torstai 13. joulukuuta 2007

Lucia seppelpää

Tänään on kuulemma Lucian päivä. Viime viikolla oli useammassakin lehdykässä traumatisoitunutta tilitystä (yleensä tummahiuksisilta naisihmisiltä) siitä, kuinka kukaan ei KOSKAAN ole saanut olla kynttiläpäinen Lucia-neito koulun kulkueissa.

En minäkään.

Ruskeatukkainen Kaisa (meillä steinerkoulussa juhlittiin alkuperäistä, italiasta kotoisin olevaa tummaveristä Luciaa) veti neljännellä luokalla pisimmän korren - me muut saatiin vain leipoa pullaa ja pipareita muulle koululle jaettavaksi. Nykyään varmaan sanoisi paloturvallisuuslakikin jo jotain tulikivenkatkuista moiseen, mutta Kaisan tukkaan myös tuikattiin kranssillinen oikeita kynttilöitä - ja luonnollisesti tulta perään. Siinä sitten luokan suosituimmat kiersi haamupuvuissaan luokasta toiseen, Sankta Luciaa lauleskellen... Hoi ja hai. En mä nyt siltikään koe olevani aiheesta niin traumatisoitunut, että jaksaisin kalabaliikkia aiheesta ihan valtakunnantason lehdistössä nostaa - tällainen yksinäinen bloginurputus sopii allekirjoittaneelle mitä mainioimmin.

Tänään olen kaikessa viisaudessani saanut joululahjat (kyllä, ne kaikki) jo ostettua. Seuraavaksi ajattelin suhauttaa Senaatintorille pällistelemään routsinkielistä Pyhää Neitoa - ja sitten illan iloksi Nakeron kanssa glögiämään. Kerrankin kun olisi vapaailta ja voisi vaan nakottaa ylhäisessä yksinäisyydessään kotona.. Kai mä olen parantunut antisosiaalisuudestani, ihan kuin huomaamatta. Kauhiaa.

Huomenna Akateemiseen joulukonserttiin ja lauantaina sekä kauneimpiin joululauluihin että Kampin laulun joulumusisointia kuuntelemaan. Josko se joulumieli sieltä tulla jollottaisi...?

Ei kommentteja: