torstai 27. syyskuuta 2007

Asiakaspalvelun haastavuudesta

Käytiin tänään italialaishenkisellä lounaalla tuossa Korkeavuorenkadulla (ei siinä uusteriassa, vaan sen yläpuolella). Periaatteessa välimerellinen ruoka on ko. paikassa ollut aina hyvinkin nautittavaa, mm. vasikanmaksa meinasi sulaa suuhun viime viikolla. Tänään oli kuitenkin jonkun ravintoloitsijajumalan selkä päin lounaspaikkaamme - sen verran mielenkiintoista kun näkyi meno olevan parhaaseen lounasaikaan.

(Ja universumin kannaltahan näillä mun huomioilla ei ole minkäänlaista merkitystä. Kunhan nyt jorisen joutessani - silkkaa blogihölinää siis tiedossa).

Saatiin siis paikan viimeinen (!) vapaa pöytä - olkoonkin että loppu salista oli melkosen tyhjä koko ruokailumme ajan. Tilaus tuli tehtyä ja lohi-pinaattipastakin löysi tiensä pöytäämme järkevän ajan puitteissa. Tosin ilman mitään mausteita. Seriously - ainoa positiivinen asia pastassamme oli kypsyysaste, eli penneä ei ollut ylikeitetty. Lohi-kerma-pinaattihöystö maistui ruualta vasta sen jälkeen, kun siihen oli ensin holvattu kilotolkulla suolaa ja pippuria. [Sen kummempia mausteita kun ei pöydästämme löytynyt.] Suomalaiseen ravintola-asiakaskulttuuriin ei kuitenkaan kuulune ko. aspektista huomauttaminen - eli vaimeasti mutisten lapoimme pastat naamariin.

Vinkeän tarjoilijalle vilkuttamisen ja muun huitelun jälkeen saimme myös espressot tilattua ja pöytään - vain, jotta allekirjoittanut sai huomata fasukonvehtinsa kyljestä puuttuvan palan. Oikeasti, se kääreisiin piilotettu pieni suklaapala oli joutunut aiemminkin jonkun suuhun - hampaanjäljet oli melkoisen selkeät. Eww.

Laskua ei sen sijaan saatu pöytään ollenkaan; arrogantti miestarjoilija hengaili vaan baaritiskinsä takana ja kulutti aikaa. Marssiessamme kassalle herkkupastoja maksamaan, satuin kuulemaan pätkän suomalaisesta puhelinpalveluasenteesta. Ilmeisestikin keskustaan eksynyt ryhmä (joka selittäisi myös lukuisat tyhjät pöydät) soitteli tarkempia ajo-ohjeita ko. ravintolaan. Aikansa Korkeavuorenkadun sijaintia selvitettyään tämä ripsakka naistarjoilija heitti kehään viimeisen valttikorttinsa ja tiuskaisi puhelimeen: "Ehkä teidän kannattaisi hankkia opaskoira...!?"

Itse en henkilökohtaisesti tuonkaltaisen kommentin jälkeen vaivautuisi jalallanikaan ko. ravinteliin. Ja nytkin pitää ehkä hetki miettiä, kannattaako moiseen paikkaan vähiä pennosiaan kantaa... Kerrassaan erikoista, indeed.

Ei kommentteja: