torstai 14. kesäkuuta 2007

3,7,8

3 asiaa joita en osaa

1. Juoda kaljaa. Musta olut maistuu vehkeelle ja on ihan kamalan pahhaa – ja ylipäätään moisen myrkyn nauttiminen on mielestäni täysin käsittämätöntä puuhaa. Ewww, sanoo hän ja nyrpistelee nokkaansa.

2. Puhua hitaasti ja selkeästi artikuloiden. Virtain viikonloppuleirin läkähtyneimmät olivat varmasti ne kaksi viittomakielen tulkkia, jotka yrittivät (!) huitoa mun verbaalisen tykitykseni tahdissa molempina päivinä. Mä aina välillä tosissani yritän puhua hitaasti ja korostetun rauhallisesti, mutta muutos ei koskaan ole kovin pysyvä. Shame on me!

3. Olla jännittämättä mulle tärkeiden asioiden onnistumista. En siis saa vatsahaavaa, enkä usein muitakaan fyysisiä oireita. Mutta heittäydyn kyllä jännitykseen, erityisesti mitä tärkeämmästä asiasta on kyse. Yleensä jännityksen asteen näkee vihaisista niskojennakkeluista ja otsassa sykkivästä otuksesta.

7 asiaa joita osaan

1. Kirjoittaa. Mä tykkään kirjoittamisesta, olipa sitten kyseessä yleinen viestittely esimerkiksi sähköpostin välillä, blogipostaukset tai markkinointiviestinnän suunnittelu. Kirjaimet on kavereita ja niillä on kiva leikkiä.

2. Puuhastella keittiössä. Mun henkilökohtaiseen Midaksen kosketukseeni kuuluu yleensä melko olennaisesti kattilat ja pannut. En muista ikinäkoskaanmilloinkaan syöneeni itse tekemääni pahaa ruokaa – korjatkaa tosin, jos olen väärässä.

3. Tunnistaa ihmisten potentiaalin tietyissä asioissa. Olen oppinut jakamaan vastuuta ja motivoimaan ihmisiä erilaisilla salaisilla keinoilla, ihan huikeisiin suorituksiin. Jotka siis toki olisivat olleet mahdollisia ilman mun osallistumistanikin – mutta silti.

4. Kertoa tarinoita. Tuo liittyy ehkä ensimmäiseen asiakohtaan, mutta mulla on ilmeisesti joku kalevalainen tarinankertomisen taito – ja tykkään yleisön edessä puhumisesta. Pienen tai
suuren.

5. Kuunnella. Haluaisin ainakin uskoa osaavani kuunnella ihmisiä, jotka ovat sen tarpeessa. Ainakin satunnaisesti. Enkä ihan aina edes lauo omia mielipiteitäni, vaikka niitä melkoisesti olisikin.

6. Itkeä. Leffassa, mainostauolla, lehtijutun ääressä, puhetta kirjoittaessani – you name it, I got it. Pikku pillitys piristää kummasti ja useimmiten kunnon itkun jälkeinen uni on jotenkin valtavan puhdistavaa

7. Heittäytyä. Nuorisolaisten, lasten, vanhusten, aikuisten, levyseppähitsaajien tai maailmanjohtajien edessä. Uskallan olla kärkäs, nenäkäs, näsäviisas, hurmaava, vilpitön ja kerrassaan pimiä – yleisöstä riippumatta – jos tarve niin vaatii. Välillä.

8 asiaa jotka haluaisin osata

1. Pitää tavarani järjestyksessä. Kansioissa, mapeissa, laatikoissa – ihan missä vain, kunhan ei näissä iänikuisissa kamalissa kasoissa eri puolilla työhuonetta ja kotia. Nimimerkillä takki hukassa – anyone seen it lately?

2. Olla kiivastumatta idiotismin edessä. Mä en yksinkertaisesti kestä tyhmiä, tarpeettomia ihmisiä – ja yleensä puuskahtelen heidän läsnä ollessaan täysin tarpeettomalla tavalla.

3. Taidon pureskella kieltäni, ennen niitä kaikista kiivaimpia kommenttejani. Paha mieli yhdellä – paha mieli kaikilla. Ja mitä hyvää yltympäriinsä tiuskimisestakaan sitten on koskaan seurannut..?

4. Uskalluksen rakastua hetkeen. Siis tilanteisiin, asioihin ja ihmisiin. Ja mielellään siis ihan reaaliajassa tapahtumien aikana, eikä vasta kuukausia niiden jälkeen.

5. Puhua espanjaa enemmän kuin osaamani kolme lausetta. Necessito ir al baño. Yo tengo un perro. Vamos a la playa. *snif*

6. Fysiikkaa sen verran, että ymmärtäisin helposti miten kaikki vimpaimet (esim. lentokoneet ja auton moottori) toimii.

7. Sosialiseerata tärkeännäköisten ihmisten kanssa, merkityksettömistä asioista. Mä en tykkää kokkareiden ”pälyillään itsevarmasti ympäröiviä ihmisiä ja jutustellaan tyhjänpäiväisyyksistä viinilasi kädessä hikoillen” –luonteesta.

8. Jättää muiden ihmisten ala-arvoiset kommentit omaan arvoonsa. Eli jättää ne täysin huomiotta. Mun asiat on MUN asioita – ihan sama mitä joku satunnainen bystander niistä ajattelee. Nih.

Ps. Marille kiitos tekstipohjasta.

2 kommenttia:

tomppa kirjoitti...

Kirsu, ei ole olemassakaan "tarpeettomia ihmisiä", vaikka olisivatkin tyhmiä or smthng.
Mitä me oltaiskaan tehty ilman Matti Nykästä?

Mari kirjoitti...

Hei mä oon pikkasen kade. Tosta ruokakohdasta. Mä olen aina ylikriittinen pöperöideni suhteen. Jopa siinä määrin että kun yks päivä totesin "ei tää nyt oikeastaan pahaa ole" niin Puoliso tuijotti hetken hiljaa. Siis tuijotti.