perjantai 29. helmikuuta 2008

Congratulations

Väsyttää. Siis krapulaväsyttää - ei ahdistusväsyttää. Oltiin eilen Kalevalanpäivän kunniaksi Kapylan kirjastossa kuuntelemassa tuvalaisia lehmälauluja. (Vaikka lauloi ne kyllä hevoisistakin.) Kyseessä oli siis Moldurga-niminen kurkkulauluyhtye - ja kulttuuri-illasta vastasi Kapylan aluekirjastoyhistys. Vallan vapauttavaa. Konsäärtin jälkeen nautittiin viiniä (pullotolkulla) ja karjalaisittain piirakoita sekä munavoita. Thus: nyt on otsa kipiä ja kauhia väsy.

Mutta - koskapa keväinen keikaus Madeiralle lähestyy, on tänään illalla tiedossa sellainenkin järisyttävä lähtövalmennus, että oksat pois. Teekkarit of Otaonnela on vastuussa valmennuksen sisällöstä. Jotain voi kai päätellä kutsustakin:

Illan dresscode: harjoitellaan kohdesaaren pukeutumistyyliä. Pyydämme kaikkia osallistujia pukeutumaan kevytkenkäisesti, aurinkolaseja unohtamatta.

Mä olen hankkinut valtavan kasan kevytkenkäistä rekvisiittaa - raportoinen siis alkuviikosta, kuinka valmennus sujui. Muuten viikonlopun ohjelmassa ei kyllä ole yhtään mitään, meinasin lukea kirjoja ja lehtiä ja ehkä ulkoilla (mahdollisesti jopa Iikkeassa saakka), jos ilmat suo.

Loppukevennyksenä tähän vielä intterweebistä löytynyt pätkä meidän E-Koreaan lähteneen ekan oppilaan päiväkirjasta. "Tassa perjantai-iltana olin just menossa nukkumaan, kun hostaitini tuli koputtamaan ovelle ja han kutsui minut olkkariin. Siella oli koko hostperheeni ja poydassa iso kakku, jossa oli kynttila. He lauloivat minulle jonkinsorttisen onnittelulaulun, jossa hoettiin vain "congratulations" koko ajan (melko hysteerinen biisi, pokka piti kyllakin) ja toivottivat minut perheeseen tervetulleeksi."

Mä meinasin tikahtua nauruun, kun luin tuon kohdan: jotenkin vaan eläväisesti verkkokalvoilleni piirtyi kuva korealaisesta perheestä (joka ei osaa juurikaan englantia), laulamassa onnittelulaulua *hihihi*

Mukavaa viikonloppua!

perjantai 22. helmikuuta 2008

Puuhaa viikonloppuun

Terveinen lumisateen täyttämästä Oulusta. Kotona on kivvaa ja ihanaa [tell me something I didn't know]. Viikonlopun suunnitelmissa on mm. pastanjauhajien uunilohta ja köyhäinritarein fenkoli-pinattirisottoa - resepteihin palannen. Meanwhile päräyttävä illallisresepti eiliseltä meni näin.

Vittuunnu kaappipakastimeen, joka on absoluuttisen täynnä leivänmuruja ja raakapakasteita vuodelta 2006. Tuhoa (muovisäkeissä roskalaatikkoon) 75% pakastimen sisällöstä ja nosta yksi säkillinen leipiä, lihoja tms. ulos säilöön. Käännä pakastimen termostaatti pois päältä ja hamstraa talon kaikki pyyhkeet sulatusvesiä vahtimaan. Keitä kuumaa vettä ja nostele kattilat pakastimeen sulattamaan paksuimmat jääkokkareet.

Sulatusprosessin aikana työstä pakkasesta löytyneestä jauhelihasta (lihapullissa jauhelihan rasva on ihan hyvästä) iltaruokaa esimerkiksi seuraavalla tavalla.

Nigellan reseptistä mukaeltu lihapullapasta

250 g nautajauhelijaa JA 250 g sikajauhelihaa (voit myös halutessasi käyttää vain nautaa)
1,5 dl parmesaanijuustoraastetta
1 muna (tai kaksi, jos ovat kovin pieniä)
1 valkosipulinkynsi raastettuna
1 pieni sipuli
kuivattua oreganoa tujaus
3 rkl mannaryynejä (korppujauhojen asemesta)
suolaa ja mustapippuria

Sekoita jauhelihan joukkoon juustoraaste, sipulit, muna ja mausteet. Mannaryyni toimii sitkoaineena - sitä tulee siis laittaa sen verran, että taikina on kiinteää (pullat pysyvät kasassa), muttei liikaa. Annetaan taikinan hengailla hetki jääkaapissa.

