tiistai 22. heinäkuuta 2008

Ihana Paavo

Olin teininä ehkä universumin eniten rakastunut Paavoon. Enkä siis keneen tahansa naapuripihan Paavoon, vaan siihen itseensä: Kerosuon Paavoon. Hypestä. Siitä nuorisolaismusikaalista, jota esitettiin Svenskanissa ehkä kiljoona vuotta, ja joka mekin käytiin Oulusta saakka katsomassa, useampaan otteeseen. Vaikka routsinkielisestä laulusta ei juurikaan mitään tajunnut (vasta sitten, kun sain vuonna 1995 sen musikaalin VHS:nä - suomenkielisillä tekstityksillä), niin Paavon ja Micaelan ja Aminan ja Villen ja Tinon ja kaikkien energia (ja laulu ja tanssi ja kaikki lahjat, joista vaan koskaan olen yhtään kehdannut unelmoida) oli jotain elämää suurempaa. Kasi- ja ysiluokan ajan.

Olen jostain hassusta syystä viime viikkoina hyräillyt juurikin Hypen musiikkia (kyllä, ääneen) työmatkoilla metrossa, ja miettinyt sen mun keltakantisen CD:n kohtaloa. Todistetusti Vaasassa sitä vielä kuunneltiin, mutta senjälkeisestä levyn sijoituspaikasta mulla ei ole kyllä minkään valtakunnan havaintoa.

Paitsi nyt. Universumin vitsikkäin kollegani nimittäin bongas ko. levyn kirjastosta - ja ilmeisesti, jos luoja suo ja viskaalit sallii saatan saada koko levyllisen Hypetystä mun iiPodille. Jo tällä viikolla *tuulettaa villisti käsiään ilmassa* \o/ Oli pakko vähän salaa huudattaa tänään kaikkia biisejä töissä - ja ihan yhtä hyviltä ne kuulosti edelleenkin, vaan jotkut 15 vuotta alkuperäisesityksiä myöhemmin. Ja mikä huvittavinta: meikäläinen osaa edelleen suurimman osan biiseistä ulkoa - vaikkei koskaan aiemmin ole oikeastaan edes pysähtynyt miettimään niiden lyriikoita sen kummemmin. Ihanasti. Valtavaa nostalgiaa silti. Parempaa kuin Movetron ja Ace of Base yhteensä. Oikeasti.

ps. Nyt on sitten kirsulla vara-antibiootteja ja silmätippoja. Voiskohan niitä myydä mustassa pörssissä kotiinpaluureissujen matkakassan fundraisingia silmälläpitäen..?

pps. Äitin kanssa puhuin puhelimessa juuri. Jos ei veljelleen, niin ei sitä kyllä äidilleenkään osaa oikeasti sanoa sitä, mitä ajattelee. En osannut erotessamme, enkä äsken puhelimessakaan. Iskää siteeraten: syyskuussanähdäänsyyskuussanähdäänsyyskuussanähdään. Eli onhan tässä vielä aikaa. Tai ei.

2 kommenttia:

Essi kirjoitti...

Hmm. Meidän rapussa asuu Paavo Kerosuo. Onkohan kyseessä sama jäppinen:)

Toivottavasti lauantain kestit menivät hyvin. Harmittaa että oman ylikäytön vuoksi ei vaan pystynyt liikkumaan...

Kirsi kirjoitti...

Perkele Essi, sehän se. Nyt meni sitten viimeinenkin maku tästä muutosta - mä en voi käsittää, että olen käynyt ihq-Paavon kotitalossa. Tietämättäni. Nih.

Olisi ollut kiva nähdä lauantaina, mutta ehdimme ehkä sitten syyskuussakin palata asiaan. Lupasivat tytöt hövelisti, että voitaisiin piireillä silloin kun olen maassa... :)