maanantai 8. lokakuuta 2007

Ärsytävää

Ihastuttavan viikonlopun jälkimainingeissa tuli järjetön työaiheinen vitutus, eli angst. Jonka kunniaksi tulen käyttämään tämän työpäivän loppupuolen Mansnerin Sirpan tuolissa. Nimimerkillä ihan hyvin voi just rikkoa Taloussanomien suuren "Mitä saa tehdä työnantajan ajalla" -kyselyn suunnilleen kaikkia kohtia. Mm. kampaajista. Ja facebookista. Ja bloggaamisesta. Muaha.

Eilisen markkinareissun tuliaisina oli helppoheikin keksikassin lisäksi määräämätön ärsytys seuraavia kansanryhmiä kohtaan:

Aa: (Helsinkiläis-) mummelit, jotka surutta etuilevat kaikissa maailman jonoissa. Jopa niin, että meikäläisenkaltainen röyhkeä oululainen ammattijonottaja jää sanattomaksi heidän toimissaan. Ihan hyvin voi vaan aina kiilata lättytiskille, jos jonossa sattuu olemaan yksi mummunmentävä kolo. Tai sitten voi koko jonon läpi vaan noolata lätynpaistajaa, josko se nyt kuitenkin myisi "jonon ohi" tälle violettitukkaiselle, kaikkien eläkeläisten sankarille yhden ylimääräisen muurikkalätyn. Just. Teki ihan vakavissaan mieli monottaa sitä kolmatta etuilijaa, mutta annoin armon käydä oikeudesta. Eikä juur sitten kuitenkaan toivoisi päätyvänsä lakitupaan lättyjonosta lähteneen mummonsurman takia. Sitä paitsi mihin niillä kansaneläkkeellä kituuttavilla ihmisillä ihan oikeasti voi olla kiire - katsomaan Onnenpyörän uusintoja, vai..?

Bee: Vasta parisuhteen aloittaneet noin kolmekymppiset ex-sinkkuihmiset. Siis kansanluokkana heille kaikki kunnia - mutta vittu pakkoko sitä on sunnuntaisin (jolloin useilla ihmisillä on kuitenkin aina vähän punaviinionnettomuudesta johtuva jälkitila) kävellä reippaana ulkoilmassa. Käsi kädessä toisiaan rakastuneesti silmiin tuijotellen. Ja saatana ylittää ne helvetin katuständitkin (molemmat rakastajat eri puolilta siis) vittu niin, että sen Armaan kädestä ei voi päästää irti. Perkele. [Anteeksi ruokoton kielenkäyttöni.] Seriously, ihmeellisiä akrobaattisuorituksia tuli kyllä taas todistettua, kun tosiaan käsi kädessä on niin kiva kulkea. Koko ajan. Ei voi ymmärtää sitä, että mikä piuha siellä tavallisten, mukavien ihmisten päässä seurustelun alkumetreillä naksahtaa irti niin, että tuollaista ihme pupustelua ja kutustelua pitää harjoittaa päivänvalossa, julkisilla paikoilla, suuren yleisön edessä...?

Anteeksi moukkamaisuuteni ja ilkeät sanat. Ei mitään henkilökohtaista ketään kohtaan - mutta voisiko sen Armaan käsikynkästä päästää irti, jos kadulla on kulkuun vaikuttavia esteitä..? Vai pitääkö tässä kohta persjalkaisena suomalaisena (eli 159 cm lyhyenä) kohta alkaa pelätä, että pitkät himoseukkaajat kävelee munkin ylitseni kadulla, käsistään toisiaan pidellen ja toinen toisiaan muikeasti mulkoillen...?

Ps. Angstini helpottumiseen on enää kolme työpäivää aikaa. *laskee tunteja*

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Entä se, kun katsotaan joka ilta BB:tä käsi kädessä? nimim. "vasta parisuhteen aloittanyt noin kolmikymppinen ex-sinkkuihminen". I know, it's pathetic... hauska kirjoitus sulla joka tapauksessa:-)(terveisin Sanna Oulusta)