maanantai 1. lokakuuta 2007

Kebabeläin

Löydettiin yhtiökumppanini kanssa lauantaina kebabeläin. Siis se kaikkien tietämä Turkin alavilla mailla hurjaa kyytiä pinkova, juovikas elukka - jonka kylkeä avotulen ääressä grillaamalla saadaan aikaiseksi mitä maukkain iskender. Joko käsikarvalla tai ilman.

Saatiin aiemmin viikolla keikkapyyntö rippijuhlien cateringista - sinne Hesarinkin uutiskynnyksen ylittäneeseen Espoon Nuottaniemeen. Edellisenä viikonloppuna naapurin bileisiin kun oli kertynyt yllättäen talon teinin 150 lähintä ystävää: meidän bileissä oli onneksi kyse ainoastaan parista-kolmestakymmenestä aikuisesta. Suurin haaste juhlajärjestelyille oli vastaavasti itse murkkuikäinen rippilapsi, joka ei halunnut minkäänsortin hössötystä naimalupansa ympärille - ja mm. pöytäliinat olivat absoluuttisesti kiellettyjen esineiden listalla. Konfirmoitavalta löytyi myös se ainoa tarjoomustoive: saada kebua noutopöytään. (NiinPÄ: espoolaislapsukaiset ne keksii toivoa kaikenlaista - ja äitien tehtäväksi luonnollisesti jää vaan taipua tahtoon...)

Rysäytettiin pikkuyrittäjinä Malmin Cittariin siis lauantaiaamuna ja pakattiin ostoskärri täyteen voileipäkakkuainehia sekä luonnollisesti siitä löytämästämme kebabeläimen kyljestä sellainen kolmikiloinen siivu. Lastenhoidon ohella saatiin kebueläin tajuttomaksi - ja sauvasekoittimen ylikuumenemisesta huolimatta (ei siis kannata käyttää moista kapinetta ko. hommiin tästä eteenpäin) kebutaikina valmiiksi ja uuniin. Sata astetta, neljä tuntia. Ja avot: siinä on kuule peruskarvakäsi maussa kaukana, kun meikätyttöjen pitopalvelu lyö lihan pöytään. Seriously - oli ihan tautisen hyvä setti, omatekemine kastikkeineen kaikkineen.

Jopa rippipappi kehui aikaansaannoksiamme - tosin chilisavu korvista nousten. Hän kun tempaisi iskender-lautasen koristeena olleen chilipalon suuhunsa kertalaakista, ja silminnäkijähavaintojen mukaan vaihtoi kaikessa hiljaisuudessa väriä punaisesta vihreään ja harmaaseen, kun chilin tulisuus iski tajuntaan. Hihi. Ja myöntyipä jopa rippilapsikin cateringimme edessä toteamalla, että "se oli ihan jees"...

Eli ei kun vaan toiminimeä rekisteröimään ja logoa suunnittelemaan seuraavaksi. Piankos tässä ennen kolmekymppisiään oman OTO-firman saisi perustettua...?

ps. Uteliaille: kebueläin syntyy siis nauta- (tai lammas-) jauhelihaan mäiskittävästä öljy-suola-chili-valkosipuli-mustapippuritahnasta. Sata-asteinen uuni will do the trick, mutta varatkaa viitisen tuntia herkun valmistumiseen. FYI also: köntsä on huomattavasti paljon mehukkaampaa seuraavana päivänä.

4 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Ou jea, koska saa tulla linjoille kebulle?

Kirsi kirjoitti...

Mun täytyy ihan oikeasti harkita vakiduunin jättämistä ja välimerikebualalle ryhtymistä. Vois tuikata sellaisen deluxe-kebuterian pystyyn, jonnekin Hyvien Ihmisten Seudulle.

Nimimerkillä miltäs kuulostaa mainoslause: "laatulihastamme ei löydy yhtään kissaa eikä koiraa - ja käsikarvojakaan meillä ei enää ole. Kiitos sirpamansnerin."..?!

ps. Meidän syntsäbileistä ko. herkkua ainakin saa.

Kalu kirjoitti...

Mullekki! Pakko kai tulla synttäröimään.

Joppe kirjoitti...

Ei se mitään nautaa tai sikaa ole. Se on just se kebabeläin sieltä turkin tasangoilta.. tässä kuva:
http://www.cs.helsinki.fi/u/hhallama/pics/kebabelain.jpg