keskiviikko 15. elokuuta 2007

Kanye, my homie

Nyt on sitten kirsuseinin sisäinen homeboy löytänyt itsensä. Oltiin eilen jäähallissa noin kolmentuhannen muun nuorisolaisen kanssa. Takakaarteen paikat vaihtuivat omaan tanssilattiaan sisäänkäynnin yhteydessä - ja kaikin puolin oli iiihana tunnelma. DJBB soitti ja lauloi ihan omassa luokassaan (mm. vieraileva biitboksaaja oli ihan huikea!) - ja melkoisesta odotuksesta huolimatta myös Kanye aloitti osuutensa ihan järkevissä ajoin, puoli kymmeneltä.

Täti-ihminen oli lievästi huvittunut ko. genren tavasta viestiä lavalle - mm. Diamonds are Foreverin aikana noin puolillaan ollut permanto teki kämmenistään timantit, eli hyvin provokatiivisen kolmion mallisen tervehdyksen. Mä lähinnä ällistelin moista, kunnes herra Stara huuteli lavaltaan, että "let me see your diamonds.." Timantteja vaan oikialle ja vasemmalle, man!

Entouragemme pelkäsi hetken, että eilinen keikka olisi ollut vaan tulevan levyn (joka julkaistaan 50 Centin tulevan levyn kanssa samana päivänä *knoppitietoa trivial pursuitiin*) ennakkomainontaa. Mutta yleisön reaktioista päätellen (ja kyllä mäkin joitain lauluja [voik Kanyen biisejä edes sanoa lauluiksi..? Ei varmaan..] tunnistin) kamaa soiteltiin myös aikaisemmasta tuotannosta. Melko detroit-henkistä - mä ja mun tsibut me vedetään pilvee ja ajetaan autoilla lujaa ja mun posse on just parasta ever -lyriikkaa olin tunnistavinani. Tosin mun tietämys Mr. Westin hengentuotannosta on kyllä todella rajallinen, eli no offense, te suuret fänit.

Hieman nauratti myös takakaarteen katsomon "firmalipuilla mihin tahansa konserttiin, vaikka henki lähtis" -asenne. Siellä syötiin popkornia ja pitsaslaisseja tanakassa istuma-asennossa, ihan kuin odottaen, että kohta ne neekerit [anteeksi poliittinen epäkorrektiuteni] kohta lavalla ampuu toisensa tai jotain suurta tapahtuu.. Hihi. Ihmeelliset rockpoliisit.

Ilta huipentui kuitenkin tänään aamulla, kun kampesin itseni lähtijöitä saattamaan Helsinki-Vantaan kentälle. Siellä meidän pälyillessä vaihtareita, itsensä Mr. West saapui possensa kanssa lähtöselvitykseen - ja luki ärrällä lehtiä ihan mun vieressä. Sulkkuina suomalaisina me vaan kikateltiin herran vieressä, eikä nostatettu hänen sykkivää egoaan esimerkiksi tunnistamalla miestä - ja vaikka mieli tekikin, niin en edes näyttänyt timanttia, tollai livenä, Kanyelle. Käsittämätön julkkisbongaus. Ja pieni maailma! Siellä se vaan osti kipsalta limsaa, ihan niinq me kaikki taviksetkin.

Ps. Hurjan paljon paremman näköinen se poika noin up close and personal.

3 kommenttia:

Anu kirjoitti...

niinkuin mä sanoin, oltiin vähän liian kaukana siellä jäähallissa! mutta sinä sitten pääsit ihan up close, ihmettelemään Mr. Westin tummaa hipiää, kun itse vetelin sikeitä..

mutta itseään täytyy syyttää, kun ei pokka ja keinot riittäneet joukkueen siirtämiseksi permannolle joraamaan!

Anonyymi kirjoitti...

Joo olipa kemut eilen. Tosin Anu, en välttämättä haluaisi samaistua permannon tiettyihin yksilöihin eilisellä keikalla... Mutta illasta kuuluu kaunis kiitos ihanaiselle oululaiselle vapaaehtoisellemme...

Anonyymi kirjoitti...

miksi Kanye West on saanut niin paljon kaiken näköisiä palkintoja ja päässy esimerkiksi Time-lehden kanteen ei selity pelkästään tarttuvilla sämpläyksillä vaan myös fiksuilla ja jopa usein yhteiskuntakriittisillä lyriikoilla. kannattaa lukea kyseinen timen artikkeli parin vuoden takaa

http://www.time.com/time/magazine/article/0,9171,1096499,00.html

ja ennen kaikkea lukea vertaileva bloginäkemys kyseisestä keikasta http://tuomosalo1972.blogspot.com/:)