sunnuntai 23. syyskuuta 2007

Alppinaakka

Sveitsin-valloitus jatkukoon. Tässä vaiheessa lienee disclaimerina todettava, että Tomppa on ihan ihana tuttavuus, jonka johdolla on löydetty niin jazz-konsertteja kuin huikeita vuoristomaisemiakin. Ja kun oikein kaiveli, niin koneen uumenista löytyi myös se teoriassa tietyömaiden kiertelyyn tarkoitettava työkalu. Eli ei siis pidä syyttää kalustoa, mikäli ajohallintalaitteiden käyttäjissä on itsessään se vika. Hih. Anteeksi siis aiheutettu mielipaha...

Eilen leikittiin jälleen kuuliaisia YFU-kultin jäseniä (lisää aiheesta myöhemmin). Vai miltä kuulostaa ensin lauantaiaamun brunssi järjestömme neljän sveitsiläisen aktiivin (sekä yhden pariskunnan Lukas-pojan, vaihtari vuosimallia 2022-23) seurassa - ja illalla syötiin perinteistä suomalais-brittiläistä kanapäivällistä parin muun järjestön vapaaehtoisen kanssa. Ilta päättyi kuohuviinilasin äärelle, puolimaratonia (YFU:laisten juoksemana, totta kai) juhlistavassa seurassa. Vinkeää kaikin puolin.

Tänään aamulla suunnattiin kohti Kanderstegia, eli serpentiiniteiden jälkeen seuraavaan alppinaakkojen kotikylään.. Kuva yllä on äärettömän hyvä esimerkki siitä, missä sunnuntaipäivämme kului. Ajeltiin tuolihissillä pikkiriikkistä mäkeä ylös ja sitten ihailtiin järvimaisemaa, vaatimattomasti vajaassa parissatuhannessa metrissä. Kokiksen ja jätskitötterön jälkeen kesäkelkkaradalle, ja suunta takaisin viehättävään vuoristokylään. Röstiä siellä nassuun iltapalaksi ja sitten moottoritietä (sitä suorinta) takaisin kommuunimme iltapuhteisiin. Ei paskempi suoritus tuollaiseksi keskivertosunnuntaiksi, ollenkaan.

Kahden päivän päästä paluu arkeen. Nimimerkillä sitä kuuluisaa paluukulttuurishokkia odotellessa... Epäilen vahvasti, että allekirjoittaneen sydän taisi jäädä täällä epähuomiossa jonkun vuoren väliin.

Ei kommentteja: