tiistai 6. toukokuuta 2008

Antakee magnesiumia

Mulla on kauhia vamma pohkeessa. Oikeassa pohkeessa. Se [hän?] on ilmeisen vittuuntunut ja vimmainen keväiseen magnesiuminpuutteeseen, josta johtuen olen nyt parin viikon ajan herännyt joka jumalan yö ihan valtavaan suonenvetoon. Siis sellaiseen, että pitää vinkua ja uikuttaa useiden kymmenten sekuntien ajan, ennen kuin suoniparka (eli v-mäinen pohkeeni) suostuu suoristumaan. Muutaman yön jaksoin nukkua villasukat jalassa, mutta sitten tuli kuumuus. Kahden päivän magnesium-kuuri ei sekään auttanut [ja sitten loppui tabut].

Jostain kummasta syystä pohjoisessa ei tätä mystistä ilmiötä esiintynyt, mutta taas viime yönä pidin itselleni ja kramppaavalle pohkeelleni seuraa useamman hetken, siinä piirua vaille kolmelta. Siinä ehtii yöaikaan miettiä niin omat kuin naapurinsakin asiat, nilkkaa koukistellessa ja suoristellessa. Ja tehdä kuningatarpäätöksiä esimerkiksi valtavista apteekkireissuista suorilta kukonlaulun jälkeen.

Lisäksi muuttotappioihin voidaan laskea yksi kotiin unohtunut hammasharja [joo joo, ostin jo uuden!], mutta iipodi kuulokkeineen onneksi tuli mukaan.

Tällä viikolla valmistellaan maanisesti paitsi perjantain monikulttuurisuusseminaaria ja valtavaa spektaakkelia Eurooppa-päivän päälavalla Espalla, myös ensi viikon pientä excursiota Virroille. Jälleen parisataa nokkelaa ja näppärää valtakunnan toivoa kerääntyy samaan tilaan haistelemaan kansainvälisyystuulia - ja vittuilemaan yöaikaan meille vetäjille *hihihittää*. Juhlan kunniaksi -luin nimittäin juur naamakirjasta, että ko. lauantai on myös kansvälinen homofobian vastainen päivä- koko meidän kolkythenkinen vapaaehtoistiimi on puettuna teemaväriin, eli punaiseen. Kerrankin määkin olen niin tiedostava, että osallistun paitademonstraatioihin, vähän vahingossa tosin.

Ps. Viisumipaperit tuli. Mistäköhän saisi työtodistukset kesältä 2000 ja 2001, englanninkielen taitoni pruuvavan testituloksen taikka jonkin lupsakan lakimiehen yhteystiedot. Maanantaihin mennessä, pliis.

PPs. Onnea vielä Horonkylä-Myrkky -akselille. Kaksi hyvää ystävää teki sen, jota ollaan henkeämme pidätellen odoteltu jo ainakin kolme vuotta. Tempaisivat itsensä viime viikolla kihloihin, oikein Nyy Joorkissa. Siinäpä siis Ameriikan-houkutinta kaikille sinkkuystäville: tulkaa leikkimään kirsuseinin kaa Jenkkeihin, niin voidaan vaan kaikki mennä koko ajan kihloihin. Ameriikassa kun kaikki on mahdollista *wirn*

1 kommentti:

seiti kirjoitti...

Ei se kihloihin meno - vaikka sekin on toki valtaisan hieno asia - vaan se naimisiin asti pääseminen. Siinä sitä onkin mentaalista sarkaa kynnettäväksi!

Ilmainen vinkki kaikille: karatkaa salaa avioon. Pääsette helpommalla.