torstai 3. huhtikuuta 2008

Pakastin nimeltä Corsa

Oltiin roadtrippaamassa Vaasassa. Meno oli muuten oikeinkin makiaa (ja, nimensä veroisesti Suomen aurinkoisimpana kaupunkinakin tunnettu Vasa esitteli meille niitä kauniimpia puoliaan. Melkein tuulettomasti jopa!) - ainoastaan vuokramenopelimme hyytävä sisälämpötila meinasi kangistuttaa jäseniä.

Vuokrattiin siis auto, upouusi Ooppeli. Muikian punainen, cd-soittimella ja oikeinkin ajotietokoneella varustettu kapistus. Allekirjoittanut menetti Helsingissäajo-neitsyytensä (eikä edes sattunut pahemmin); kaahailin menemään kuin vanha tekijä niin Krunikassa kuin Kanpissakin - Mannerheikintietä ja Länäriäkään unohtamatta. Enkä edes törttöillyt verenpainetta (omaani tai kanssakulkijoiden) kohottavalla tavalla, eli kaikin puolin mallikkaasti sujui matkantekomme - Tampereen moottoritielle asti...

Auton rapsakka sisälämpötila ei nimittäin tehnyt elettäkään noustakseen kymmenen plusasteen paremmalle puolelle - ei vaikka maisteroitunut kartturini kuinka väänteli nippuloita ja nappuloita. Ja sortui jopa ohjekirjan lukemiseenkin sen, minkä kiroilultaan ehti. Loppuviimein (vain nelisensataa kilometriä ajettuamme) tyydyimme kamalaan kohtaloomme - meissä ei yksinkertaisesti ollut naista saamaan Pakastimeen (artist formerly known as Cortsu) lämpöä.

Paluumatka sujui, jos mahdollista, vielä hyytävämmissä merkeissä. Kartturi kääriytyi takkiinsa ja huiviinsa (sekä manaili kotiinjäänyttä pipo-kalsariosastoa), minä lämmittelin ratista-vapaata kättäni perslämmittimellä, joka oli muuten take away -kahvien lisäksi se ainoa kehon ulkopuolinen lämmön lähde. Päästiin hengissä takaisin Helsinkiin - ja sain jopa auton palautettua liikkeeseen, suunnilleen yhtenä palana. Persia oli vaan virallisesti umpijäässä, ja nokanpäästä asti paleli. Ngh. Lupasivat Budgetilta kuitenkin palata vielä asiaan, kun aiheesta aamulla toimitusjohtajalle ohimennen mainitsin. Josko vaikka lahjakortin jäätelökauppaan, tai villasukat lähettäisivät kotiini...?

Eli siis loppu hyvin, kaikki hyvin. Eilen oli myös virallistettu mun nimitykseni International Program Specialistiksi - ja tänään on inboksiin ropissut onnitteluita eri puolilta maailmaa. Vähän piti myös töissä itkaista isäni lähettämää onnitteluviestiä. Ihan salaa vaan.

Ei kommentteja: