tiistai 5. kesäkuuta 2007

Oulua vasta-alakajille

Olen tässä muutamina unettomina öinä miettinyt kielioppia. Enkä siis mitä tahansa kielioppia, vaan sitä miksi Oulusa puhutaan asioista juuri niinkuin siellä tehdään. Mahdollisesti aiheeseen liittyvät väitöstyöt yms. ovat edelleen hyllyssä - seuraava analyysi esimerkiksi allekirjoittaneen kotona puhuttavasta kielestä on täysin omani. Ja vailla mitään sen suurempaa tieteellistä näyttöä.

1. Oulusa koulusa
Oululaisten inessiivistä puuttuu usein yksi ässä. Tai siis se toinen - miksipä tuhlata konsonantteja, kun vähemmälläkin pärjää..? Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että Oulusa käyvään koulusa, kaupasa ja kyläsä - tai asutaan vaikkapa isäntäperheesä.

2. Lissää polliiseja ja rahhaa Kajjaaniin
Yllämainittu ehkä osaltaan kumoaa kohdassa yksi mainittua konsonanttien säästöpolitiikkaa. Jostain hassusta syystä (ja jos joku siis tietää miksi, niin pliis advise!) paikalliset voivat kuitenkin tuplata konsonantit (ainakin n, s, h, j, k, v. l) tietyissä sanoissa (ks. otsikko). Varmuuden välttämiseksi kannattanee siis ehkä Oulusa liikkuessaan välttää inessiivin tuplaässää ja kahdentaa kaikki muut olemassaolevat konsonantit. Ihanniinkö muutevvaan.

3. Minä ajan autua
Sikäli kun oululainen haluaa ilmaista tekemistään millään tahansa partitiivin muodolla (kaikkihan muistavat yläasteelta nuo kielemme ihanat sijamuodot), tulee partitiivin a-päätettä edeltävä o muuttaa uuksi. Seriously. Auto - autua. Juusto - juustua. Maito - maitua. Keitto - keittua. Sisko - siskua. Tämä ei siis kuitenkaan päde muissa sijamuodoissa - esimerkkinä mainittakoon eräiden helsinkiläisten käyttämä "Minä ajan autulla" - joka on siis oululaisille täysin käsittämätön lausahdus.

4. Ulukona on lehemä
Jälleen, kaksoiskonsonantteja keventämään voidaan lisätä erinäinen määrä ihastuttavia (sanaan mielellään sopivia) vokkaaleja. Lienee lissäilyllä voi olla omat sääntönsäkin, mutta varma nakki tässäkin suhteessa on lisätä ylimääräinen tavu jokkaiseen sannaan, jossa on usiampaa kuin yhtä konsonanttia. Esimerkiksi: tyhymä, kahavi, ylypiä, lehemä, ulukona, kulukia, ihiminen, pölijä, hilijanen ja niin edelleen.

5. Muut esilletulevat sanat

Kuten kaikissa murteissa, myös oulusa on ihan ikiomia sanoja ja sanontoja. Uudelle tuttavuudelle voi todeta "alakkonää mua" - mikä siis referoi yhdessä leikkimiseen ja hengailuun. Oululainen voi myös olla öljöttää (eli chillailla), olla ölövinä (eli olevinaan) tai vaan tolijottaa (eli tuijottaa). Oulussa voi myös pasahtaa, jos onnikka ajjaa pahki esimerkiksi seinään (onnikka - linja-auto, ajjaa pahki - törmätä, pasahtaa - pamahtaa, paukahtaa). Vanha kansa tuntee myös ilmaisut: raatata - puhella, kompiainen - karkki, sontikka eli satteenvarjo, örkky - korvapuusti ja niin edelleen.

Juttua tästä(kin) pohojoispohojammaalaisesta ylypeyvestä riitäis varmasti vaikka kuinka pitkälle, mutta lienee sopiva päättää teksti tähän. Mikäli murreasiat jäivät vaivaamaan, ouluraattorin (muuntaa siis kirjakielistä tekstiä ouluksi) löydät täältä. Onnia vaan kaikille!

4 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Lissää -tyyppisessä konsonanttien kahdentumisessa eli geminoitumisessa on kyse yleisgeminoitumisesta

Nimim. en sittenkään lukenut turhaan 10 opintoviikkoa kielietiedettä.

seiti kirjoitti...

Kuten tuolta kaisan linkittämästä murrekieliopista käy ilmi, 'Oulusa', 'kyläsä' ja 'maasa' -muotoisia inessiivejä kutsutaan yksinäisässällisiksi. Ja se ylimääräinen vokaali on nimeltään svaa.

Nimimerkillä Maantieteelliset ja sosiaaliset murheet lusittu

tomppa kirjoitti...

"Olla ölÖjöttää", lienee oikia tapa ilimasta kysseine asia. Vaikka oonki Kemistä lähtösi...

tämmöne likka oulu seuvvulta kirjoitti...

Senhä tuotois voinu lisätä että deetä ei ylleesä sanota. Niinku ouvvot=oudot, souvvat=soudat, tahon=tahdon, aijjan=aidan, taijjan=taidan :)

Ja tuoho Tompan kommenttiin että se olis: olla ölijöttää ;)