maanantai 16. kesäkuuta 2008

Viimeistä viedään

Olipa taas viikonloppu. Tätilapsi sai nimen (Akseliksi häntä tätä nykyä tulisi siis kutsuttaman), kolmevuotias serkkupoikansa lauloi ristiäisissä mitä liikuttavimmin mukana Ystävä sä lapsien -virttä, ollaan taas auringonpaisteessa grillattu niin ribsejä, scampeja kuin possun kokonaista sisäfilettäkin [tuota viimeistä kylläkin ihan julmetussa vesisateessa]. Ja nyt sitten pitäisi orientoitua kesäloman viimeiseen viikkoon *wirn*.

Hieman tuppaa vieläkin ohimolla tykyttämään suvun nuorimman nimen kunniaksi korkattu konjamiinipullo. Joka siis äiteen ja pikkuveljen suosiollisella avustuksella tyhjeni kokonaisuudessaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Yyh. Kaukonäköisenä ihmisenä toki tiesin jo lähtökohdallisesti tilanteen katastrofaalisuuden jo ennen ensimmäistä konjakkisiivua. Mitä sitä tyhjää. Eilen meinasi itku päästä, kun samainen laulava kolmevuotias tuli nykimään sormesta aamulla kymmeneltä. Onneksi kaurapuuro ja 800 mg ibuprofeiinia taltutti pahimman krapulan. Sekä illalla myöhään nautittu Opera Special ja Kuudes aisti -elokuva.

Pitäisi lähteä kaupunkiin hoitamaan asioita. Ja lapsia. Meillä maalla bussit tosin kulkee näin kesäaikaan kahden-neljän tunnin välein, että parempi mennä pysäkille ajoissa ettei myöhästy. Tästä perspektiivistä (allekirjoittaneenkin harrastama, I have to admit) helsinkiläinen "voi vittu kun spåra on taas ainakin 2,5 minuuttia myöhässä, perkele. Mä soitan kohta hookooällän johtajalle, kun kaikki on aina myöhässä just tän takia " -huutelu on melkoisen vitsikästä.

Metrot kulkee kuitenkin parin minuutin välein - ja ratikatkin suunnilleen viiden, paitsi ehkä poikkeustilanteissa. Meidän onnikkamme menee tästä kaupunkiin tosiaan aamulla kello 9.05 - ja seuraavan kerran sitten kello 13.15. Että parempi olla pysäkillä mielellään jo pari minuuttia ilmoitettua ohitusaikaan ennen. Jos ei oikeasti halua odottaa tuntitolkulla seuraavaa vuoroa.. [Mistä tulikin mieleeni - tähänköhän mahtaa oululaisten valtava jonotusintokin esimerkiksi lentoasemilla perustua? Löytyisiköhän jostain joku noheva sosiologi tutkimaan ilmiötä tarkemminkin...?]

2 kommenttia:

Marinadi kirjoitti...

Oon sanonut, että oman helsinkiläistymiseni huomaa nimenomaan siinä, että viiden minuutin bussin tai ratikan odotus tuntuu pitkältä. Kun silloin nuoruudessa asui maalla ja meni vain se yksi linja-auto kouluun ja toinen vuoro toi takaisin. Niitähän sitten odotettin tyynesti säässä kuin säässä.

Niin se vain on, että täällä Helsingissä oppii sinällään helposti hyvälle. Toisaalta se joukkoliikenteen toimivuus tai toimimattomuus vaikuttaa täällä melkoiseen massaan ihmisiä. Ja kun siitä kummiskin jotain maksaa, niin pitää vaatiakin :)

Vesikeksi kirjoitti...

Pyöräily on pop! Aina ajoissa joka paikassa, hengityselimistö kuulemma tykkää ja pienestä hiestä ei niin pidä välittää.

Sadepäivinä saa kyllä mennä bussilla.