perjantai 21. joulukuuta 2007

I was flying home for Christmas..

Chris Rea laulaa yhden meidän perheen tunnelmallisimmista joululauluista "Driving Home for Christmas". Täytyy myöntää, että biisi soi tänään kerran jos toisenkin pääkopassani, kun istuin jälleen Luuykkösen susivuoron täpötäydessä aamukoneessa. Silmäluomien alla poltteli muukin kuin unihiekka - jotenkin tulee aina niin superonnellinen olo, kun on matkalla kotiin. Yllätys oli melkoinen, kun Oulunsalon kentällä oli vastassa valkea maa - tänne satoi viime yönä ainakin kolme senttiä lunta. Jihuu. (Eli nyt sormet ja varpaat ristissä odotellaan maanantaita: josko tuo lumipeite kestäisi nollakelin..?)

Äitin kanssa käytiin läpi joulupäivien menu - ihana olla täällä "oikeissa" töissä: imeltämässä ja paistamassa ja hillokeamassa. Muuten mennään hyvinkin perinteisillä linjoilla pyhien ruokailut, paitsi Tapanina, kun koko suku (parikymmentä aikuista ja ainakin kaksi tiivitaavia) kokoontuu meille lounaalle. Tiedossa on tuolloin kinkun kylkeen punaviinihaudutettua punakaalta, uunissa paistettua kokonaista lohta - ja juustojen kanssa meidän synttäreiltäkin tuttua viikunahilloketta. Enää pitäisi selvitä hengissä tän iltapäivän kauppareissusta: kinkkupojat ja punajuuret tuolla kauppojen hyllyillä kun odottelevat noutajaansa.

Eipä tässä sen kummempia toivo, kuin rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa itse kullekin. Chris Rean sanoin:

"I'm driving home for Christmas/
Oh, I can't wait to see those faces/
Get my feet on Holy ground/
So I sing for you/
Though you cant hear me/
When I get trough/
And feel you near me/
Driving in my car/
Driving home for Christmas/
With a thousand memories./"

tiistai 18. joulukuuta 2007

Kysymyksiä - ja vastauksia

Tälläisen meemin löysin intterwebistä. Omat ajatukset on joulunalusviikolla hieman hajanaisia - eli tässäpä valmiisiin kysymyksiin ei-niin-valmiita vastauksia...

1. Missä olit yläluokilla tet:ssä eli tutustumassa työelämään?
Kattokaapakö meidän steinerkoulun ohjelmanumeroon kuului ysiluokalla maatalousaiheinen työharjoittelu - eikä mitään mäkkäritouhua. Toisin sanoen puuhattiin nelihenkisellä porukallamme viikko Frantsilan yrttitilalla Hämeenkyrössä - ja eleltiin siellä melkoisen merkillisillä kuunvalossa kasvatetuilla yrtti- yms. pöperöillä koko viikko. Elävämmin jäi mieleen, kun seurueemme pojat ryntäsivät juoksuaskelin Tampereen rautatieasemalla lihapitsalle, viikon ituilun jälkeen.. *wirn*

2. Mitä olet viskannut ikkunasta ulos viimeksi?
En myönnä juuri viskelleeni asioita ikkunoista, ehkä ikinä. Eilen tosin nakkasin roskiini herra Jukka Palmun, joka ilmeisesti haukkasi mun joulunaluskiireistä henkeensä ja tiputti kaikki lehtensä. Onnea vaan matkallasi kaatopaikalle, paskanaama. Joulun jälkeen sinne varmaan tulee seuraksi noin kiljoona kuusta..

3. Jos kaverisi pudottaa yhteisellä kävelyretkellänne (roska)paperin maahan, mitä teet?
No en just yhtään mitään. Vittuilen keskimäärin niin paljon muutenkin kanssaihmisilleni, että parempi pitää suu soukalla tuollaisista asioista. Mä kuulun kyllä melko moneen muuhun lahkoon, mutta muiden roskia musta ei kyllä ole noukkimaan.

4. Oletko koskaan pyytänyt oven taaksesi ilmestyneitä uskonnonjulistajia peremmälle keskustelemaan asiasta?
En ole. Paha ihminen, hyi kirsuseiniä. En myöskään suostu feissareiden uhriksi - koen tekeväni työ- ja vapaa-ajalla ihan tarpeeksi konkreettisia asioita tämän universumin ihmisten eteen. Muut saavat maksaa omatuntonsa hiljaisiksi, mun ei tarvii..?

5. Puhelin soi, vastaat ja siellä on lehdenmyyjä. Et halua tilata mitään. Mitä teet?
Napakan lämpimän lujalla äänensävyllä vetoan jo tilaamiini useisiin lehtiin - ja yleensä päädyn ruikuttamaan alipalkatusta työstäni. Että ei oo helppoo, kun saa niin vähän palkkaa *hahaha*

6. Oletko koskaan katsonut tarkoituksella muualle kun näet kadulla tutun vastaantulijan? Miksi?
Joo. Joskus. Jos on kiire - tai tuttu luumu on tuttu jostain väärästä yhteydestä. Tai muuten vaan ällöpylly. Ja ärsyttävä. Ei kaikista ihmisistä tarvi tykätä, eikä kaikkien kanssa ole pakko tulla toimeen. Nih.

7. Mikä oli suosikkilelusi lapsena?
Mulla oli pitkään jännittävä ja hauska, pissaava nukke (get this, joskus back in the 1980's - se kyllä homehtui sisältä eventually, kun sitä tarpeeksi juotti..), jonka nimi oli Samuli. Sitten sain joululahjaksi Anna-Sofia -nuken, jolla oli pisamia. Eli nukkeleikkejä kai leikin vielä kymmenvuotiaanakin, kun äiti periaatteessaan ei koskaan ostanut esikolleen barbeja.

8. Jos sattuisit ensimmäisenä onnettomuuspaikalle, osaisitko toimia eli oletko ensiaputaitoinen?
Periaatteessa kyllä. Kurssi on käyty joskus times and times ago, mutta päivitettyä tietoa on tullut hankittua ohi virallisen Punaisen Ristin. Dr. ABC:llä siis mennään... (Danger, Response, Airway, Breathing, Circulation).

10. Antaisitko lapsellesi patronyymin (esim. Mikonpoika) tai matronyynin (esim. Hannantytär) nimeksi?
[Mitä tapahtui kysymykselle numero yhdeksän...?!] Patronyymin periaatteessa kyllä. Jos lapsen isän nimi ei olisi mikään kauhia, niinq esimerkiksi Taavetti tai Pentti. Molemmille sukupuolille siis sama, isän puolelta. Musta noi matronyymit ei välttämättä ole oikein mistään kotoisin.

11. Nimeä yksi (ja vain yksi) artisti/yhtye, jonka keikalle haluaisit päästä riippumatta siitä onko se fyysisesti tai ajallisesti mahdollista
Ärr. En mää tiijä, kun se Culture Beatkin tuli jo nähtyä.. Celine Dijon voisi kaikessa pateettisuudessaan olla ihan oikeasti ihan hyvä. (Please don't hate me for this...)

12. Piirre, joka muissa ihmisissä alkaisi ärsyttää sinua, mikäli olisit BB-talon tapaan pakotettu asumaan useamman ihmisen kanssa samassa talossa ilman mahdollisuutta poistua ulkomaailmaan
Kun mun olis pakko kuitenkin tehdä kaikki itse, kun muut on niin huonoja, laiskoja ja lahjattomia.. Eli ympäröivien ihmisten idiotismi... Ha. Itsessänihän ei luonnollisestikaan olisi mitään ärsyttäviä piirteitä. EiPÄ.

13. Jos perustaisit lehden, minkälaisen lehden ja kenelle se olisi suunnattu?
En varmaan perustaisi ollenkaan. Kun nyt saisi tuon järjestömme lehdykän tehtyä, niin se olisi jo bonusta.. Sitä paitsi maailma on lehtiä täynnä - kuka niitä kaikkia edes jaksaa lukia? Tai tilata.

14. Onko sinulla omaa suosikkimukia, josta tykkäät juoda kahvisi/ teesi/mehusi/vetesi? Jos on, niin minkälainen?
Eipä oo. Töissä on kaiken maailman kippoja ja kuppeja. Suosikkilasini kotona on nykyään iskän ravintolasta (äitini rikkomien tilalle, toim. huom.) taskualennuksella hankkimat Moët et Chandonin kuohuviinilasit. Vitsit, olipa sekin keikka, kun käännettiin skumppalaseja laskettelutakin taskuihin...

