maanantai 17. maaliskuuta 2008

Haraldin herkku

Kummitädillä on kissa. Rotusellainen - norjalaisesta metsästä. Ko. eläimen tavanneet voinevat allekirjoittaa klausuulin, että Haaarald on ihan vaan vähän vinksallaanoleva kissapoika. Joka repii, syö ja raastaa paitsi omistajansa kukkasia, myös viattomien ohikulkijoiden pohkeita, selkänahkaa ja käsivarsia. Haarald myös tuossa muutama vuosi takaperin aiheutti vaatimattomasti kymmenientuhansien eurojen vesivahingon erääseen kamppilaiseen taloyhtiöön. Kas kun aamupäivästä venyttelee kissamaisesti keittiön vesihanan alla, niin litsis ja lätsis voipi iltasella emännän kotiinpalatessa olla vettä niin oman keittiön lattialla, eteisessä, talon julkisivussa, käytävässä kuin alakerran naapurinkin keittiössä. Puhaltimet sun muut kuivatin- ja korjaushärpäkkeet oli kolmisen kuukautta taloyhtiön ilona: Haarald puolestaan sai kevään karkeloissa talon asukkailta Vuoden Kissa -palkinnon.

Mutta, but. Nyt siis tätikultani (joka, kaikella ystävyydellä voinemme todeta olevan keittiöllisissä toimenpiteissään hieman rajoittunut. Ainoastaan hänen take out -skillsinsä on viime vuosina kehittyneet suorastaan kadehdittaviksi..) on tullut siihen johtopäätökseen, että Haaaaraldin ruokavalio on liian eineksinen. Eineksinen. Tästäpä intoutuneena täti rimpautti allekirjoittaneen kyläilemään Herttoniemeen eilisellä - ja inhimillisen sunnuntailounaan lisäksi pyöräytin sitten eräänkin holistista kissahoitoa tarjoavan kirjan reseptillä Haraldin herkkua.

Tässäpä siis kaikille kissanystäville ruokaohjetta - epäilen vahvasti, että tuo mättö ei ihmisystävien keskuudessa (suuresta surf-and-turf -henkisyydestään huolimati) saavuta sen suurempia riemunkiljahduksia...

Haraldin herkkuun tarvitaan:

400 g mahdollisimman rasvaista sika-nautajauhelihaa
1 pkt pakasteseitä
1 rkl kaurahiutaleita.
(Omega-rasvahappoa, jos on)

Ja ohjehan siis menee niin, että jauheliha ruskistetaan ja kaurahiutaleet lisätään paistokseen. Täräytetään jäinen sei pannulle ja lyödään kansi hela hoidon päälle. Annetaan hautua miedolla lämmöllä noin varttitunti. Tarjotaan jäähtyneenä - kyseinen kissakaveri ainakin veteli tuota melkoisen suurellakin innolla. Eww.

Ps. Pitävät hullua jännityksessä vielä tämän viikon. Huu.

1 kommentti:

Kaisa kirjoitti...

En kestä! Tätäkö nyt pitää kokkailla pääsiäisenä vai tulisko jotain parempia ohjeita?