maanantai 3. maaliskuuta 2008

Remonttireiska

Ansaisitsisin kyllä taas jonkun pienen "oman elämänsä draamaqueen" -palkinnon viikonlopun suorituksista. Madeiran-valmennus meni vallan ihanaisesti perjantaina - syötiin quesadilloja ja juotiin viiniä - ja keskusteltiin mm. teemoista "Minä ja Madeira", "Näin pokaan stuertin" ja "Onko yhteiseen hotellihuoneeseen sopivaa tuoda karvaisia ja ällöttäviä miehiä yökylään". Eikä tässä kaikessa siis vielä mitään tarvetta draamalle.

Mutta. But. Lievistä krapuloista huolimatta seurueemme suhautti lauantaina, keskipäivällä kaiken kansan iloksi ja yllätykseksi Ikeaan - vain huomatakseen, että seuranamme siellä oli noin neljäsosa koko pk-seudun väestöstä. Kauppa oli suorastaan turvoksissa, ja sitä poruamisen määrää. Valtavaa tahdonvoimaa ja testosteronia uhkuen suoritimme ostokset, piipahdettiin Plantaageniin ja lopuksi vielä palkintopizzalle Käpylän Vanhaan Sofieen - vain, jotta itkupotkuhalvaus saisi alkaa.

Tein siis sen julmetun virheen, että kasasin yksinäni PMS-ilmiöstä alustavasti kärsien ruotsalaismallista eteisen hyllystöpenkkiä. Apunani ainoastaan se ohjevihko ja samaisesta lafkasta ostettu "työkalupakki". Normihyllykön kasaaminen nyt harvemmin vaatii ihan kamalaa ponnistelua, mutta koskapa mun luomuksessani oli paitsi kääntyviä osia, jousia ja saranoita sekä myös vain toiselta puolelta maalattuja hyllyjä - oli päänsäryn kaikki oireet valtavasti olemassa.

Ruuvasin, naulasin, kiroilin, kiristin, vedin irti nauloja ja ruuveja, ruuvasin uudestaan. Käänsin osia, väänsin niitä, käytin kuusioavainta - ja puolentoista tunnin puuhastelun jälkeen kasassa oli mitä kaunein eteisen penkki. Jossa ainoastaan yksi osa (eli pohja) on väärin päin. En jaksanut purkaa koko kapistusta enää havaittuani tämän pienen maalittoman alueen... Silti, se sinkkuuden kiroamisen määrä oli vaan jotain ihan älytöntä - samoin itsesäälinen marttyyrihuokailu "tätä tää nyt sitten on loppuelämäni vaan, kun pitää aina ITSE tehdä KAIKKI, jos jotain mielii valmiiksi. Ja onhan tuolla katossakin kolme noita palaneita lamppuja joita ei yllä itse vaihtamaan, kun luoja loi vaan persjalkaiselle lyhyet jalat ja kattoon on ainakin kolme metriä.." *ahihihi*

Saaga oli valmis eilen, kun digiboksini yhtäkkiä vain lakkasi toimimasta. Ei näkynyt telkussa edes lumisadetta, kun vaan signaali oli niin hukassa, niin hukassa. Nyin johtoja ja johdon takuksia irti seinästä, sammutin ja sytytin laitetta yms. Velloen jälleen tuossa samassa itsesäälin suossa. "Kun ei tästäkään nyt taas tule mitään koskaan ja kaikki pitää itse osata ja ei edes tanssii susien kanssa -ohjelmaakaan koskaan nää ja kehtaako nyt kenellekään edes soittaa, että mun digiboksi on hajalla..." Kunnes huomasin vajaan tunnin ruikutuksen jälkeen, että sielläpä se herra antennijohto makasi ylhäisessä yksinäisyydessään lattialla - ja yhden piuhan kiinnityksellä näkyi taas vaikka sun mitä kuvia. Hi.

Ps. Erityisen jännittävään perspektiiviin tämän kaiken nurinan saa, kun kuuntelee kollegoideni/kavereideni täydellisiä kodin remontteja. Toiset räjäyttelee itse omia kylppäreitään ja opettelee kaakelointia ja sähkötöitä - ja mä puolestani saan näppylöitä Ikean kuusikulma-avaimesta. Kovin suhteellista on tämä elo täällä... *wirn*

4 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Voin kertoa, että ei se itku ollut kaukana mullakaan, kun maalasin ja säädin kauhealla kiireellä. Seinässä on nk elävä pinta, liukuväri ja tapetti on revennyt maalarinteipin avustuksella. Lisäksi elin monta päivää pimeässä, kun ei vaan kompetenssi riittänyt lampun johdon lyhentämiseen ja lampun kiinnittämiseen.

Voit soittaa mulle koska tahansa. Olen ihan paska remppakaveri, mutta tiedän, miltä susta tuntuu!

Kati kirjoitti...

Ja enää tarvis tietää mun toisen kasvini nimi, jotta voisin googlata sen hoito-ohjeet... Muuten saattaa kukan elo jäädä lyhyeksi. hih.

Ps. Mä oon tosi hyvä maalaamaan seiniä. Ja kaikkea sen maalattavan alueen rajojen ulkopuolelta ;)

Vesikeksi kirjoitti...

I feel your pain, sister.

Kaisa kirjoitti...

I feel your paint, sister.