maanantai 26. marraskuuta 2007

Yosemite

Onko hullumpaa kuultu. Koko viime viikon suurin opetuksellinen anti selkisi lauantaina myöhäisillassa, kun eräskin vaihto-oppilasaiheinen ystävä kertoili seikkailuistaan Kaliforniassa. Eikä niissä tarinoissa siis vielä mitään - vaan siinä, kuinka hänen high schoolinsa nimi "Yosemite High School" kuuluu lausua. Itsehän vanhana michiganderina vaan olen huudellut yosemaitista koko pienen ikäni - kun oikea lausunta-asu kuulemma onkin jousemedii [eli oikeammin: yoh-seh-mee-teh]. Kamaluus.

No, oppia ikä kaikki: viime vuonna selvisi, että olin käyttänyt vääränlaisia meikkejä koko alkuelämäni - ja nyt sitten tämä takaisku. Tuskin uskallan herätä huomenna, kun ei koskaan yhtään tiedä, mitä kaikkia uusia tietoja universumilla on mun varalleni kerättyinä. Ahistavaa.

Viikonloppu tosiaan meni juhlavissa tunnelmissa Savelantie Showroomissa. Lievä päänsärky vaivasi kuulemma noin puolta kaupunkia eilen - luonnollisesti siis myös itse kuuluin tähän cocktail-flunssaiseen kastiin. Tänään ohjelmassa on ollut massiivista krääsänpakkaamista - edelleen as said, hienot kauppatieteilijät ostelee työkseen vaan elektroniseen sodankäyntiin tarvittavaa materiaalia - ja meillä hyväntekeväisyysbisneksessä mä olen käyttänyt viime viikot ryjän ja roippeen suunnitteluun. Ihqista ihqimmat postikortit, pinssit ja hupparit saapuivat tänään - ilmapalloja pitää odotella lauantaihin!

Itsehän toki en luonnollisestikaan pääse osallistumaan palloperformanssiin Lasipalatsilla - kon mun tarvitsee juuri lentää Sofiaan (eli bulguureiden kotimaahan) keskiviikkona aamukoneella. Loppuviikko sujuukin sitten Ribaritsan luonnonkauniissa maisemissa, paikallisia vapaaehtoisia koulutellen. Olisko kellään mitään kivoja vinkkejä liittyen bulguurien elintapoihin tai -tottumuksiin..? Rahaakin kai pitäisi vaihtaa ja passi pakata.

Hulluna (liikaa) kaikkea puuhaa just nyt.

tiistai 13. marraskuuta 2007

Rikki, osa kaksi

Mä olen kyllä sellainenkin teknologinen hirviö, että aina välillä oikeasti pelottaa. Olen nyt lähes vuoden asunut uutta kotiani Kalliossa, johon ystävällinen vuokranantajarouva meni ja osti uuden jääkaapin vain päiviä ennen muuttotoimenpiteitäni. Mikäs tässä on ollut asuessa - lähinnä usein yöaikaan [jolloin valo on ihanaisesti kajastellut suljetun oven läpi] on tullut mietittyä, kuinka järjetöntä tuhlausta on pitää valoja päällä jääkaapissa myös oven ollessa kiinni..

Ajatuksenjuoksuni meni siis viime viikkoon asti kutakuinkin sitä rataa (ja tämä kaikki siis mahdollisimman narisevalla äänellä), että "kyllä nykyajan nuoriso on pullamössöstä vielä asteen ameebammaksi muuttunut, kun ei edes jääkaappiin uskalleta päästää pimeyttä. Jotta on sitä aikoihin eletty, kun valot vaan yötä päivää kirkkaana loistavat ja perunatkin vihertyy, kun ei koskaan edes pimeys laskeudu.. Ei vaan ennen vanhaan [eli edellisessä jääkaapissani] moinen kyllä ollut sallittua tai suotavaa!" Eräät elintarvikkeet myös mielenosoituksellisesti korisivat kevään ja kesän ajan henkitoreissaan jääkaapissani - lähinnä kai pottutytöt ja -pojat sietävät valoa hyvin huonosti. Ja ilmeisesti yöaikaan lypsetty maitokin preferoisi olemukselleen pimeyttä..? Mene ja tiedä.

Joka tapauksessa tuossa viikonloppuna, kun yöllisellä pissireissullani koikkelehdin ympäri yksiötäni (jääkaapista hohkaavassa valossa, luonnollisesti) avasin jääkaapin oven ja kas: siinähän sitä on termostaatin vieressä sellainen pyöreä namiska, joka sen valon sammutti. Noin vaan, suit sait. Käsittämätöntä.

Olen siis tosiaan lähestulkoon vuoden verran kiroillut kyseistä (valtavan laajaa ja hämmentävää) ilmiötä - eikä tullut pieneen mieleenkään kokeilla pienen, pyöreän napin painamista.

Julistan itseni maailman toiseksi eniten teknologiarajoittuneeksi ihmiseksi. Cast your votes now!

maanantai 12. marraskuuta 2007

Voisko talvi tulla yöllä?

Olen mahdottoman innokas talvi-ihminen. Tykkään siis pakkaslumen narskeesta kenkien alla, huurteen kirkastamista puunoksista, höyryävästä hengityksestä ja pakkasenpuremista poskista - sekä siitä huikaisevan kirkkaasta valosta, jonka valkoinen maa luo ympärilleen. Mutta. But. En voi sietää nykyisen asujamistoni käsitystä talven tulosta: täällä sataa loskaista, jäätävää, märkää vettä päivästä toiseen! Housunpuntit ja varpaat on jatkuvasti märät, villakangastakki huutaa hoosiannaa vesisateessa, ihmisten yleinen alakulo (jos mahdollista) tarttuu lähestulkoon pisarakontaktista - ja mikä parasta: tätä riemua kestää aina tuonne helmikuulle saakka.

En ala.

Ehdotuksenani eduskunnalle (tahi jollekin muulle lakeja ja asetuksia säätelevälle taholle) kuuluukin siis seuraava: voisiko nyt jumalauta joku päättää, että talvi saa tulla vaan öisin - ettei mainitsemistani lieveilmiöistä tarvisi kärsiä niinä vähinä hereilläolon tunteina? Siis niin, että yöaikaan räiskisi taivaalta märkiä rättejä, kissoja, koiria ja vaikka hiekkasäkkejä - ja aamulla valtakunnassa puolestaan olisi kirpsakka pikkupakkanen ja valkea maa..?

[Toinen eduskunta-aloitteeni tulee koskemaan ryöstöpalkattujen kauppat. ylioppilaiden & hyväntekeväisyystyöntekijöiden palkkakuoppaa. Meinaan aloittaa asian puolesta konttaamisen ja muut mielenilmaukset tuossa Vuorikadulla heti kun muilta töiltäni ehdin. Eli ehkä seuraavassa elämässä. Mutta on se nyt jo jukolauta kumma, että hoitsujen, alkon henkilökunnan, aateekooihmisten sun muiden palkkataistelun puolella on vaan prinssi ja puolet valtakunnasta - eikä ketään kiinnosta meidän fiksujen mutta filmaattisten, pätevien koordinattorikuningattarien alipalkkauksen uusimmat tuulet. Perkele.]

Ps. Big Brotherissa oli kivvaa, vaikka Jarkko ei pudonnutkaan. Paskuus. Sen sijaan skuuppina voidaan kertoa, että Pimiänvvappu niisti nenänsä ainakin yhdesti mainoskatkolla - ja että (get this): se auto, johon se pudonnut raijataan valtavalla kiireellä heti haastattelun päätteeksi ei todellakaan lähde yhtään mihinkään sieltä studiosta. Farbodkin veivattiin välittömästä autosta ulos (siitä toisen puolen ovesta) ja jonnekin takahuoneeseen kavereitaan odottelemaan. Eli se siitä "sullaonnythirviäkiireklauskoohonjuomaantätäskumppaa" -hölinästä.

Pps. Se studio oli myös niin pieni, että ei sieltä mihinkään millään autolla olisi päässytkään. Lankuista tehtyjä penkkejä, kolmessa rivissä. Ja yleisöä maksimissaan sata henkeä/kerta.

perjantai 9. marraskuuta 2007

Synttärilahjasta

Disclaimerina heti alkuun: en osaa käsitellä viime päivien tapahtumia niin objektiivisesti, että siitä kannattaisi sanoa yhtään mitään. Tapahtuneen tajuamiseen mennee viikko jos toinenkin - julkisesti todettakoon siis vain, että tänä päivänä tekemäni työ nuorten parissa on tuntunut vielä entistäkin tärkeämmältä..!

Viime viikon synttäreihin vielä palatakseni - vinkeiden lahjojen ja korttien joukossa oli yksi vallan kuninkaallinen: sain puhelun maanantaina, jossa kysyttiin vain saatavuuttani sunnuntaina kello 20 alkaen. Kuulemma läsnäolo olisi lahjan luovuttamisen kannalta olennaisen tärkeää.. Allekirjoittanut tunnetusti vihaa yllätyksiä - eli napakan puhelun ja kimakan inttämisen jälkeen sain kakistettua lahjan tarkemman luonteen esille. Mää pääsen sunnuntaina maakuntamatkalle Espooseen. Sinne Kivenlahteen. Taloon, jossa asuu viirupäisiä julkisuudenkipeitä nuorisolaisia. Wohou, eli \o/. [Tosiasiassa ei tietenkään mennä sisälle sinne BB-taloon, vaan katsomaan lähinnä sitä Talk Showta, jossa semijulkkisjuontaja sekoilee sanoissaan - ja yleisöllä on rooli ensisijaisesti kiivaana taputtajana.]

