tiistai 3. heinäkuuta 2007

Lentomatka helvetistä

Aamu alkoi mitä viattomimmin. Kööpenhaminassa, Osterportin (ja tohon oohon sitten se vinkeä vinoviiva) juna-asemalta. Kotiin olisi kova hinku - mukava Tyttöjen KaupunkiLoma (josta lisää myöhemmin) onnellisesti takana, ja edessä parin tunnin (tullessa yhteensä 6h, ovelta ovelle) lennot Helsingin kautta jonottajien alkulähteille eli Ouluun. Kohtalon ivana oli lienee useampaan otteeseen allekirjoittaneen suusta kuultu kiroilu yli kahden (2) tunnin välilaskusta Seutulassa - kommentointi, josta maksoin melkoisen hinnan at the end of the day...

No, lähtökohdallisesti kaikkihan meni päin persettä juna-asemalta lähtien; kaikki kentälle päin menevät junat kun olivat noin 17-33 minuuttia aikataulustaan myöhässä. Kuin ihmeen kautta pääsin kuitenkin Kastrupiin - vain havaitakseni, että noin 80% kaikista tanskalaisista oli päättänyt ahtautua samaan tilaan: SASsin lähtöselvitysaulaan. Mä taistelin ihanaisen laukkuni kanssa kuitenkin kohti sinivalkoisia siipiä ja onnistuinkin mitä sukkelimmin check-inissä - miljaardin intialaisen (kyllä, intialaisen!) kanssamatkustajan keskellä. Jopa kuusi ylikiloa pääsi koneeseen kuin vahingossa, täysin ilmaiseksi!

Turvatarkastuksessa roikkui epämääräisiä ryhmiä kielikurssilaisia opastajinen (joo, meinasi perse revetä, kun nämä kolmeksi viikoksi kotoaan poistuvat sankarit vanhempineen itkeskelivät vuolaasti erotessaan). Varsinaiset Ongelmat (isolla Oolla) alkoivatkin vasta tax free -ostosten jälkeen.. Helsingin-koneen lähtöaikaa siirreltiin useampaan otteeseen, vain noin kolmisen tuntia eteenpäin. Ruokalippuja kysellessä tuli soitettua Suomeen, jossa diagnoosi oli tylympi: se kone, jolla pitäisi siirtymäni väli CPH-HEL, ei ole edes vielä lähtenyt Suomesta.. No, summa summarum: vanhana EasyJetin telkkuohjelman katselijana sain jatkolentoihin vedoten vaihdettua liput aiemmin lähtevään Helsingin-koneeseen. Joka loppupeleissä myöhästyi myös sen 2 tuntia ilmoitetusta lähtöajastaan. Toisin sanoen saapuminen Tsadiin viivästyi lähes 5 tuntia - ja kotimaanlentoa fiksailtiin pariinkin otteeseen.

Mä olin loppumetreillä jo niin kulutettu tän jonotusaiheisen dialogin kanssa, etten enää jaksanut kuin irvistellä, kun Köpiksen-koneeseen ahtautui kanssani noin 300 japanialaista. Jotka ärsyttivät emoja jatkuvalla paikkojenvaihtelulla, lähtökiidon aikana tapahtuvilla vessareissuilla, "mool watel, pliis" -pyynnöillä jne. Täytyy lisäksi tunnustaa, että jos osaa kansa Oulusa jonottaa, niin niin osaavat myös ystävämme Japanista. Täysin ummikkoina kaiken lisäksi.

Oulun-koneen portilla oli perinteiseen malliin jono jo noin 45 minuuttia ennen koneen lähtöaikaa - kävi mielessä käydä kysymässä jonon etummaisilta sitä logiikkaa, jonka mukaan kannattaa viettää yhtä pitkä aika jonossa portilla, kuin itse lennolla Ouluun. En jaksanut. Puolityhjään Airbusiin kun mahtuivat jälleen kaikki halukkaat. Paitsi mun matkalaukku. Se keltainen.

Etsintäkuulutus: jos joku tapaa kauniin keltaisen, mutta toisen etupyörän puuttumisesta johtuen nilkuttavan Samsoniten jossain päin maailmaa, niin saa soittaa. Mulla ei nimittäin ole a) meikkejä, b) hammasharjaa eikä c) oikeastaan mitään vaatteita, whatsoever niin kauan kuin ko. pakaasi on hukassa. *snif*

Ps. Loma itsessään oli erinomainen. Lentomatkustaminen ei vaan selvästikään sovi mulle :).

3 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Kun kerran vaihdoit lentoa, laukkusi ei vaihtanut vaan oli kärryssä matkalla siihen seuraavaan cph-helll-koneeseen.
Ja koska sillä lennolla ei kuulutuksista huolimatta ollut rouva kirsusein, laukkusi tulkittiin pommilaukuksi ja räjäytettiin.
Onneks on matkavakuutus. Siitä vaan shoppaamaan.

Kati kirjoitti...

Eilen illalla lentokentän tuloaula nro 3 oli täynnä matkalaukkuja ilman omistajia. Niitä oli siis kymmeniä ellei jopa satoja laukkuja kauniissa riveissä. Kenties sun laukku oli niiden joukossa!

Vilnassa oli kivaa ja halapaa ruokaa & juomaa. Pääasiassa maksettiin n. 20 euroa alku- ja pääruoka + 24cl vinettoa. Lisäksi kalja maksoi vaan 1,45 euroa. Kannattaa siis suunnata sinne ennen kuin valuutta vaihtuu euroksi.

Kirsi kirjoitti...

Sain laukun. Onneksi. Meidän hotellissa esiintyneille jenkkituristeille oli puolestaan British Airwaysiltä ilmoitettu ilkamoivaan sävyyn, että "noin 80% laukkunsa hukanneista ei enää koskaan näe sitä..." Melko mielenkiintoista asiakaspalveluhenkisyyttä, etten sanoisi.

Kivat sinivalkoisille siiville - niihin, ainakin toistaiseksi, kun voi kuitenkin näissä asioissa luottaa.