torstai 3. toukokuuta 2007

Sanoja

Joillakin ihmisillä on taito maalata kauniita kuvia ainoastaan kirjaimia ja sanoja apunaan käyttäen. Toisilta taas tuo kyky puuttuu täysin - he lähinnä muodostavat ympärilleen valtaisan myötähäpeän kehän verbaliikallaan.

Tästä kaksi ääripään esimerkkiä eilisestä elämästäni. (Luovaa mielikuvitusta käyttäen voinee päätellä kumpi mykisti allekirjoittaneen.. Toinen sai aikaan lähinnä epätoivoa ja hiustenlähtöä!)

Näyte 1


"..en ole rohkea
sankariainesta
oon liian hiljainen
muoti ei kiinnosta
en osaa kieliä
mut osaan kuunnella

en ole huimapää
oon lentopelkoinen
en näytä tunteita
oon mustavalkoinen
en viihdy juhlissa
mut olen uskollinen

mies
ilman viittaa
ilman sankarin velvoitteita
olla läsnä
pitää kiinni
olla arjessa korvaamaton..."

(Jore Marjaranta, "Mies")

Näyte 2

"Ehkä mitään alkua ei edes ole. Hetkistä voi ottaa minkä tahansa, ottaa ja ajatella.

Esimerkiksi sen, kun on lapsi ja istuu silmät suljettuina ja kädet polvien ympärillä, leuka polvia vasten. Ja toinen siinä, kuljettamassa sormiaan selkänikamia pitkin ja sanomassa (niin kuin sanoisi joskus myöhemminkin, täsmälleen samoilla sanoilla):
- Kokeilen vain. On siellä pieni alku.

Ja hän, kysymässä (niin kuin kysyisi joskus myöhemminkin, yhtä ohuella äänellä):
- Mitä?

Ja toinen, tavallaan vastauksena kysymykseen, tavallaan ei:
- Joillekin kasvaa siivet ja joillekin selkäevät. Ja joillekin ei mitään.

...Aivan mikä tahansa hetki, sillä mitään alkua ei ole paitsi vasta jälkeenpäin. Ja jokainen alku pitää sisällään kaikki toiset alut ja kaikki toiset loput: jokaisen käden kohotuksen ja kosketuksen ja läimäyksen. Höyhenen ja kiven. Narulla kuivuvat vaatteet. Keltaisen muovisen sandaalin."

(Inka Nousiainen: "Arvaa ketä ajattelen")

Kirjaa suosittelen mitä lämpimimmin. Vastaavasti ton biisin kun bongaatte radiosta, niin kääntäkää kanavaa. Teette universumille palveluksen.

2 kommenttia:

pölö kirjoitti...

Minä olen kuullut radiosta tuon laulun, enkä osaa päättää, pidänkö siitä vai en. Sehän on (pop/rock)iskelmä, ja sitä pitää arvioida (pop/rock)iskelmämittapuulla. Ei ole mitään mieltä rinnastaa laulun sanoitusta ja novellia/romaania, koska ne ovat täysin eri asioita.

Vaikka laulu lipsuu melko pahasti korniuden puolelle, se on aihepiiriltään poikkeava; mies pohtii miehuuttaan eikä määy rakkaudesta tms. Sikäli se poikkeaa positiivisesti lajitovereistaan.

Tosin Jore Marjaranta ei varmaan tajua, että mukasyvällisyydestä huolimatta laulu on aika ällö ("olla mies, ilman viittaa, ilman sankarin velvoitteita" - jos joku on yrittänyt nähdä miehen supersankarina, se on kyllä mies itse; mitä itseltä piiloteltua itsetyytyväisyyttä!).

Itselleni myötähäpeää laulujen kohdalla aiheuttaa esimerkiksi "Rakkauden haudalla", josta olen syyttänyt Jonna Tervomaata, kunnes juuri äsken googlatessani huomasin, että kyseessä onkin Juicen biisi (jollotusmelodiasta päätellen kyse ei ole huumorista, mutta kukapa sen tietää:


"Rakkaus on kuollut elämän virtaan
Pelasta mut jos se sopii sinun pirtaan"

ja

"Maailman tuuliin mä menetin rakkaan
Pelasta mut jos se käy sun almanakkaan"

Ohhoh, tulipas pitkä kommentti, en tiennytkään, että olin niin innostunut aiheesta!

Kirsi kirjoitti...

Heippa, ja anteeksi viive. En hoksannut skrollailla vanhojen tekstien kommentteja ennen kuin vasta tänään.

Toki olen samaa mieltä siitä, että laulujen lyriikkaa ja novelleja on melkoisen banaalia heittää vertailtavaksi keskenään - mutta toisaalta kun lähestulkoon samalla kellonlyömällä nuo mainitsemani esimerkit kuulin, niin oli vaan pakko kirjata mielipiteeni ylös.

Ilmeisen suosittu tuo Joren biisi (jota en kyllä edellenkään ole oppinut kuuntelemaan) kuitenkin on: kymmenittäin sanahakuja on nimittäin osunut tänne munkin valtakuntaani - ihan vaan siis guugletusten perässä.

Summa summarum. Kiva kun kommentoit. Musta on aina ilahduttavaa, jos joku vaivautuu ajatuksenjuoksuani kyseenalaistamaan tahi kommentoimaan..