maanantai 14. tammikuuta 2008

Kivis on kivis

Yllätin itseni (ja puoli universumia) käymällä viikonloppuna mitä erinäisimmissä ulkoilmallisissa aktiviteeteissä. Lauantaina, ennen juhlavaa kauppareissua jonotin muiden kaupunkilaisten kanssa Töölönlahden ympäristössä [jossa, täytyy kyllä myöntää oli enemmän porukkaa liikenteessä viikko sitten aurinkoisella ilmalla]. Eilen kipaistiin tädin kanssa sunnuntai-iltapäivän neuroosia purkamaan Herttoniemen siirtolapuutarhan takana sijaitsevaan Kivinokkaan. Se, jos mikä vasta olikin villi ja jännittävä paikka.

Kävi nimittäin ilmi, että tuosta noin kuuden kilometrin päästä pääkaupunkimme sykkivästä keskustasta löytyy mitä viehättävin luontoalue, Kivinokka. Paikalla sijaitsee uimarantojen ja taidekahvilan lisäksi vajaat nelisensataa kesämajaa. Ei siis mökkiä eikä siirtolapuutarhaa - vaan majoja (eli puisia pieniä mökkihökötyksiä), joissa urbaanit kansalaiset voivat viettää kesäisiä päiviään. Alue on kuulemma syntynyt 1920-luvulla, jolloin kaupunkilaisten oli ensi kerran luvallista viettää kokeilunomaisesti vapaa-ajan elämää, omissa teltoissaan yöpymällä. 1940-luvulla rakennuksia ei enää tarvinnut purkaa talveksi - ja nykyään sööttejä huvikumpuja on siis Kivinokkaan (eli kivikseen - vai kivisiin.. ääh tätä suomen kieltä!) siunaantunut lähes 400. Myyntihinta on 2000-luvulla kuulemma jossain 12 000 - 20 000€ välillä, per mökki siis. Which amazes me.

Mietittiin tädin kanssa metsässä vaappuessamme, että mahtoi ennenaikaan olla etäisyys kaupunkiin tuolta alueelta melkoinen. Nykyään pääsee kymppiminsassa metrolla suhauttamaan "kesämökille" - olkoonkin, että itseäni naapureiden välitön läheisyys kyllä saattaisi hieman häiritä.

Ei vaan. Ihmeellistä oli samota korkeiden puiden joukossa, hiljaista luontoa kuunnellen. Ja vastaavasti vain viiden minuutin kävelymatkan päässä oli sitten taas Itäväylällä täysi hulina. Kummallinen pääkaupunki meillä, I must admit. Täällä mahtaa olla ihan hurjasti Kiviksen kaltaisia paikkoja, joista välttämättä suuri yleisö (eli ne Töölönlahdella jonottavat cityihmiset, jotka oikeasti voisivat jopa nauttia luonnon rauhasta) ihan hulluna edes tiedä. Vinkkejä kivoista luontokohteista otetaan siis vastaan...

Töissä on hirviä kiire. Ja kauhiasti kaikkia mielenkiintoisia ihmisiä tavattavana. Niin kuin nyt keskiviikkonakin, kun buukkasin käynnin Suomen elokuva-arkistoon. Ehdin kuitenkin tänään, eilisen hesarin innoittamana, jättää myös kilpailevan työhakemuksen (josta ei tietysti tule mitään, kun siitä näin julkisesti mainitsen..). Sinne pitäis kai soittaa tällä viikolla perään..? Mitä niille kuuluu sanoa?

2 kommenttia:

Vesikeksi kirjoitti...

Huohota sinne puhelimeen :)

Olen antanut sinulle tunnustusta, käyhän katsomassa!

Niin ja jos on uskominen Kjell Westön historialliseen taustatutkimukseen ja sitä myöden romaanin historialliseen autenttisuuteen, niin vaikuttaa siltä, että Helsingin köyhät ja punaiset nuoret kävivät aikoinaan Nokassa rikkonaisilla venehillä koskettelemassa salaa toista sukupuolta sinne minne ei saisi.

Tein kaks linkkiä, toivottavasti ei tullut typoja ja ne toimii.

Kalu kirjoitti...

Mä neuvosin kans huohottamaan luuriin. Kannattaa myös tehdä mahdollisimman paljon sellasia soittoja että lyö luurin heti kiinni. Niitä pitää tehdä päivin ja öin ja kaikille perheenjäsenille. Kännykkään ei tietty saa laittaa numeronäytön estoa.

Tuo kivinokka vaikuttaa aika jännältä paikalta. Ihan omiaan kyllä sun artistiselle kaunosielulle. Vai oletko sittenkin punainen, niinkuin vesikeksi keksi? Vai haluatko vain kosketella sukupuolta?

Meno tuolla Nokassa vaikuttaa melkein melafestareiden tasolta, ainakin jos on tähän heidän kesäjuhlakuvaansa uskominen:

http://www.kivinokka.fi/kivis2nettikuvat/pages/060618%20Ymp%E4rist%F6taide%205@Olli%20Sarlin.htm