maanantai 9. kesäkuuta 2008

Perhepiirissä

Täytyy myöntää, että uskollisesta oululaisuudestani huolimatta mua ihan hieman aina välillä tuppaa hihityttämään tämä paikallisväestö. Kaikella ystävyydellä, luonnollisesti. Mutta silti. Esimerkki numero noin kolmesataa ja yksi:

Kuten aiemmissa postauksissa olikin kai puhetta, niin sukumme vanhin täytti komeat kahdeksankymmentä viime viikonloppuna. Lähtökohdallisesti lupauduin tekemään kakkua kahdelletoista (vanhoja Leijonahenkisiä kamuja), mutta katastrofin laajuus selventyi vasta juhlien alusviikolla.

Perjantaina kannoin selkä vääränä kahvikuppeja ja kippoja juhlaresidenssiin ja laskin kahvipakettien, kerman sun muiden menekkiä. Juhlakalu itse istui taustalla ja ihmetteli, mitä kaikella laskeskelulla saadaan aikaiseksi - sääkeri mies kun on, niin luonnollisesti mahdollisimman vähäinen kulutus on sitä parempi, mitä parempi..

No, juhlan aamu koitti - paikallislehdessä (sekä valtakunnallisemminkin) ilmoitettiin oikein kuvan kanssa, että juhlan aihetta on, mutta että juhlaa vietetään perhepiirissä. Joillekin tahoille tämä ilmaisu tarkoittaa ehkä sitä, että kukkasia voi halutessaan lähettää, mutta juhlapaikalle ei itse välttämättä tarvitse vääntyä. Paitsi verisukulaisten. Oulusa puolestaan moinen viesti tulkitaan niin, että mitä aiemmin pääsee juhliin, sen parempi.. Ja kuta enemmän voi syödä esimerkiksi voileipäkakkua, niin sitä muikeampia ilmeitä saa keittiöhenkilökunnalta.

Lopetettiin laskeminen 70. vieraan kohdalle. Kun siis ensiksi Leijonat (lähes 30 henkeä, jotka saapuivat samalla ovenavauksella kello 13.04 tasan) olivat sipaisseet 50 hengen voileipäkakun henkihieveriin, jo ennen puolta kahta. Juhlissa nähtiin myös papan parturi, naapurin kolme perhettä lapsineen (kas, nehän tosiaan olivatkin perhettä. Toisilleen.), vuosikymmenten (!!) takainen entinen naapuri puolijulkkis-hanuristimiehensä kera - ja kymmenittäin muita välittömään ydinperheeseemme kuuluvia tahoja *wirn*.

Itse karkasin paikalta kahdeksan työtunnin jälkeen - ja kostoksi grillasin sellaisetkin ribsit, ettei paremmalla väliä. Juhlat olivat kuulemma jatkuneet puoli kymmeneen. Ja kakkuakin kai jäi muutama pala jäljelle. Ehkä. Lievästi suisidaalinen oli olo allekirjoittaneen loman puolivälissä, mutta ehkäpä tämä tästä... Nyt jännitetään ensisijaisesti viisumianomuspäätöstä, jonka pitäisi toivottavasti tulla ennen juhannusta. Pääsisi oikeasti suunnittelemaan (ja haaveilemaan) muuttojuttuja, kun tietäisi varmasti, että komennus kestää yli elokuun lopun.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi sua suurtalouskokkia! Koeta nyt vähän lomaillakin siellä!
Laura

Kalu kirjoitti...

Kannattasko sun harkita vielä sitä Catering -uraa? Tee siellä Thaimaan semmassa kaikkien ruuat?

Kirsi kirjoitti...

Laura, luin eilen kostoksi universumille sen Larssonin uusimman 700-sivuisen järkäleen (josta oli Hesarissakin melkein sivun juttu). Hyvin se kirjoitti! Lisäksi katsottiin pikkuveljen kanssa täysin laillisin keinoin internetistä hankittu Juno. Korkeakulttuuria täynnä koko päivä.. :)

Millon te lähdette sinne Afrikkaan?