15. Jos hankkisit seinäkalenterin tulevalle vuodelle, minkälaisia kuvia siinä olisi?
Mulla on vaan mun paperinen autluuk, eli tosi, tosi old school pöytäkalenteri, johon voi merkitä kaikkia tärkeitä menoja.. Seinäkalenterit on ihan turhia, kun ei niihin voi edes kirjuittaa tarpeeksi tekstejä.

16. Jos tähänastisesta elämästäsi tehtäisiin näytelmä/elokuva, olisiko se tyyliltään a) komedia b) tragedia c) draama d) scifi e) kauhu f) jotain muuta, mikä?
Valtava eeppinen melodraama. Jonka kesto olisi vaihtoehtoisesti joko varttitunti - tai kolme päivää. Choose your pick!

17. 'Omena päivässä pitää lääkärin loitolla'. Jos mikä tahansa syötävä pystyisi samaan ja sen syöminen olisi välttämätöntä, minkä haluaisit sen olevan ts. mitä pystyisit syömään jokaisena elämäsi päivänä?
Vitsit mitä valopää-kysymyksiä. No mielellään jotain alkoholipitoista, niin olisi edes takuulla hilpsakka loppuelämä.. Tai sitten ananas. Koska tuore, kypsä ananas on vaan iiiiihanaista!

18. Aloitatko koskaan selvinpäin spontaanisti keskustelua tuntemattoman ihmisen kanssa esimerkiksi bussissa tai kaupassa?
Hyvin harvoin. Lähinnä siitä syystä, että julkisissa kulkuvälineissä kuuluu olla hajuton, mauton ja ennen kaikkea hiljaa. Joskus on tullut jonkun ystävällisen mummelin kanssa muutama sana epähuomiossa vaihdettua - mutta mä olen oikeasti pohjimmiltani melko antisosiaalinen. Riittää, kun saa työkseen kuunnella ja opastaa tuntemattomia, vapaa-ajalla on mukava keskittyä niihin tuttuihin.

19. Postiluukustasi tulee naapurille tarkoitettu kirje/paketti. Mietitkö edes pienen hetken avaavasi postin ja pitäväsi sisällön itselläsi?
No en kyllä mieti. Paitsi jos päällä lukee isolla "rahalähetys". Hahaha.

20. Loton täysosuma pamahtaa kohdallesi, kenelle kerrot asiasta ensimmäisenä?
Äitille. Ja muulle perheelle. Sitten muutan Malediiveille ja lähetän vaan postikortin kaikille, joiden osoite mulla on.

21. Oletko koskaan luntannut kokeessa? Missä ja miksi?
En ainakaan tietoisesti jaksa muistaa, että olisin. Mä olen ollut melkoinen nörtti kyllä kaikki kouluvuoteni.. Ja vielä sellaisessa nörttikoulussa, ettei paremmasta väliä. Ehkä Jenkeissä jossain monivalintakysymyksessä saatoin konsultoida naapurin paperista mahdollista oikeaa vaihtoehtoa. Toisaalta siellä nyt erityisesti pärjäsi usein huomattavasti paremmin ihan vaan omilla tiedoillaan...

22. Mitä toivoisit ihmiselle tapahtuvan kuoleman hetkellä ja sen jälkeen?
Se, että olisi läheistensä keskellä - ja mieluusti kivuton. Ja jotenkin tietoinen siitä, että on saanut hyvästeltyä kaikki asiaankuuluvat henkilöt.

23. Mitkä seuraavista luokittelisit urheiluksi:
[x]formula
[ ]shakki
[ ]metsästys
[x]golf
[ ]tikanheitto
[x]kouluratsastus
[x]trampoliinihypyt
[ ]biljardi
[ ]agility
[x]cheerleading
[ ]laskuvarjohyppy
[x]parkour

24. Jos julistettaisiin valtakunnallinen yhden värin päivä, jolloin kaikkien kansalaisten tulisi yhtenä päivänä vuodessa pukeutua aina tiettyyn väriin, mikä väri se olisi ja minä päivänä tämä tapahtuisi?
Punainen, kun se on vaan niin kiva väri. Ja se voisi olla vaikka karkauspäivä, niin ei tarvisi vaivautua aiheesta kuin vaan joka neljäs vuosi...

25. Miten reagoisit, jos kadulla sinulle tuntematon henkilö sanoisi sinulle englanniksi 'Excuse me, could you tell me the way to the railway station? I seem to be lost.'
No, mun kielitaitoonihan on aikoinaan investoitu kymmeniätuhansia markkoja, että kyllä mä saattaisin jopa osata auttaa eksyneitä. Olen itse asiassa viimeiset pari-kolme vuotta opastanut pyytämättä ja yllätyksenä melko monia kymmeniä turisteja Kaisaniemessä - ne sinkoilee poloiset siellä karttoineen. Mulla on sellainen "anna hyvän kiertää" -teoria tässä asiassa: jos olen kiltti turreille kotikaupungissani, niin matkailun suopeat tuulet ovat läsnä myös mun matkoillani...

maanantai 17. joulukuuta 2007

Syökää chiliä!

Viikonloppuna muistui mieleen Nigellan taivaallinen Chili con Carne -resepti. Sitä tarjoiltiin viimeksi suuremmalle joukolle allekirjoittaneen muuttotalkoissa, vallan valtavalla sukseella. Eli jos siis alkaa joulunpyhinä kinkkua tirsua jo korvistakin ulos, niin kannattaa kaivella kaapista seuraavanlaisia tarpeita chiliä varten. Resepti toimii myös suuremmankin joukon näläntappajana - ja on intensiivisellä maullaan (tumma kaakao ja kardemumma lienee suurimmat syypäät) ihan huikea elämys hienommallekin kulinaristille. I promise.

[Välihuomiona vielä tässä sen verran, että Jenkeissä, missä siis itse chilini olen oppinut syömään, ko. tavaraa syödään ihan sellaisenaan kulhosta - joskus harvoin ehkä maissileivän tms. kanssa. Suomalaiskouluissa herkkua tarjoillaan keitetyn riisin kyytipoikana - ja mun isäntäperheessäni joskus jopa makaroonin kanssa. Hyvää se on silti ihan tuollaisenaankin, uskokaa pois.]

Tajunnanräjäyttävä chili con carne

2 hyvänkokoista sipulia
1-2 valkosipulinkynttä, oman maun mukaan
1 tl chilijauhetta (tai tuoretta chiliä, jos haluaa hifistellä)
1 tl juustokuminaa, eli jeeraa
(1 tl korianteria, jos tykkää mausta. Minä en. Yäk.)
1 tl kardemummaa, jauhettuna
1 punainen paprika
n. puoli kiloa jauhelihaa
500g tomaattimurskaa
1 prk kidney-papuja
1 dl ketsuppia
1 dl tomaattipyrettä
1-2 dl vettä
1 rkl tummaa kaakaota
1 rkl sokeria
suolaa ja pippuria maun mukaan

Eli pilko ja kuullota sipuli, paprikat ja valkosipuli. Älä ruskista. Lisää eksoottiset mausteet ja siirrä kattilaan odottelemaan jatkotoimenpiteitä. Ruskista jauheliha. Sekoita kattilassa liha, kasvikset, tomaattiasiat (ne kaikki), vesi, pavut ja mausteet. Tässä vaiheessa kastikkeen tulisi olla herkullisen punaista. Lisää lieteen höökiä ja kun seos pulpahtelee kiehumisen merkiksi, lisää kattilaan myös tumma kaakao. Tarkista maku - mausta esimerkiksi suolalla tai sokerilla, tarpeen mukaan.

Anna hautua kannen alla tunti-pari. Kolme varttiakin periaatteessa riittää hätähousuille, mutta tässäkin tomaattipohjaisessa kastikkeessa makujen tiivistyminen vaan parantaa lopputulosta.

Nauti höyryävän kuumana hyvässä seurassa - tai jääkaappikylmänä, salaa keskellä yötä.

ps. Onnea kirsusein - tää oli sitten 300. postaus. Jihuu!

perjantai 14. joulukuuta 2007

Joulupuu - jokaisella lahjalla on merkitys!

Sain viime jouluna sähköpostitse pyynnön, johon oli mahdotonta olla vastaamatta. Kaiken maailman afrikkalaiset kaivot ja kananpojat ovat toki todella hieno ajatus joulumielen nostattajiksi, mutta moniko meistä on tullut ajatelleeksi, että täällä Suomessakin on lapsia ja nuoria, jotka tarvitsevat apuamme?

Täältä löytyy lisätietoja Joulupuu-keräyksestä.

Joulupuu on hyväntekeväisyysprojekti, jonka tavoitteena on antaa joululahja niille lapsille, jotka todennäköisesti jäisivät muuten ilman joulupukin tuomisia.

