torstai 31. heinäkuuta 2008

Elamaa ja elektroniikkaa

Hyvaa huomenta (tai iltapaivaa) Suomi, taalla Washington DC. Kaikki on hyvin, ikuisuudelta kestavasta matkustelusta huolimatta paasin eilen illalla perille Lexington placelle. Ja sain jopa nukuttua viime yona. Ilman lampotila on noin 90F (you guys do the math) ja kosteusprosentti lahempana sataa. Eli kattilankaltainen elinymparisto on ainakin tuonne elokuulle mita suurimmalla todennakoisyydella arkipaivaa.

Rehellisesti sanottuna mieliala on sanalla sanoen vaihteleva - matka meni kahta itkukohtausta lukuunottamatta hyvin (voitte siella samalla kuvitella, kuinka hyvin ameriikkalaiset bisnesmiehet osaa suhtautua niiskuttavaan kirsuseiniin Bostonin lentokentalla..). Valilla on vaan ihan miljaardilla fiiliksissa tasta kaikesta - ja toisaalta valilla olo on kaikkea paitsi aikuismainen, kun yksinoleminen tuntuu vaan niin ylitsepaasemattomalta. Mutta kylla tama tasta, I know!

Kamppa on aivan fantastinen ja vuokraisanta (joka tuli kaupunkiin pariksi paivaksi mua varten) tosi, tosi kiva. Juotiin eilen saapumiseni kunniaksi isot lasit viinia - ja tanaan tosiaan sitten fillaroitiin kolme tuntia ympari naapurustoa tsekkailemassa paikkoja. Jos joku muistaa Huxtablen perheesta kertovan teeveesarjan, niin asuinymparistoni on melkoisen senkaltainen. Parikerroksisia taloja vieri vieressa, porstuan pielessa on rehottavia kukkasia - ja naapurit juttelevat kadulla toisilleen. Syotiin lounasta Eastern Marketin lounaskuppilassa: crabcake sandwhich afroamerikkalaisten seurassa on just niin DC:ta kuin milta se kuulostaa. Naapureiden kanssa on tarkoitus myos grillailla tanaan - t-bone steakseja ja corn on the cob (eli maissintahkia). Elo on siis ihan sweet.

Insidereina sen verran, etta kaupugin vaestosta kai yli 60% on tummaihoisia, DC:ssa asuu noin puoli miljoonaa ihmista (koko Capitolin alueella ilmeisesti kuitenkin yli 5 miljoonaa) - ja jos taivaalla lentaa kolme helikopteria, niin kyseessa on itsensa POTUS (eli George W.). Vahemman helikoptereita, vahemman tarkea henkilo... Naapurustosta loytyy luomukauppaa ja safewayta ja CVS:aa - ja tosiaan tuohon Capitolin kukkulalle on tasan viiden minuutin fillarimatka. Seriously.

Puitteet on siis enemman kuin kunnossa - viela kun saisi koottua itsensa talta valilla perkeleelliseksi yltyvalta koti-ikavalta. Pitanee vain elaa, kuten opettaa. Ja esimerkiksi pysya pois netista. Oikein kouraisi sisalta, kun avasin asken naamakirjan. Niin lahella kaikkia ystavia (ja perhetta), mutta niiiin kaukana. Vaan aika kai tuon ikavankin parantaa, I hope. Skype-yhteyden kun saan kuntoon ensi viikolla, niin sitten voi ehkapa jo jutella ihan IRL, puhelut on ihan sikakalliita (ja joudun siis jenkkiliittymassani myos maksamaan joka jumalan sisaantulevasta puhelusta, kauhiaa riistoa!).

Tama siis talla eraa. Maassa rauha ja ihmisilla hyva tahto. Ja US Marine Corpsien joku koulutuskeskus vaan viiden korttelin paassa. Telttailen ehka sen talon edessa aina huonoina hetkina *wirn* Halauksia ja suukkoja kaikille ihqille ihmisille. Ikava on - kuten arvata saattaa.

6 kommenttia:

Kalu kirjoitti...

Yeah! Onnea uuteen kotiin.

Turha tänne on ikävöidä. Täällä sataa ja kaikkee.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Aarne Tannisen manttelinperijä!
Muistele sitä sopeutumiskäyrää ja että kohta nähdään joka tapauksessa. Pian laitellaan jo Almay/Clinique -tilauksia tulemaan;)
Mielessämme olet!

Kaisa kirjoitti...

Haa, Aarnepa hyvinkin :D

Täällä on tosiaan ihan huono keli, mutta sentään parempi kuin Lapissa. Vaellus tapahtuu näillä näkymin 0-10 asteessa celsiuksen asteikolla mitattuna. Jumalauta pakkasta. Elokuussa.

Mari kirjoitti...

Hee, teillä on sit sama subtropiikki ku meilläkin. Toisin sanoen: olisit saanut saman kuuman-kostean-hikisen olotilan muuttamalla Saksaan ;) ei tullu mieleen? *härn*virn*kius*

Muuttaminen on ihanaa, ku on kaikkee uutta ja ihmeellistä löydettävää. Kyllä se niiskutus siitä laantuu. Varmaan suvussa on joku karjalainen syrjähyppy - ensd itket surusta ja sitten itket ilosta ja jossain välissä niiskuttelet muuten vaan. Muista aurinkolasit...

Kirsi kirjoitti...

Hahaa. Taallahan on kaynyt ihme kurkkijoita. Ihanasti. Oliko meilla sitten ihmiset puhetta, etta kirjoitetaan kirsulle myos itse sahkopostia ja niita omia kuulumisia - eika vaan aina vaklata salaa sen blogista etta mita sille kuuluu.

*wirn*

Ja kiitos!

rouva Saarikko kirjoitti...

No mä voin kertoa kuulumisia, koska itsestä on aina hauska puhua (minäminäminäminä!).

Päästiin naimisiin, vaikka sulhasta pyörrytti ja morsianta vitutti (ei sinänsä mikään yllättävä mieliala). Ensi viikolla kaahotamme ihanaiseen Toscanaan tuijottelemaan vinoja torneja, marmorikikkeleitä ja kulahtaneita amfiteattereita sekä tietysti ahtamaan itsemme täyteen maailman parhaan keittiön antimia. *omnomnom*

Kyl sie kirsusein pärjäät. Siellä on barbikjuu ja ihmisiä, jotka arvostavat kokkaustaitoa eniten.