Tomaattikastikkeeseen tarvitaan

1 hyvänkokoinen sipuli
1-2 valkosipulin kynttä
1 rkl oreganoa
purkki tuoretomaatteja (EI MISSÄÄN NIMESSÄ PASEERATTUA TOMAATTIA!) tai esimerkiksi valmista pastakastiketta
vettä, maitoa
sokeria, suolaa ja mustapippuria

Sipulit ja oregano kuullotetaan miedolla lämmöllä (ei ruskisteta). Lisätään tomaatit ja vesi sekä mausteet. Annetaan kiehua hiljalleen noin kymmenen minuuttia. Jos maku on mukava, lisätään tilkka (~2 dl) maitoa ja tämän jälkeen nostellaan lihapullat kypsymään tomaattikastikkeeseen. Annetaan hautua (pienellä tulella) parikymmentä minuuttia.

Tarjotaan nauhapastan tai spagetin sekä parmesaaniraasteen kera. Lievästä sotkuisuudesta huolimatta melkoisen hurmaannuttavaa treffiruokaa. Kysykää vaikka kulkurilta ja kaunottarelta.

[Pasta-annos masussa onkin sitten kiva viimeistellä pakastimen sulatusprosessi ja kuivata kaappi hyvin, ennen kuin sen vääntää jälleen päälle.]

Maistuvaa viikonloppua!

tiistai 19. helmikuuta 2008

Är ja mur

Olipa taas epätoivoisen haaveilun täyttämä yö. Ilmeisesti sen verran kierroksilla tässä käydään edelleen, ettei millään meinaa illalla saada unta - vaan pitää vaan piehtaroida erinäisessä määrässä itsesääliä ja rutinaa. Niin ja haaveilla.

Lampaiden laskemisen sijaan tein viime yönä erinäisen määrän listoja - tekemisistäni
ja erityisesti tekemättä jättämisistäni. [Ja kostoksi universumille torkutin tänään vaatimattomat 80 minuuttia. Olemukseni on siis sanalla sanoen hehkeä tällä hetkellä.]

Done, 1.1.2008 alkaen
- yksi lehti taitettu, kolme juttua kirjoitettu (toiseen lehteen)
- määrätön määrä sähköistä ja kirjepostia
- heiluttu hulluna humalascha, melkein kerran viikossa.
* vain yksi itkupotkupaskahalvausraivari so far, tänä vuonna siis
- kaksi työhakemusta. Yksi työhaastattelu. Piinaviikkoja jäljellä noin kolme
* netistä haettuna tosin vino pino kaikkea ulkomailla työtätekevien opastusta, just in case
- miinus seitsemän kiloa, plus yksi (tänhetkinen saatanallinen motivaatiopula vituttaa!)
- noin 13 ihmistä itketetty julkisesti, ihan tarkoituksella
- kannettu ruokakasseja, viinilaatikoita, kukka-asetelmia, kirjapinoja, pöytää, läppärin salkkua ja matkalaukkua. Ihan liian monta kertaa.
- nolla muistamista ystävänpäivänä - kavereita tosin olen nähnyt enemmän kuin viime syksynä yhteensä
- kolme keikkaa, ihania julkkisbongauksia
- 14 blogipostausta, ml. tämä
- kauhiaa haaveilua, koko ajan suunnilleen. Asioista, joihin ei itse todellakaan voi enää (vielä) vaikuttaa

Undone, samaan aikaan
- reipashenkinen ulkoilu vapaa-ajalla, eli viikonloppuisin. Ihanan aurinkoisista ilmoista huolimatta.
- Vaasan Yliopiston kauppatieteellisen tiedekunnan reippaan opintoneuvojan spostiin vastaaminen. Anteeksi radiohiljaisuus.
- ystävälliset sanat tutuille ja tuntemattomillekin. Enempi möykkäröimiseksi mennyt, ikävä kyllä
- hyvien ihmisten kanssa hengaaminen
- sukulointi, tai niille soittelu (tai siis kavereillekaan)
- zen-tyylinen asennoituminen universumiin "se tapahtuu, minkä on tarkoitus." Paitsi mun elämässäni siis.
- oman kodin etsiminen - ei nyt vielä voi, kun ei tiedä
-
suunnilleen kaikki kohdat listalta asioista, joita täytyy tehdä ennenq täyttää 30. Ngh.
- joku suunnitelma Elämästä, että mitä siltä nyt oikeasti haluasi.
- virman nettisivujen (Erään Toisen Töitä, jotka lankesivat vaan mulle) kuntoon saattaminen.
- palkankorotusneuvottelu. Seriously.

Jotenkin huomaa, että tammikuinen Berocca-höyry (amfetamiinijohdannaiseksikin sitä meillä välillä luultiin) on hieman laantunut, ja lähinnä lakonia vaivaa. Hyppelehdin kuitenkin kimpsuineni huomenna sinivalkoisille siiville, ja kotiin taaperoterapiaan.

Ps. Ensi viikolla on karkauspäivä. Nyt hamekankaita ostelemaan, arvon kirsuseinin ystävät. Olkoot varoitetut!

maanantai 18. helmikuuta 2008

Puolustuskannalla

Mulle on kehittynyt melko lailla erikoinen suhde iPodiini. Intensiivisyydessään erikoinen, siis - ja toisin kuin useampia ystäviäni, niin joudun puolustelemaan taskuvenuksen kaltaista soitintani lähestulkoon joka toiselle vastaantulijalle.

Juurensahan tämä eläimellinen puolustuskantaisuus johtaa siihen, että ihmisten levyhylly itse asiassa kuvaa hänen kiinnostuksiaan ja olemustaan paremmin kuin johtavat persoonallisuustestit ehkä ikuna. Jollain tavalla on suorastaan nolostuttavaa päästää kavereita (vieraammista nyt puhumattakaan) niin lähelle niitä itseään tärkeitä asioita. Ja kun levyt nyt harvemmin pääsevät poisheitettävien asioiden joukkoon - eli jengin (tai allekirjoittaneen) hyllyistä löytyy kaikkea mahdollista Seitsemännen taivaan ainoasta julkaisusta Hausmyllyn kokoelmalevyyn.

Näin aikuisiällä hankittua iPodia on puolestaan viime syksynä ladattu (pikkuveljen toimesta) mitä suurimmalla hartaudella - ja mukaan valikoitui ainoastaan mielestäni "kuunneltavaa" musiikkia. Eli Vartiaisen Jenniä, Yötä, Suurlähettiläitä, Seija Simolaa - ja bonuksena päättymätön kimara lällyjä rakkauslauluja. Siksipä onkin erityisen noloa, kun joku taho haluaa tutustua soittimen valikoimaan - eihän se nyt ole poloisen iipodin vika, että kolmekymppinen omistajansa on sentimentaalinen viiriö, joka haluaa työmatkoillaan kuunnella mukanalaulettavaa musiikkia. Eikä esimerkiksi kunnioitustaherättävää rockia.

Tänään aamulla heiluttelin taas iloisesti varpaitani ja lauleskelin [no, hyräilin ääneen anyways] "Etkö unta saa" -dueton parasta kohtaa - esitystä oli siis vaatimattomasti jatkunut vasta noin neljän minuutin ajan. Säikähdys oli melkoinen, kun armas kummitäti koputti olkapäähän tuossa työpaikan alaovella, seurattuaan siis lauleskelevaa olemustani suunnilleen toisesta kertosäkeestä asti. Melkoisen muikea oli ilme, kun toivoteltiin hyvää työpäivää puoleen ja toiseen *muah*.

Ps. pikkuveli toimi myös sensuroivana tahona musiikkia lataillessaan. Jostakin kummasta syystä ikiaikainen idolini Pepe "tukka" Willberg ei lukuisista pyynnöistäni huolimatta koskaan päätynyt muistikortille. Sitä päänpuistelun ja hiljaisen paheksunnan määrää on hankala sanoin kuvata...

perjantai 15. helmikuuta 2008

Ne ei kuulu tähän tarinaan

"Hankkikaa ystäviä. Heissä elätte toisen elämän." Baltasar Garcian.

