torstai 30. elokuuta 2007

Pipinolonen

Kummipoikani, kaksi vuotta, on ihan hypervalloittava pakkaus. Ajelivat siis vanhempiensa kanssa lauantaina pikataipaleen Oulu-Kallio - pikkumiehen pohdiskellessa matkan aikana mm. mihin saappiauton saa parkkiin mun kotikadullani. Lisäksi ihmetystä herätti Kiiisi-tädin kodin olemus tyyliin "onko tädillä vaan yksi huone?" ja "onko tädillä pyttyä?". Meillä oli kuitenkin kaikin puolin vinkeä pidennetty viikonloppu, vaikka nuorimies syysflunssan kourissa totesikin yhtenä yönä, kurkkuaan pidellen, että "äiti, mää olen pipinoloinen"...

Lintsillä tuli pyörittyä kaatosateessa, samoin ajeltiin lautalla Suomenlinnaan ja takaisin - ja Korkeasaaren puputkin saivat osakseen valtaisaa ihailua. Ratikkajunilla ajeleminen ja hissin penkillä istuminen (!) olivat myöskin hurjan jännittäviä tapauksia - ja näin täti-ihmisen perspektiivistä vain villisti virkistäviä. Kerrassaan mukava reissu, halauksia vaan Ouluun! Ja vielä kerran julkinen kiitos uunin luukun korjaamisesta. Mun siskoni on teknillinen neropatti, sanokaa mun sanoneeni...

Arki koitti kuitenkin allekirjoittaneellekin: eilen ei todellakaan ollut mun päiväni. Sitten vähääkään. Jouduin palajamaan ihanaiselta oululaisten minilomalta töihin jo tiistaina - ja eilispäivä meni uutta työntekijää vaihtaribisnekseen perehdyttäessä. Omien ja muiden töiden parissa meni lähemmäs kahdeksaa ja vaapuin viimeisillä voimillani avohoitonarikkaan, kohti kotia. Siviiliasuiset tarkastajat vaivasivat kuitenkin junavaunujamme - ja minäkin olisin varmasti ehtinyt ulos Hakaniemessä sen suuremmin asiasta vaivaantumatta, paitsi että...

Kaivelin pahaa-aavistamatta lippuni kuuliaisesti valmiiksi esille ja tarkastettavaksi - vain kuullakseni rouva-smurffilta, että se oli vanhentunut edellisenä päivänä. Seriously. Itse elin sen käsityksen vallassa, että kautta riittää syyskuun puolelle - ja tämä pieni lapsus (mä en oikeasti koskaan ole uskaltanut tarkoituksellisesti ajaa pummilla) maksoi sitten sen 80e. Viisisataa mummoa. Helvetisti hintaa kolmen pysäkinvälin matkalle ja pienenpienelle unohdukselle.

Vitutti kuin pientä oravaa - kunnes tulin järkiini. Tuo on vain rahaa - maailmassa on monta paljon tärkeämpääkin asiaa. Eikä varmaan toiste pääse matkakortti vanhenemaan...?

Ei kommentteja: