tiistai 22. huhtikuuta 2008

Amerikkaan muutosta..

Yleisön pyynnöstä - tässäpä nyt siis lisää speksejä allekirjoittaneen ensi syksyn suunnitelmista.. (niin ei tarvii erikseen selittää kaikille kahdelle kaverille *wirn*). Sain siis paikan tämänhetkisen työnantajani ns. kattojärjestöstä, joka sijaitsee Marylandin osavaltiossa - ihan siinä Jenkkien hallinnollisen pääkaupungin välittömässä läheisyydessä. Työnimike on International Program Specialist - ja työnkuvaan kuuluu erinäinen määrä projekteja (järjestömme kansainvälistä koulutusta), partneriorganisaatioiden työn seurantaa ja kehitystä (sekä ehkä jokunen tarkkailumatka eri puolille maailmaa), kaiken maailman firman sisäisiin julkaisuihin kirjoittelua yms. Sekä sitten herneenä kakun päälle, meidän maailmankonferenssin (syksyllä 2009 siis) organisointi ja toteuttaminen. Thaimaahan.

*reps*

Työ alkaa elokuun alusta, kämpästä ei vielä mitään tietoa - ja viisumiprosessikin edelleen aloittamatta. Vakuutusyhtiön kanssa olen käynyt keskustelua; kämpän irtisanon ensi viikolla (ja muutan maallisen majani kotinurkkiin Ouluun toukokuun lopulla) - ja muutenkin kaikki käytännölliset asiat on vaan ihan levällään edelleen. Mutta onhan tässä vielä aikaa: kaksi kuukautta töissä ja kuukausi lomalla. [Apua. Hyperventilaatio ehkä uhkaa, kun miettii asiaa tuosta perspektiivistä.]

Kollegoja ko. puljussa on tasan neljä kappaletta - sekä kansainvälinen intern, joka vaihtunee keskimäärin kerran kolmessa kuukaudessa. Mun pestini kestää siis 18 kk elokuun alusta eteenpäin - tosin sillä tämänhetkisellä tiedolla, että olen syyskuun aikana vielä kolme viikkoa Suomessa viemässä loppuun juhlavuotemme päätapahtuma-gaalan järjestelyt. Mutta siis lokakuun alusta eteenpäin olen sen juhlavat puolitoista vuotta sillä rapakon toisella puolella.

Hups.

Ajatukset tämän koko systeemin suhteen on melkoisen moninaiset - vaihdellen huikeasta ilosta melkoiseen ahdistukseen. Jotenkin kamalaa ajatella, että pitäisi pakata koko elämä melkein pariksi vuodeksi laatikkoon odottelemaan - ja muuttaa ylhäisessä yksinäisyyydessään kokonaista 7000 km länteen. Kavereita tulee ihan kamala ikävä, perheestä ja erityisesti niistä suvun pienimmistä nyt puhumattakaan. Lisäksi lohdutusta tuo se tieto, että itse on ollut siihen ainoaan ulkomaankomennuksella Sveitsissä viihtyneeseen läheiseen ystävään TODELLA vähän ja huonosti yhteydessä. Eli Alppinaakan kohtaloa odotellessa...

Kirsuseinin blogi tullee siis pikkuhiljaa muuntumaan myös ulkomaankomennukselle suuntaavaksi (ja sitten syksymmällä Amerikan-kuulumisia välittäväksi) foorumiksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kenenkään ei enää koskaan tulisi a) soittaa tai b) lähettää tekstiviestejä allekirjoittaneelle: olisi kauhian kiva vielä kuulla kaikista kavereista näiden parin Suomen-kuukauden aikana. Ja ainakin sitten viimeistään vinkeissä läksäreissä tavataan. Kutsun saa facebookista, heh.

Ps. Siskolla on tänään laskettu aika. Takapäivystäjä Oulusta raportoi, että vaakin syntymä on ihan oikeastikin käsissä - aika jännittävää.

Ei kommentteja: