perjantai 16. toukokuuta 2008

Epävarmuudensietotila

Mä olen aina ollut tosi huono sietämään epävarmuutta. Aina. Niin kauan kuin tekemäni asian lopputulos ei ole 100% menestyksellinen, on jonkinasteisella angstilla aina ihan valtava sija. Projektienhallinta valmisteluvaiheessa on lastenleikkiä verrattuna siihen tunteeseen, kun hetkeä ennen tilaisuuden alkua kaksisataa silmäparia nakottaa luottavaisena penkeissään, odottaen ensimmäisten esiintyjien saapumista. Se tunne on kuin uimahyppylavalla - sydän hakkaa ja jänskättää. Ei siis oma esiintyminen, vaan ajatus siitä, kuinka lopullista tapahtuman aloittaminen on - ja kuinka monta yhdenaikaista palloa vaan sinkoilee ilmassa täysin kohtalonsa armoilla, kaikkia epäonnistumisfaktoreita odotellen.

Jäin eilen ennen nukahtamistani miettimään tätä ominaisuutta - periaatteessa arkielämää moinen ujostelu tai ahdistelu ei nyt ihan valtoimenaan haittaa. Konkreettisia esimerkkejä esimerkiksi aloitteentekohaluttomuudesta tosin olisi (melko monella muullakin, luulisin) erityisesti opiskeluajoilta ehkä kiljoona.

Viime aikojen tapahtumat on kuitenkin olleet pakostakin melkoista siedätyshoitoa tähän vammaani - mä olen oikeasti hakenut virkavapaata, irtisanonut paitsi kämppäni ja sähkösopimukseni (niin ja Hesarin tilauksen *snif*) sekä varannut ja maksanut lentoni Ameriikkaan - ilman minkäänlaista varmuutta siitä, että mulle edes myönnetään oikeus hakea viisumia. Seriously. Periaatteessa viisumihakemuksen myöntää järjestömme ulkopuolinen taho, joka käsittelee viisumihakemus-anomustani aina tuonne juhannukselle saakka. Ja vasta heidän puoltolauseensa jälkeen (joskus siis heinäkuun alkupuolella) voi sitten ryhtyä väsäämään itse sitä viisumihakemusta. Johon siihenkin menee useampi hetki haastatteluine sun muineen.

Minkään valtakunnan järkeähän tässä kaikessa EI ole, etenkin kun tosiaan koko elämä on pikkuhiljaa siirtymässä pahvilaatikoihin pariksi kuukaudeksi odottelemaan. Mutta ei auta kuin luottaa omaan mantraani siitä, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Ja mullekin se viisuminhakuoikeus luvataan.

Mutta, on a more positive note; sain tänään viestiä tulevalta työnantajaltani: kämppä olisi tiedossa muutaman minuutin kävelymatkan päässä Capitol Buildingista - eli ihan Washington DC:n keskustasta. Hinta on muikeahkon järkevä, mutta neljän huoneen kalustettu rivitalonpätkä kaiken tapahtuman keskipisteessä, 1900-luvun alkupuolen tyylisessä talossa (kaasuliedellä, jihuu \o/) kuulostaa vaan niin viehkolta, että taidan ottaa tarjouksen (hinnasta huolimatta) vastaan. Olisipahan sitten ainakin kimakka koti, johon on kiva majoittaa kyläileviä kaukomatkalaisia.

[Enää pitää neuvotella, sisältyykö vuokraan mahdollisesti sisäsiisti ecuadorialainen kämppis. Jesh.].

1 kommentti:

seiti kirjoitti...

Osta kirsusein Husaarin nettiversio: http://www.hs.fi/valitsetuote/