maanantai 26. toukokuuta 2008

Rakkaus tappaa

Musta tuli ensimmäisen lomapäiväni kunniaksi kaksoismurhaaja. Ihan vaan sillai huomaamatta ja ohimennen. Tarinan synkeä alku juontaa juurensa Oulunsalon lentoasemalle, jonne saavuin tänään muikistelemaan tuossa puoliltapäivin, paikallista aikaa. Parkkialueelta sain alleni sähäkänsinisen pösön, jolla oli tarkoitukseni ajaa kohti kolmevuotiaan kummipojan kotia, kakuntekopuuhiin.

[Samaan aikaan toisaalla västäräkkipariskunta löysi toisensa ja uppoutui toistensa kauniisiin silmiin ja koreisiin siipiin, iloisesti ilmassa leikkiä -leivosten lailla- lyöden..]

Ajelin pahaa-aavistamattomana kuudenkympin tuntivauhtia kohti liikenneympyrää - vain havaitakseni näkökentän laidassa veikeästi toisilleen ilmassa keikistelevät tiput. Västäräkkien keväthuuma päättyi siis autoni etusäleikköön; pieni tumpsahdus vaan kävi, kun rakastavaiset näkivät päiviensä pään. Sinne jäivät tienreunaan ketarat pystyssä kenottamaan moiset puluset, vallan sääliksi käy kauhea kohtalonsa. Mutta mitä opimme tästä: rakkaus tappaa.

[Mental note to self: ei kandee ihastella sen ihqttelijatyypin kauniita silmiä tienylitystilanteessa - erityisestikään, jos lähettyvillä kaahaa eräskin epätasapainoinen kirsusein. Tullee ruumita, nih!]

Kesäloma avattiin siis hautajaistunnelmissa, olkoonkin että kummipojan mopokakku oli ennakko-odotuksia hienompi (miehekäs vaaleanpunainen Ducati, kun en just osannut käyttää karamelliväriä tarpeeksi kermavaahdon värjäämiseen). Huomenna suunnitelmissa on vain ja ainoastaan nukkua - räntäsateessa. Jota siis on tälle suunnalle luvattu vallankin mun kesälomaani silmälläpitäen.

Ihan kamala väsy. Onneksi on loma. Seriously.

ps. Tallinnassa oli mukavaa, eikä tarvinut just yhtään juoda ja valvoa. Oikeastikaan. Lisäksi Madeiran-loman kuvienkatseluilta oli vallankin vitsikäs - meinattiin ehkä kuolla nauruun, kun universumin paras kännivideo pärähti ruutuun. Joku älykäs porukka nimittäin oli kolmen cocktailtunnin jälkeen päättänyt mennä myrskyävällä uima-allasalueelle tekemään hotellin esittelyvideota. Englanniksi. Brittiaksentilla siis. Splendid, indeed. *muahaha* Onpahan ainakin läksiäisiin yksi valloittava ohjelmanumero valmis..

4 kommenttia:

Anu kirjoitti...

"Onpahan ainakin läksiäisiin yksi valloittava ohjelmanumero valmis.."

..eikä?! Luulen, että parhaat naurut saavat leffan pääesiintyjät, muut tuntevat vain syvää myötähäpeää. ;)

kivaa Oulua!

Kalu kirjoitti...

Tietävätkö Oikeutta eläimille, Greenpeace tai Amnesty sinusta?

Kirsi kirjoitti...

Anu: you've got m@il.

Ja Kal-el: mä meinasin itse antautua Anja Eerikäiselle (tai sille lehmänaiselle siellä Viikissä), mutta en sitten kehannut. Josko ne vaikka ne pulut olis toenneet sieltä tienposkesta?

Kalu kirjoitti...

Älä antaudu Anjalle. Se(kin) kun on ollu kuolleena jo hyvän aikaa.