sunnuntai 3. kesäkuuta 2007

Oman elämänsä Tauno

Uijui. Kevään kaunein lauantaipäivä kului perinteisissä navigaatiomerkeissä. Team Ahma (eli Nakero ja allekirjoittanut) otti nimittäin Eniron karttapalvelun avukseen suunnitellessaan viisien lakkiaisten kiertomatkan. Teoriassa kannatettava idea - käytännön toteutuksessa oli vain hieman hankaluuksia.

Aamu alkoi kello 08:30 Linjoilta - ja Turun moottoriväylälle päästiin iloisissa tunnelmissa. Tilanne vaikutti ehkä liiankin lupaavalta, kunnes joukkueemme surautti sataaneljääkymppiä ohi mainitun poistumisrampin. Josta helvetti sitten irtosikin. Reittiohjeet oli nimittäin tehty täysin mahdottomiksi tulkita väärin päin - ja huolimatta vimmaisista pysähdyksistä niin R-kiskalle kuin bensa-asemallekin, ei turkulaista koulua meinannut löytyä millään. Ajeltiin varmaan 50 kilometriä harhaan - ja soitettiin kahdesti (!) telkkarissakin mainostettuun nollasatasataan. Ilman sen suurempia onnistumisen kokemuksia.

However, jonkun kiltin pikkukääpiön taivaallisella johdatuksella autokuntamme löysi periaatteessa täysin vahingossa oikean tien - ja jopa oikeaan kouluuun. Ja päätyi jumppasalin takariviin istumaan vain kuusi minuuttia juhlan alkamisen jälkeen. \o/ Tuore ylioppilas oli lentää persiilleen bongatessaan meidät onnittelijoiden riveistä - eli pelkästään sen hämmästyneen ilmeen näkeminen teki reissun kyllä hintansa väärtiksi. *wirn* ((Mä varmaan näen siitä häkellyksestä unta vielä ysikymppisenäkin, niin vilpittömän ilahtuneen tyrmistynyt oli kuvauksen kohteen ilme, kun meidät bongasi.))

Hurruuteltiin siitä sitten suorilta takaisin Helsinkiin neljiin ylioppilasjuhliin - ja kierrettiinkin ansioituneesti niin Pasilat kuin itä-Helsingitkin. Kakkua, tuulihattuja, skumppaa ja pikkusuolakkaa oli ihanimmin tarjoilla ihan kaikkialla - ja vielä vallan valloittavassa seurassa.

Hilpeimmät naurut irrotti kuitenkin viimeisessä paikassa seuruettamme suunnistuskokemuksillaan viihdyttänyt naisihminen, joka oli nimennyt autonsa navigaattorin Taunoksi. Tauno oli kuulemma opastellut juhlavierasta paikalle mm. erinäisten kävelyteiden ja betoniseinien kautta. Ja herjannut kuljettajaa, kun tämä ei ollut suostunut esimerkiksi autotallin seinän läpi ajamaan. Edes kuljettajan napakka karjaisu "Tauno, kokoo ittes ja neuvo oikea reitti!" ei ollut tilanteeseen luonut helpotusta. Tultiinkin siis siihen tulokseen, että automatiikka opastetilanteissa ei suinkaan ole vanhojen kunnon puhelinluettelon karttojen veroista.

Ja Eniron mainostus puhelinpalveluna saatavasta perilleopastamisesta on täysin ylimitoitettua. Niiden antamilla ohjeilla kierrettäis varmaan edelleen Turun kehäteitä sadanviidenkympin tuntivauhtia... Mur.

2 kommenttia:

seiti kirjoitti...

No höh. Oisitte soittaneet meille åbolaisille, niin oltais eskooteerattu teidät mestoille in nou taim!

Anu kirjoitti...

Ihanasti tytöt!

Voin vain kuvitella Kundi Kundilaisen ällistyksen määrän tehotiimin bongattuaan!

Ajatus kaunis, tulos täys kymppi. :)