Mietittiin, että voisi vääntää pari-kolme mukavaa kylttiä (joiden tuominen paikalle on siis kuulemma enemmän kuin suotavaa), joissa esimerkiksi toivottaisiin ekan kauden menkkahirviön paluuta ruutuun. Myös tekstit: "Nus*ikaa jo törpöt!" ja "BB:ssä kaikki on paskaa paitsi kusi" on harkinnassa. Mutta vinkkinä siis kirsuseinin lukuisille (eli molemmille) lukijoille: mut voi bongata viuhahtelupuuhissa subilta sunnuntaina. I can hardly wait!!

Tänpäiväisiin mietelauseisiin sopii myös vanha oululainen sanonta: pääasia, että syntyy liikevaihtoa. Muut tuntemani bisnesenkelit ostelee firmoja, kultaa, timantteja ja kaikkea suurta ja kallista: mä puolestani olen käyttänyt tänään tuhansia euroja ilmapalloihin, pinsseihin, postikortteihin ja huppareihin. Melkoiset speksit tiedossa joulukuun alussa - vielä kun löytyisi jakajat (ja ottajat!) kaikelle tälle yyberhienolle rekvisiitalle..!? Harkitsen myös vakavasti oman markkinointihenkisen toiminimen rekisteröimistä - mä alan olla jo tosi kätevä käsistäni ton indesignin kanssa. Ainakin omasta mielestäni.

Viikonloppuna tiedossa massiivista synttärijuhlasuunnittelua - ja tänään illalla kellarihumppaa Kalliossa kivojen kollegoiden kanssa. Moisesta viiden koon illanvietosta ei voi seurata muuta kuin massiivinen cocktailflunssa, sanokaa mun sanoneen.

maanantai 5. marraskuuta 2007

Milloin alkaa kohta?

Täällä taas. Massiivisesta espoolaisten neitsytmatkailusta selvittiin melkoisen vähillä vaurioin - vielä pitäisi huominen lusia Oulusa lomilla ja sitten on tiedossa lento lumiseen etelään. Harjoittelin tänään vähän (salaa) työntekoa: pidin ysiluokkalaisille vaihtaritunteja ja valvoin ärhäkkänä tätinä kielitestiä. Ja illan iloksi vielä koulutin Virman vapaaehtoisia. Kerrassaan monipuolisen vinkeä työpäivä akselilla 10-20.

Viikonlopun huippuhetkiin kuului ehdottomasti oululaisen musiikinopettajan, Katja S:n ja hänen bändinsä keikka eräässä torin makasiiniravintolassa. Yhdeksänhenkinen miehistö soitti toista yhteistä keikkaansa, solistin itsensä säveltämiä ja sanoittamia biisejä. Tunnelma oli käsinkosketeltavan tiivis - niin hienosti kolmekymppinen oli tiivistänyt tunteitaan laulujen sanoihin. Minä, vannoutunut kyynikko, jouduin jopa parkumaan yhden liikuttavan biisin soidessa - kerrassaan huikeaa kaikin puolin, sanoisin. Vielä kun kyseiseltä kokoonpanolta jotain demoa saisi, niin jopas olisi täti onnellinen...

Muuten sujui pitkä viikonloppu oikeinkin rauhallisissa merkeissä - värkättiin karjalanpiirakoita, leikittiin turisteja ja allekirjoittanut yritti parhaansa mukaan myös tehdä selkoa oulun kielen ominaispiirteistä. Which is rather confusing, I might add. Eijjoo heleppua eikä kivvaa uuven kielen opettelu, täysin hullusa ympäristösä - vai mitä sannoo kuuliaiset opiskelijat..? Onneksi löysin oulunkielisen Aku Ankan kirjahyllystä vasta vieraiden poistumisen jälkeen - olisi muuten tullut läksyjä junamatkalle. *wirn*

Huomenna ainoa oikea lomapäivä. Ja iltakoneella paluu arkeen. Kunhan nyt saisi talon vanhimmat tuliaisineen takaisin Margarita-saarilta. Iskä lupasi kaikille tynnyrillisen sikahalpaa dieseliä. Siis sitä polttoainetta, ei hajuvettä.