keskiviikko 26. syyskuuta 2007

Sveitsi pähkinänkuoressa

Sveitsi on kaunis maa. Visiitti sinne pitäisi ehdottomasti olla yksi kohta vaatimuslistalla asioista, joita tulee tehdä ennen kuin täyttää 30. Lämpimästi suosittelen myös yksityisautoilua ko. maassa - sitä tietää elävänsä, kun serpentiinitie kiemurtelee ylöspäin puolessatoistatuhannessa kilometrissä ja rankkasade piiskaa Nissanin kattoa. Vielä kun navigaattori pitää mykkäkoulua ja takapuskurissa roikkuu rekka, niin tosiaan voi sanoa eläneensä reunalla, ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Yhteensä.

Kipaistiin tosiaan loman viimeisen päivän kunniaksi maanantai-iltana vielä Luzerniin, sellaista vuoristomaisemareittiä. Kaunis kaupunki löytyi tunnin ajelun päätteeksi juuri sieltä, mistä sen pitikin - ainoastaan paluumatkalla haasteita aiheutti eräskin suljettu moottoritien liittymä. Siellä matkan alkupäässä. Jonka johdosta päädyttiinkin jälleen (Tomppaa sujuvasti sumuttaen) monien pikkukylien läpi vievän kiertotien kautta takaisin Berniin. Ja ihan aikataulussa vieläpä.

Eilen suhautettiin takaisin Zürichiin, perinteistä motaria pitkin - ja löydettiin jopa autonpalautuskolokin lentokentän parkkitalokompleksista, ihan ensimmäisellä yrityksellä. Kerrassaan oli positiivinen kokemus koko autonvuokrahärdelli - tuli nähtyä paljon enemmän siitä maasta, kuin mitä lentäen tai junalla sutien olisi. Ja oli vapaa kuin taivaan lintu lähtemään ex tempore -ajeluille, aina niin halutessaan. Yhteensä huristeltiin lähes 900 kilometriä viiden päivän aikana - JJA ollaan vielä puheväleissäkin. Picture that *wirn*

Lisäksi autoilun kustannukset oli mitä kohtuullisimmat - Micra oli diiselin suhteen melkoisen pieniruokainen, eli autonvuokrakulujen lisäksi tankattiin löpöä ainoastaan vajaan tankillisen verran. Joka Sveitsinkään hintatasolla ei päätä huimannut, kuutisenkymmentä frangia käytettiin menoveteen yhteensä rahaa. Vertailun vuoksi, tuolla summalla olisi korkeintaan saanut ehkä puolikkaan paikallisjunalipun sveitsiläisten veeärrältä, eli SBB:ltä.

Nyt pitäisi sitten pyrkiä palautumaan takaisin arkeen. Ngh. Onneksi on sentään tiedossa pikamatka Ouluun tuossa parin viikon päästä, ettei ihan pääse paikallinen murre täällä pk-seudulla tarttumaan. Lisäksi meidän pitopalvelu sai ekan maksullisen catering-keikan ensi viikonlopulle. Ei kun kebabliha-voileipäkakkua vääntämään rippijuhliin... Anyone, any recipes?

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana maa, ihanat ihmiset, vuoret ja lehmät ja tietenkin loistava lomaseura kruunasi matkan. Miten noin pieneen maahan voi mahtua niin monia kaunissilmäisiä kundeja, sitä jäin pohtimaan... mutta voin lämpimästi suositella Sveitsiä kaikille matkailijoille. Ottaisivatkohan ne siellä paikkallisessa MEK:ssä minut töihin?!?

seiti kirjoitti...

Swirtzerlandia on kyllä mahti maa! Sitä mietittiin siellä serpentiineillä ajellessamme (kannattaa muuten päästää local people ihan suosiolla itsensä ohi heti kun tien leveys antaa myötä, noin niin kuin huomiona kaikille autoileville turisteille), jotta mitenköhän ne lehmät siellä vuorenrinteillä pysyy? Että jos ne kompastuu, niin vyöryykö ne sit laaksoon asti? MÖÖÖÖÖ vaan kuuluu mennessä?

Paikallinen palvelukulttuuri ja eritoten se suklaa on vertaansa vailla. Heti kun ne hankkii merenrannan sinne, muutan välittömästi!

Lichtensteinissa kannattaa visiteerata kanssa. Hassu pikku maa, ei rajamuodollisuuksia ja ehkä Euroopan parhaat leirintäalueet.

Kirsi kirjoitti...

Tuota samaa lehmäasiaa mietin kyllä minäkin. Kun ei kai lehmät noinniinku oletusarvona ole mitenkään notkeita ja tasapainoisia elukoita..? Eli katkiaako niiden nilikat, jos ne kompastuu ja vyöryy alamäkeen? Vai onko se ylärinteen puoleinen jalka automaattisesti parikymmentä senttiä lyhyempi, eli ns. vakioasento ruohonsyönnissä on automaattinen?

Ei voi ymmärtää.

Anonyymi kirjoitti...

Me tultiin tuossa lehmäpohdinnassa siihen tulokseen, että niillä on pakko olla jonkinmoiset aidat jyrkänteiden reunoilla. Että lehmien lento tyssää sit siihen.

Vähän kyllä rikkoi tuota vuoristolehmäilluusiota se, että siellä tasangolla oli ihan kunnollisia nautalaumoja parveilemassa. Ehkä ne eriparijalkaiset hengaa siellä ihan vain meidän ulkomaalaisten silmäniloksi?

Jos teet kirsusein ens kesänä ekskun Turkuun, käy Ruissalossa. Siellä on karvaisia lehmejä.

Riikka kirjoitti...

Sveitsiläiset lehmät on erikoista lajiketta. Niillä on oikeanpuoleiset jalat lyhyemmät kuin vasemmanpuoleiset. Siksi ne pysyy hyvin pystyssä jyrkällä rinteellä.