tiistai 8. tammikuuta 2008

Näillä mennään

Aloitin jälleen Uuden Elämän, noinniinq vuodenvaihteen kunniaksi. Teemalla "Vähemmän Valitusta." Käytännössä tämä on merkinnyt siis sitä, että periaatteessa mun ei tulisi ruikuttaa elämän pienistä kolhuista enää yhtään entisenlaiseeni tyyliin - mutta käytäntö on tosiaan osoittautunut vain hieman tuota haasteellisemmaksi.

Kun siis periaatteessa mua ärsyttää [hui hai ja tässä taas mennään!] ihan suuresti universumin tyyli olla turpa rutullaan keskimäärin 22 tuntia vuorokaudessa. Siis ihan vaan siitä ilosta, että voi valittaa, suurin osa ihmisistä myös oikeasti valittaa. Jatkuvasti! Jos ei ravintolassa ole mautonta ruokaa ja kuivaa kanaa, niin ainakin palvelussa olisi toivomisen varaa. Tai vähintäänkin pöytä kiikkuu - tai mikä pahinta, tuoli on epämukava. Teoriassahan itsekin siis sorrun kyseisenkaltaiseen toimintaan ihan jatkuvasti - mutta ajattelin nyt Uuden Elämän kunniaksi hillitä kitkerää kieltäni ja ryhtyä toteuttamaan ajatusta "jos ei ole mitään positiivisen rakentavaa sanomista, ei tarvitse sanoa yhtään mitään."

Käytännössä täydellisen hiljaisuuden ylläpitäminen nyt ei allekirjoittaneelta tule teknisistä toimitusvioista johtuen onnistumaan ehkä kuunaan. Vastaavasti, jos lähes 30 vuotta elämästään on tullut käytettyä siihen, että ympäröivää ihmistöä havainnoidaan ensisijaisesti kriittisesti piikitellen - voi uusien temppujen omaksumiseen kulua semminkin muutama päivä aikaa.

Silti, olisi jotenkin helpottavaa ajatella, että maailmassa edes joku yhtyisi valtavaan hankkeeseeni - ja ihan oikeasti kokeilisi esimerkiksi valituksetonta viikkoa. Mä luulen, että suomalaisten verenpaine laskisi kilometritolkulla, kun turhanpäiväisestä narputtaminen vähentyisi, ja ihmiset sen sijaan pyrkisivät määrittelemään niitä positiivisia pipanoita kanssaihmisissään. Jos sellaisia siis näkevät.

Utopiaa, luulen ma. Mutta jostainhan sitä on allekirjoittaneenkin riemunsa revittävä. Hi.

Ps. Ai niin: uudessa kännykässä (johon saa itse myös soittaa, kaverit! Toim. huom.) on myös kahden megan kaammera. Voin siis alkaa valtavan kuvaushärdellin (kuten aina uhkailen) ja piristää blogikansan päivää valloittavilla otoksilla. Ehkä. Joskus.

2 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Hehee, osui omaan nilkkaan - syyllistyin juuri valittamaan kollegastani, joka valittaa koko ajan;

Vesikeksi kirjoitti...

Paskoja kuvia sillä kuitenkin tulee. Et varmaan saa yhtään hyvää kuvaa yömyöhään kuppilassa. Kännykkäkamerat on aunarista. Vali vali.

Mutta päivällä kirkkaissa ja loistokkaissa olosuhteissa jotain onnistunuttakin saattaa kameraan pläjähtää. Positiivista.