keskiviikko 25. kesäkuuta 2008

Surpriis

Kolmas työpäivä loman jälkeen - ja still kicking strong. Täytyy myöntää, että hieman on ollut pehmeähkö lasku tähän työntekoon (lisäinfoa seuraa) - eikä edes vituta mitenkään karmaisevasti. Kai tää välimallin oleminen (viikko siellä, toinen täällä) sitten passaa mun tänhetkiseen mielentilaan oikeinkin hyvin...?

Eilisestä on ihan pakko kirjoittaa pieni raportti. Esimieheni oli siis sopinut allekirjoittaneelle sekä eräällä nimeltämainitsemattoman hurmaavalle hotellinjohtajalle gaala-aiheisen palaverin Munkkaan eilisaamulle. Siinä sitten ihan muina naisina (eli muikkuina) pidin esitelmää aiheesta ja kävin ohjelmaa läpi. Oli suunitelmissa myös visiteerata cocktail-kutsujen tulevaa pitopaikkaa - josta sitten löytyikin jännittävä ylläri. Muka-tyhjässä neukkarissa olikin juhlavasti ihanainen konkkaronkka ystäviä ja kollegoita. Läksiäisbrunssia siis viettämässä.

Kilisteltiin kuohuvalla ja esinainen piti oikeinkin kauniin puheen ansioistani nuorisolaisten parissa - ja sitten nautiskeltiin viiden tähden hotelliaamiaista noutopöydästä. Kerrassaan ihastuttava aamu. Erityisesti mua virnistelytyttää se, että (joka olen elämässäni melko monet yllärijuhlat ystäväpiirissäni juoninut) olin pihalla kuin lumiukko koko suunnitelmasta. Ja ihmettelin vaan tykönäni, kun neukkarin ovi avautui, että mitä helvettiä, onhan täällä muka-vapaassa tilassa vaan ihan hulluna porukkaa.. Kunnes sitten noin nanosekuntia myöhemmin tajusin, että perkele, määhän tunnen nää ihmiset!! *wirn*

Pokka piti koko brunssin ajan (ilmeisesti valtavaa kyynelöintiä oltaisiin osattu odottaa..?), itkuun piti pillahtaa vasta kesäkortteerissa Herttoniemessä, kun luin kortin tekstin. Jahka kykenen, voisin ehken postata sen myös tänne - inspiraatioksi myös muille.

Oli kerrassaan vinkeä aamu. Ihania ystäviä, kaunis ajatus - ja mitä miellyttävin toteutus. Virtuaalinen vilkutus ja halauksia vielä siis kaikille juonimiseen osallisille täältä kustannuspaikalta. Myös niille, jotka oli dyykkailleet Lasipalatsin ratikkapysäkillä - tahi hyppineet pois valloittamastani nelosen ratikasta kesken reissun, etten olisi heitä ennakkoon nähnyt... *hihi*

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Tulin pitkästä aikaa lukemaan sun blogia ja huvitti aika lailla bussin odotus Oulussa vs. Helsingissä. Tänään nimittäin psyykkasin itseäni juuri tuolla "mutta maalla bussi menee vain kerran päivässä" -ajattelulla, kun ketutti odottaa 10 minsaa vaihtoyhteyttä:)

-Milla