perjantai 6. heinäkuuta 2007

Nostalgiaa

10 vuotta sitten minä..
Olin ruotsin ja matikan kesäkurssilla (pinkona preppasin kirjoituksiin myös kaksi viikkoa kesästä). Olin elämäni tiukimman paikan edessä Helvetinkolun nuorisolaisseminaarissa – viiden vuorokauden aikana vajaa 20h unta. Yhteensä. Viimeisen yön siideripöhnä (koko rahalla siideriä – 2,8l naiseen) ja pöydän ääressä nukkuminen kristallisoi seminaarin. Viikko Rodoksella pikkusiskon kanssa latasi tosin akkuja oikein mukavasti. Loppukesä meni äitini autokuskina – niskatuki välilevyleikkauksen jäljiltä aiheutti jos jonkinsorttista käytännön haastetta. Valmistauduin abivuoteen jos en nyt innosta sinkuen, niin en suoranaisesti kammoksuenkaan.

5 vuotta sitten minä...
Olin ainejärjestön puheenjohtajuusvuoden puolivälissä. Asema yliopiston piireissä oli häilyvä, mutta kuitenkin olemassa. Kesä meni Helsingissä – nykyisen työnantajani palveluksessa. Kaveripiiri oli mitä eriskummallisin: tuttuja ja tuntemattomia tuntui olevan enemmän kuin tajusikaan (ainakin näin jälkikäteen ajateltuna). Opiskeleminen – ja erityisesti se oma ala – oli pienin murheista: sydämentykytyksiä aiheutti eräskin opiskelijakollega aina noista vuosista eteenpäin. Kylteri on kalsari –megatapahtuma pidettiin opiskelija-aktiivialoitteestamme Himoksessa, ensimmäistä kertaa ever.

3 vuotta sitten minä...
Olin ollut jo puoli vuotta kokonaan pois opiskelijamaailmasta – ja oikeissa töissä. Ensimmäisenä kaveriporukastamme. Jo tuolloin tienaamani muutama viikko palkallista kesälomaa aiheutti ansaittua kadehdintaa kesätyöläisten piireissä. Ehkä vähän samaan tyyliin, kuin nykyään Kauppalehden nimityksiä-palstalta luetut tutut nimet..? Kävin isäntäperheeni luona Jenkeissä, ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen ja sairastin keuhkokuumeen. Syksyllä sain kuulla molempien sisarteni odottavan esikoisiaan.

Vuosi sitten minä...
Olin viettämässä ikimuistoista kiitosiltaa Kalastajatorpalla, kauniin aurinkoisena iltana. Aamulla suunta sekalaisen kolonniamme kanssa Rodokselle. Käsittämättömän tiukka työpuristus oli takana, jonka nollaamiseen ei tainnut ihan kolmen viikon kesälomakaan riittää. Ylpeyden, ilon, uupumuksen ja kiitollisuuden määrää on edelleenkin vaikea pukea sanoiksi.

Tähän asti tänä vuonna minä...
Olen painiskellut olemassaoloni oikeutuksen puolesta, enemmän kuin kuluneina 28 vuoden aikana ehkä koskaan. Olen tehnyt paljon hyvää – ja tietoisesti vähän vahinkoa. Olen lähentynyt eräiden ihmisten kanssa paljon enemmän kuin olisi aiemmin voinut arvata. Vastaavasti jotkut aiemmin hurjan läheiset ihmiset ovat päässeet karkaamaan kauemmaksi. Ainakin hetkeksi aikaa. Olen saanut palkankorotuksen, hakenut töitä, riidellyt esimiehen kanssa, organisoinut, kiroillut, saunonut, laulanut – ja kirjoittanut. Välillä intohimolla, toisinaan ilman.

Eilen minä...
Poltin olkapääni (miksi, voi miksi kukaan ei muistuttanut, että aurinko paistaa biitsillä myös yläselkään jos kyyköttää hiekkalinnan äärellä?). Aloitin Zadie Smithin Kauneudesta. Grillasin halloumia ja ajoin autolla hyvästi yli sata kilometriä.

Tänään minä...
Heräsin aikaisin ja olin kastihuoneessa ihmettelemässä pieniä vihreitä tomaatteja jo ennen kahdeksaa. Join kolme kuppia kahvia (ks. edellinen kohta). Sain Smithin kirjan luetuksi. Tekaisin mansikkakakun. Ajoin pekkajunalla (eli Oulun turistijunalla, Potnapekalla). Leikin kummipojan ja serkkunsa kanssa, mm. legoilla. Viikkasin ja lajittelin eilen pesemiäni kolmea koneellista puhdasta pyykkiä.

Huomenna...
Kaffittelen pikkusiskon synttärin rääppiäisillä ja pyrin raikkoamaan kotikotini vanhempien saavuttavaan kuntoon. Urakka pitää sisällään parin vessan pesut, kiljoonien mattojen tamppauksen, 250 m2:n imuroinnin ja luuttuamisen – sekä pölyjen pyyhkimisen. God only knows, että toivoisin apujoukkojen saapumista projektia siivittämään. Illalla leikitän kummipoikaa, että vanhempansa pääsevät sukulaismiehen synttärijuhlille. "Vain kääntymään."

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Oot myös saattanut viimeisen viiden vuoden aikana tuon kaiken lisäksi parantaa hieman maailmaa työlläsi, olemuksellasi ja toimillasi, esimerkiksi pienen Helsinkiläisen pojan "fiksuna aikuismallina" ja yhden melkein maisterin kamuna. Arvostettavaa ja kadehdittavaa, indeed.

-Kaisa-
P.S. Olipa muuten ihan loistava keikka eilen John Legendillä Ruisrockissa!!