tiistai 15. huhtikuuta 2008

Muito bem..

Terveinen Madeiralta. Charterkoneemme suhahti takaisin kotiin viime yönä - ja nyt sitten nakerrellaan ranteita täällä Kaisaniemessä ja mietitään elämän tarkoitusta. Lyhyenä matkaraporttina kerrottakoon seuraavaa:

- Saari on Atlantin valtameressä. Merellä tuulee - thus, myös saarella tuulee! Paljon. Esimerkiksi kahden päivän aikana (sieltä loman alkupäästä siis) suunnilleen 400 km/h. Ei vaan, oikeasti oli melkoinen myrsky alkuviikosta, niin että tukka pöllysi tuiskussa ja vähän ehkä palmutkin. Vitsikästä kuva- ja videomateriaalia seurannee.

- Saarella on turistien keski-ikä jotain kuudenkymmenen ja -sadan väliltä. Meidän nuorisolaisjoukkueemme sai melkoisesti niin paikallisten ihmisten kuin oravaislaisten puttepossukerholaisten taholta huomiota, minne menimmekään. Koomisinta lienee viiden tähden Pestana Grand -hotellimme loungessa sunnuntai-iltana soittaneen rytmikkään (ja ihan hauskannäköisen, toim. huom.) trion huudahdukset mikrofoneihinsa [kun eksyimme siis cocktailien siivittämänä tanssimaan Wake me up before you go-go'ta.. "Girls hei pliis, elekää menkö mihinkään vielä.. me soitetaan vaan teille tää seuraava biisi. Tulkaa takaisin tanssimaan." Lievää repeilyä, kaikin puolin, kun seuraavaksi pärähti soimaan ensi tahdit biisistä What a feeling.. *muahaha*

[Ja tässä vaiheessa todettakoon, että ihan älytöntä edes yrittää kuvailla lomaviikon fiiliksiä näin jälkikäteen intterweebissä. Seriously, mitä tahansa tähän kirjoitankaan niin en kuitenkaan saa välitettyä teille edes puolikasta siitä hilpeän vitsikkäästä tyttöjen lomamatkafiiliksestä, mikä meidän päällämme viikon verran lojui..]

- Jos tosiaan ulkona sattaa ja tuuloo ihan hulluna, niin Lomailevat Tytöt voi vapautuneesti mennä pelaamaan biljardia ja juomaan cocktaileja hotellin pelihuoneeseen. Kolmessa tunnissa saa kumottua drinksuja vajaalla satkulla (sitä säästön määrää) ja aikaiseksi melkoisen vitsikkään cocktailschhumalan. Kostoksi ilmojen herroille tempaistiin lisäksi melkomoinen kasa minttusuklaakermalikööriä, skumppaa, viiniä ja paikallisten erikoisherkkua Ponchaa. Illan enolekoskaan-pullonpyörityksen saldona yksi pieni liikuttunut (mun vika, I must admit) Lomaileva Tyttö - ja Iiiiso Krapula aamulla.

Kaiken kaikkiaan, ihan huima reissu - mitä hurmaavimmassa seurassa. Valtavista ennakko-odotuksista (ja kattoterassin puutteesta) huolimatta selvittiin hengissä flikkaporukalla - ja vieläpä hymyillen. Vaikkei rusketus ihan Bahaman luokkaa olekaan, niin tervettä punakkuutta on silti havaittavissa itse kunkin nokanpäässä. Ja mieli sekä sielu lepää ihmeellisellä tavalla, kun aurinko paistaa, valtameri pärskyttää suolaa ja uima-allasaluetta ympäröivällä betoniaidalla kipittää jonoksi asti sisiliskoja.

Kiitokset vielä osallisille - ja ensi vuonna uudestaan. Ehkä Brasiliaan...? Tai sitten sinne meidän omaan penthouseen *wirn*

ps. Nyt pitäisi sitten saada aikaiseksi yksi kappale muuttoja Yhdysvaltain Itärannikolle. Ngh. Olisko jollakulla joku kiva vinkki, mistä pitäisi aloittaa...?

3 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Eeeek, se sai paikan! Hirmukamalasti onnea! Tosin mää en nyt tiedä kannattiko sun Pölhölään mennä *mur* mutta nouseepahan senkin maan älykköjen määrä heti noin 25 prosentilla ;) Olkoon muuttosi helppo ja luotettava! Hei kannattaa aloittaa laskemalla roinan määrä ja lähettämällä tarjouspyynnöt muuttofirmoihin ;) sekin saattaa viedä aikaa yllättävästi.

Kaarina kirjoitti...

Hurmaava reissu todella ^__^
Ensi vuonna lisää Eduardoja! *hotblush*

Anu kirjoitti...

"Aurinko suuteli meitä, Andrè
Kun kuljettiin hiekkateitä, Andrè
Sun nimes kirjoitin santaan, Andrè
Sen pyyhki tuulet
sä vielä musta kuulet"

..We'll be back, Pestana!!