Sillä teemalla siis mentiin eilen: päivän saldo on tasan yksi sähköposti ja yksi tekstari. *hahaha* Miten niin on ehkä lievästi sellainen fiilis, että voisi kai tehdä enemmänkin kavereidensa eteen - tai ainakin opetella lähettämään itse itselleen ystävänpäivätervehdyksiä, niin tulisi postilaatikosta joskus muutakin kuin laskuja..? Vaan eihän ne lähetetyt kortit mitään merkkaa, vaan ennemminkin hapatus sen päivän taustalla *wirn*

Keskiviikko-illan konserttielämys Sellosalissa oli itse asiassa tosi, tosi mieltäylentävä. Jenni Vartiainen on kyllä ihan säpäkkä tapaus, bändin pojat sopivalla tavalla kuumottavia - ja erityistä hilpeyttä herätti ekalla rivillä istuvat kymmenvuotiaat pikkumimmit, jotka oli elämänsä ekaa kertaa Gimmelin Jennin keikalla (toi oli siis eka alaikäisillekin sallittu konsertti nimittäin, ever). Sitä riemun määrää, kun tyttöjen välisestä ...hmm... ystävyydestä kertova "Ihmisten edessä" kajahti soimaan ja Jenni pyysi yleisöä tanssimaan mukana. Luonnollisesti Sellosalin selväpäinen aikuisväestö istui tiukasti pärsiillään - mutta nämä pikkumimmit tanssivat ja lauloivat mukana mitä suurimmalla antaumuksella. Eipä taida äitiliinit tietää, mistä sanat kertovat - mitänäitänyton L-koodinomaisia tyttörakkausjuttuja ja muuta lapsille sopivaa materiaalia.

[Vähän sama efekti oli taannoin ystävämme Antti Tuiskun keikalla, jossa samanikäinen tyttölauma kirkui mukana "Vaarallinen" -hittibiisiä, jonka kertsissä lauletaan "Työstä sun lannetta - tästä yöstä tulee pitkä.." Siinä on tosiaan 12-vuotiailla työstämiset (toivottavasti) kaukana, kun Anttia viedään!]

Huomenna törmäillään suunnittelemattomasti kaverin kanssa Kalliossa - ja sunnuntaina taas töitä. Ihanaa, että työnantaja paitsi maksaa mulle valtaisaa koiranpalkkaa, myös pitää huolta siitä, ettei mulla ole koskaan yhtään vapaa-aikaa valtavan rahavuoreni kuluttamiseen. Mutta ei enää pitkästi hiihtulomaan..

Ps. Kaikille kirsuseinin ystäväksekseen mieltäville (noin neljälle ihmiselle siis) vielä mukavan jälkijättöisen ystävänpäivän tervehdys. Olette ihqja!

keskiviikko 13. helmikuuta 2008

Ollos elegantti

*puuh*

Viimeisen viiden päivän aikana tuli tehtyä suunnilleen nuo kaikki viimeviikkoisessa polkassa mainitut asiat. Lisäksi join infernaalisen paljon viiniä (kostoksi itselleni) avajaistilaisuuden jälkeisessä kiitosillassa, hurmasin joukkoja kirjapiirin lauantaisessa tapaamisessa, nautin taivaallista Toast Skagenia Sture Hof -nimisessä ravintolassa Tukholmassa ja osallistuin noin kolmipäiväiseen työhaastatteluun [josta lisää ehkäpä kuukauden kuluttua] samassa yhteydessä. Kamaluus.

Nyt päässä suhisee ja väsyttää ehkä eniten. Silti pitäisi vielä tänään ehtiä pitää kaksi kokousta, haastatella yksi potentiaalinen Amerikan-stipendiaatti ja ehtiä Jenni Vartiaisen keikalle Espooseen seitsemäksi. Ihanaksi ystävänpäiväksikään ei ole sen kummempaa ohjelmaa, kuin mennä kotiin välitöntä tajunnanmenetystä silmälläpitäen - selvästikin pitäisi vaan saada nukkua, nukkua ja nukkua ehkä joku viikko.

Mutta tosiaan, juhlavuoden avajaiset sujui kaikin puolin mallikkaasti - suorastaan 110%, kuten eräs juhlavieras kiitosviestissään totesi. Tilaisuus oli kuulemma lämminhenkinen, mutta elegantti. Ja tarjoilut lähentelivät taivaita, seriously! Eilinen Ylen aamuteevee omisti myös vajaan varttitunnin samaiselle aiheelle. Tällä viikolla kiinnostuneet voivat katsoa jutun esimerkiksi täältä (meidän osuus on siis ti 12.2. lähetyksessä ja se alkaa noin 18. minuutin kohdalta).

Onneksi viikon päästä olen jo kotikonnuilla pohjoisessa. Ensitöikseni vien asianomaisen tahon pyynnöstä kohta kolmivuotiaan kummipojan Ainolanpuistoon - kuulemma mukaan pitää pakata kaakaota (kuumaa!) ja laskiaispullia. Voi ihanuus.

keskiviikko 6. helmikuuta 2008

TP calling

Vastasin aamulla puhelimeen (töissä siis):

"Tässä on Maikku Möttönen tasavallan presidentin kansliasta hei!"

-Ööö, hei (sanoo kirsusein).

"Tasavallan presidentti on pyytänyt lähettämään edustamallenne nuorisolaisjärjestölle kukkia huomiseen juhlatilaisuuteen. Että minne ja koska kukkalähetyksen voisi lähettää..?"

- Äää.. Kansallisarkistoon. Kolmen jälkeen, kiitos. (sanoo kirsusein, rather dazzled)

"Kukkalähetyksen mukana tulee myös pieni tervehdys tasavallan presidentiltä. Hän ei itse valitettavasti pääse paikalle."

- Joo, kiitos.

"Onnea vielä virkeälle viisikymppiselle."

-- ja tuntia myöhemmin nuorisoaikainen kirjailijaidolini, neljä hurmaavaa vaihtariaiheista kirjaa 1980-luvulla kirjoittanut Anu Jaantila ilmoitti myös saapuvansa paikalle huomenna. Iiihanaaa.

Onneksi löytyi juhlava toppi eilen - ja kampaajallekin pääsen kolmen tunnin kuluttua. Kyllä tästä vielä juhlat aikaiseksi saadaan *wirn*

maanantai 4. helmikuuta 2008

Mä mistä alkaisin tän laulun?

Kauhiasti kuulumisia - niin vähän aikaa. Lyhyestä virsi kaunis: siirryin lohipiirakan suosiollisella myötäavustuksella digiaikaan viime viikolla. Kyllä kannatti änkyröidä - mitä hurmaavin digijaos all the way from Espoo-Riihimäki saapui ratsain ja kannuksin Linjoille torstaina. Ja löivät scart-liittimen boksiin sekä töpselin seinään - ja avot: kirsusein on jälleen digiaallon harjalla.

Perjantaina juotiin tonkkatolkulla kuohuvaa ja fanitettiin Orquesta Solazia eräässä neitsytöljyravintolassa. Parhautta oli kuitenkin seura, jossa salsamusiikkia kuunneltiin: itsensä herra Antti Tuisku kun nimittäin sattui taakseni jonoon - ja istui naapuripöydässä koko illan. [Helsinkiläistyneenä oululaisena en saanut itseäni nimmari- ja valokuvajonoon. Eli tyydyin vaan vilkuilemaan "salaa" herran olemusta ja sujuvia salsaliikkeitä tanssilattialla *wirn*].

Lauantaina chilipossua Merihaassa - ja eilen yllätin itsenikin leipomalla kasakaupalla laskiaispullia. Salskeaa pullaseuraa löytyi koti-kotoa asti: abiturienttivelipoika, siskon mies ja hänen lumijokinen ystävänsä vetivät tuoretta pullaa naamariinsa melkoisella ilolla. Loppuilta kului sujuvasti Lumen Valo -nimistä lauluyhtyettä kuunnellessa. Ihan huikeaa laulantaa kahdeksanmiehiseltä kuorolta, kerrassaan käsittämättömiä ääniä on ihmisesta mahdollista saada...

Tällä viikolla pitäisi pitää infoa, hakea (ja palauttaa) valospotteja, kiinnittää taulu omaan seinään, vetää kenraaliharjoitusta, käydä kampaajalla, noutaa kukkia, käydä cocktailpala-kaupassa, rullata sushia, kasata viinilaseja, liinoittaa pöytiä, jännittää modernia esitystekniikkaa, kätellä tuttuja (ja julkkiksia: muuan liehuva liekinvarsi ja erään suuren kirjakerhon puhemiehenäkin toiminut ex-kansanedustaja-diplomaatti on ne torstain suurimmat julkut) sekä pitää kirjapiiriä ja lentää sunnuntaina Tukholmaan.

Seriously, jos selviän tästä viikosta - selviän mistä vaan.