perjantai 28. maaliskuuta 2008

Vahingoniloa ja iloiloa

Nauratti melkein ääneen aamulla ratikassa, kun matkasin kohti erästä mainostoimistoa Hietalahdessa. Ihanaiset kanssahelsinkiläiset oli vissiin viime viikolla päättäneet, että nyt on jo kesä ja luonnollisesti juhlan kunniaksi on myös aika istuttaa kukkia ulos laatikoihin satunnaisia kaduntallaajia ilahduttamaan. Ihan jees noin muuten, paitsi että mehän tosiaan asutaan melko helvetin pohjoisessa osassa maapalloa. Missä maaliskuussa ei yleensä ole kannattanut piiskata narsissiparkoja ulkoilmalla - kun kuitenkin on jatkuva uhka yöpakkasista ja paleltumista.

Ja niin siis nytkin. Siellä ne narsissit sun muut kevätkukkaset Vanhan edustalla hytisevät hangessa, kun toissapäiväinen lumisade (siis ihan tavallinen lumisade, ei mikään valtava myrskyinen myräkkä, vaikka niin lehdistö sitä kai haluaisi kutsua) peitti kukkapurkit ja purnukat lumeen. Ihan oikein aikaisille kevätintoilijoille: tosiaan huhtikuussakin voi olla vielä kylymä ja vähän talavi, vaikka ilmastonmuutosta kohti kovaa kyytiä matkataankin.

Vapulta voi sitten heitellä kasveja myös pihamaalle (paitsi Oulusa), jos sää sallii. Me missään eteläeurooppalaisessa provinssissa eletä vielä, prkl.

Tänään illalla kirjapiireillään Zadie Smithin Nimikirjoitusmiehen tiimoilta. Lisäksi pitää ehkä juoda pullotolkulla kuohuvaa uuden työpaikan kunniaksi. (Tää tieto on tosin tänään vielä kansainvälisesti salaisuus, eli *shhhhhhh*) Kirsuseinin olemus muuttaa nimittäin elokuun alusta Amerikan pääkaupungin kupeeseen, puolentoista vuoden komennukselle. Pääsen oikein aitiopaikalle seuraamaan presidentinvaaleja ja muuta *hihittää*. Ihan huikean kauhean jännittävän ahdistavan iloinen olen työonnestani - nyt pitää sitten vaan uskaltaa luottaa siihen, että kaikki järjestyy. Ajallaan.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Salakähmäiset onnittelut nimityksen johdosta!

T Jyväskylästä