Suomessa on lastensuojelun piirissä yli 56 350 lasta, joista kodin ulkopuolelle sijoitettuna oli lähes 15 000 lasta. Viimeisten vuosien aikana huostaanotot ovat kasvaneet vuosittain 2-5 %. Joulupuu haluaakin saada ihmiset tiedostamaan laajemmin lähiympäristönsä tarpeet ja miettimään, mitä juuri minä voisin tehdä lasten hyväksi.

Esimerkiksi Helsingissä sosiaalitoimisto varmistaa lahjojen jakelun niin kodin ulkopuolelle sijoitetuille lapsille ja nuorille kuin avohuollon piirissä oleville lapsiperheillekin. Paketteja odottaa tänäkin vuonna moni lapsi ja nuori. Yksistään pääkaupunkiseudulla lastensuojelun piirissä oli vuonna 2005 yli 7 650 lasta. Sijaishoidossa näistä lapsista oli yli 2 500, pääosin 6-12 -vuotiaita.

Käy siis noutamassa kauppakeskus Forumista pakettikortti, joka kertoo lahjansaajan sukupuolen ja iän. Esimerkiksi: POIKA 15v. tai TYTTÖ 6v. Näin saadaan todellisen tarpeen mukaisesti paketteja.

Kävin itse tänään ostamassa pari lastenkirjaa ja muutaman levyn, jotka ajattelin illalla viedä Forumin joulupuun alle. Nöyrän kiitollisena siitä, että itselläni on aina ollut joulunakin oma koti ja perhe, jossa juhlaa viettää.

torstai 13. joulukuuta 2007

Lucia seppelpää

Tänään on kuulemma Lucian päivä. Viime viikolla oli useammassakin lehdykässä traumatisoitunutta tilitystä (yleensä tummahiuksisilta naisihmisiltä) siitä, kuinka kukaan ei KOSKAAN ole saanut olla kynttiläpäinen Lucia-neito koulun kulkueissa.

En minäkään.

Ruskeatukkainen Kaisa (meillä steinerkoulussa juhlittiin alkuperäistä, italiasta kotoisin olevaa tummaveristä Luciaa) veti neljännellä luokalla pisimmän korren - me muut saatiin vain leipoa pullaa ja pipareita muulle koululle jaettavaksi. Nykyään varmaan sanoisi paloturvallisuuslakikin jo jotain tulikivenkatkuista moiseen, mutta Kaisan tukkaan myös tuikattiin kranssillinen oikeita kynttilöitä - ja luonnollisesti tulta perään. Siinä sitten luokan suosituimmat kiersi haamupuvuissaan luokasta toiseen, Sankta Luciaa lauleskellen... Hoi ja hai. En mä nyt siltikään koe olevani aiheesta niin traumatisoitunut, että jaksaisin kalabaliikkia aiheesta ihan valtakunnantason lehdistössä nostaa - tällainen yksinäinen bloginurputus sopii allekirjoittaneelle mitä mainioimmin.

Tänään olen kaikessa viisaudessani saanut joululahjat (kyllä, ne kaikki) jo ostettua. Seuraavaksi ajattelin suhauttaa Senaatintorille pällistelemään routsinkielistä Pyhää Neitoa - ja sitten illan iloksi Nakeron kanssa glögiämään. Kerrankin kun olisi vapaailta ja voisi vaan nakottaa ylhäisessä yksinäisyydessään kotona.. Kai mä olen parantunut antisosiaalisuudestani, ihan kuin huomaamatta. Kauhiaa.

Huomenna Akateemiseen joulukonserttiin ja lauantaina sekä kauneimpiin joululauluihin että Kampin laulun joulumusisointia kuuntelemaan. Josko se joulumieli sieltä tulla jollottaisi...?

keskiviikko 12. joulukuuta 2007

Mai haart vill kou ooooooooooon

Vimpulat. Luin aamulla tekstiteeveestä, että paras ystäväni Celine Dijon saapuu konsertoimaan nykyiseen kotikaupunkiini ensi kesänä. Paha vaan, että lippujen hinta lähtee satasesta (kyllä: sitä pateettista oilotusta pääseepi kuuntelemaan vain jos on valmis pulittamaan kuusisataa mummelia parin tunnin ilosta. Hohhoijaa.) Ei siis taida Celinen impersonaatio päästä keikkahurmokseen - ellei sitten joku kirsuseinin ystävät ry päätä kimpassa muistaa ensi vuonna kolmekymppisiään viettävää ja halua osallistua konserttikuluihin esimerkiksi kolmella eurolla.

Tää ainainen pimeys ja märkyys väsyttää. Vaapuin eilen 11 työtunnin jälkeen kotiin - vaan nukahtaakseni kesken Top Chefin. Mulla jäi Big Boretuksen huippuhetketkin katsomatta, kun piti vaan tuhista peiton alla ja katsella unikuvia. Kummasti melkein 11 tunnin yöunet kuitenkin friskas - ja nyt sitten entistä suuremmalla innolla pitäisi vääntää ensi vuoden juhlaspeksejä ja miettiä yritysyhteistyökuvioita. Ngh. Ja hoitaa poissaolevan esimiehen töitä, viimeistellä tän vuoden kirjanpitoa (joku on höylännyt mun firman korttia koko syksyn, viitsimättä sen kummemmin tiliöidä niitä tehtyjä hankintoja) sekä keksiä päästään mitä ihmeellisimpiä saagoja erilaisiin Hyvä Veli -kirjeisiin.

Voisko vaan tulla lunta ja olla joulu jo? En jaksa enää tätä jatkuvaa vätkytystä! Sais jo kätensä taikinatiinuun ja imeltyvään pottulaatikkoon. Kynttilöitä ja glögiä on myös jatkuva ikävä - mutta jos kotiini on taas kaatunut henkkamaukallinen ja clasohlsonillinen p*skaa, niin ei paljon nappaa tehdä jouluainainentunnelmaa sinne.

Är. Ja mur.

ps. Ulkona paistaa kuitenkin aurinko. Siniseltä taivaalta.

maanantai 10. joulukuuta 2007

Joulun odotusta

Eipä tässä paljon ole ehtinyt kissaakaan sanoa viime päivinä - sen verran hektinen on ollut vauhti. Ihanaisesti olen siirrellyt vaatekasoja matkalaukusta toiseen, ja käynyt pariin otteeseen sukkaostoksilla, kun ei pyykkikonetta (eikä erityisestikään vaatteiden kuivumista) ole ollut aikaa käytellä. Kamaluus. Onneksi on enää puolitoista viikkoa joululomaan - keittiöpuuhien lisäksi en kyllä ajatellut tehdä yhtään mitään koko loman aikana. Paitsi ehkä satunnaisesti hihitellä kaksi-ja-puolivuotiaiden ajatuksenjuoksulle.

Oltiin siis Rukalla perinteisesti itsepäisyyspäivän reissussa - ja selkäkivusta huolimatta oli oikein virkistävä reissu. Tillinkäiset (kyllä, ne molemmat) pääsivät suksioppiin ja tätikin sai ohimennen kehuja mm. mahtavan hyvästä perunamuusista. Meinasi kyllä pelihousut revetä, kun toinen nassikka yltyi moisiin kehuihin eilisellä - kuulemma lihapullat ja muusi oli ihan mahtavan hyviä, myös vaahtosammuttimen mittaisen hahmon perspektiivistä.

Kotiin palaamisen myötä sai taas uppoutua täysillä järjestöuraohjuksen rooliin - vitsikkä sentään, että maailmassa olisi paljon korjattavaa. Ja vaan niin vähän aikaa. Ilokseni huomasin myös, että joku ihanainen troijalainen megavirus oli poissaoloni aikana seannut mun messengerin. Anteeksipyyntö siis näin julkisesti kaikille niille, joita mun msn on tietämättäni viime päivinä häiriköinyt. Saatanan Bill Gates ja sen kätyrit: tekis mieli vaan poistaa koko paska ohjelma koko koneelta - mutta sitten ei taas kehtaa. Kun työajalla mesettäminen on kuitenkin vaan niin käytännöllistä *wirn*

Loppuviikoksi on tiedossa mitä eriskummallisimpia tapaamisia erinäisissäkin joukkueissa - ja viikonloppu on luojan kiitos täysin vapaa. Makaan vaan kaksi päivää paikallani, enkä puhu kenellekään. Mitään.

Nimimerkillä antisosiaalisuus kunniaan!

ps. Onk kaikki muut ostaneet jo kaikki joululahjansa? Any ideas...?

tiistai 4. joulukuuta 2007

Roadtripillä

Lahdesta päivää. Ollaan toista päivää työaiheisella maakuntamatkalla - huomenna suunnataan Pösön nokka kohti Helsinkiä, mutta sitä ennen pitäisi vielä jaksaa irvistellä kadunkulkijoille ja jakaa pinssejä, postikortteja (joita muuten pian jaetaan myös minimoina) ja karkkia.

Ollaan tässä automatkailun tuoksinassa tultu siihen tulokseen, että kun kesäaikaan visioi mielessään kaiken maailman eriskummallisia ulkoilmatilaisuuksia - niin on ihan hyvä pitää pieni suhteellisuudentaju mielessään. Esimerkiksi kolmimetristä ulkotelttaa kun on semisti haastavampaa laittaa kaksissa naisin kasaan pikkupakkasella ja lumisateessa, kuin mitä alun alkaen kauniina kesäpäivänä tuli suunniteltua. Lisäksi on lienee needless to say, että allekirjoittanut venäytti selkänsä tänään Lahden torilla kyseistä telttaa purkaessaan - saa nähdä kuinka jumiin tässä vielä ehdin ennen ylihuomista lennähdystä pohjoiseen. [Nimimerkillä "on sitä ennenkin vietetty lumilomia kolmiolääkkeiden voimalla.."].

Joka tapauksessa hilpeä reissumme on jo ihanasti hyvinkin puolessa välissä. Huomenna vielä joko Hämeenlinnan tai Riihimäen kautta takaisin Helsinskiin. Illalla on tiedossa kiitosbileet kaikille kuluneen viikon häppeninkeihin osallistuneille. Ja aamukuuden koneella Ouluun itsepäisyyspäivän viettoon. Ihanasti. Pääseepähän lataamaan akkuja universumin parhaassa seurassa. Ja pohdiskelemaan maailmankaikkeuden mallia. Jos jotakin, niin työvapaata viikonloppua tässä tällä hetkellä kaipaakin. Paljon.

Ps. Urani ensimmäisestä mahdollisesta ylennyksestä sekä allekirjoittaneen mahdollisesta kandin-tutkinnosta piti itse asiassa bloggaamani. Molemmat on lienee tänään lähempänä kuin ikuna aiemmin... Too many things to say, too little time *wirn* Eli lisää myöhemmin, jos on jotain kerrottavaa!

sunnuntai 2. joulukuuta 2007

Lentokentällä

Terveinen Wienistä. Ja Bulguuriasta. Intterwebin ihmeellinen langaton maailma avautui juuri - tässähän menee tuntinen välilasku mukavasti nettipäiväkirjaan hölistessä. Eikä juurikaan tarvitse vaivautua ympärillä ulisevien suomalaisturistien toimista.

Ollut melkoinen viikko - keskiviikkoaamuna surautin pienempääkin pienemmillä lentskareilla Helsinki-Vantaalta Itävallan kautta Sofiaan. Ja nyt siis samassa reissussa takaperin. Parissa viikossa kokoonkursittu vapaaehtoisten valmennus oli sanalla sanoen huikea - ei voi vielä edes käsittää nelipäiväsen koulutuksemme antia. Parhautta olivat myös paikalliset ihmiset: sitä nöyrää kiitollisuutta, kun heidän vuokseen oli vaivauduttu Bulguuriaan saakka ei voi kyllä sanoin kuvailla. Lisää hehkutusta aiheeseen liittyen ehkä myöhemmin - jahka havahdun tainnutuksesta, joka ainakin tällä hetkellä tuntuu melko ylivoimaiselta.

Suurinta huvia allekirjoittaneessa aiheutti kuitenkin jostain puskan takaa ilmestynyt kykyni rikkoa asioita. Ensimmäisenä iltana ravintolatyöskentelyssä hajosi lasinen kynttilänjalka. Sittemmin ansioiduin myös hajoittamaan noin yhden baarijakkaran sekä hotellihuoneemme wc-pytyn. Seriously. Ei uskallettu enää loppuvaiheessa edes tunnustaa syntejämme paikalliselle palveluhenkilölle - sen jälkeen, kun simppelistä lasisesta kynttilänjalasta (joka rikkoutui täysin vahingossa ja selvin päin, toim. huom.) velottiin meiltä 20e vastaava summa paikallista oravannahkaa.

Tosiaan, matkaraportti seuraa perästä. Ensin pitäisi vain ehtiä Kotkaan, Lahteen, Hämeenlinnaan ja Kuusamoon. Palajan siis asiaan. Ehkä.