tiistai 1. heinäkuuta 2008

Ei purista kenkä, ei

Pirhana. Olen kai joskus aiemminkin puhissut, kun tämänkinhetkinen työnantaja on melko useaan otteeseen viime vuosien aikana kuvittelut allekirjoittaneen kasvavan pari-kolmekin numeroa liian suuriin kenkiin..? Ilmeisesti kaikki aiemmin kokemani on kuitenkin vain alkusoittoa - juttelin tänään tulevan työnantajani kanssa[myönteisen viisumipäätöksen kunniaksi, täytyy tässä välissä mainostaa] hetken puhelimessa - ja jos jossain, niin tulevassa työpaikassani mun tulevat kenkäni on ehkä noin kanootin kokoiset. Tsiisus oolmaiti.

Ihan ohimennen [kun tein siis sen virheen, että kysäisin olisiko mulle jotain perehdyttävää, luettavaa tahi muuta ennen kuun viimeisen päivän lentoa] herra tuleva työnantaja ehti ladata suunniteltavakseni vaikka sun mitä maailmanlaajuisen palveluiden markkinointikonseptin kehittelyä - jota pitäisi tuossa syksyllä sitten kouluttaa ja perehdyttää myös kansainväliset partnerimme toteuttamaan. Kuulemma hommia on syksyllä sitä enemmän, mitä vikkelämmin niitä ehdin tehdä. Ja jos jotkut hänen mielipiteensä ja käsityksensä firman asioista eivät mua miellytä, niin voin kyllä perustella niihin muutoksia. Oikeasti.

Hieman tuppaa ahdistamaan nyt sitten tämä puoli maastamuutossa - kuvitellaanko mun oikeasti aiempien muka-hienojen saavutusten perusteella muka tietävän jotain esimerkiksi markkinointiteorioista, myynnistä, kansainvälisistä strategioista ja niiden implementoinnista mahdollisimman käytäntöä lähelle - eri puolille ja eri kokoisiin organisaatioihin ympäri maailman?! Anteeksi nyt vaan, herra työnantaja, mulla on kyllä kaikenmoisia mielipiteitä melko monenlaisistakin asioista, mutta tuskin se nyt minäkään keksin ohimennen ratkaisua järjestömme ikiaikaisiin ongelmiin. Ainakaan englanniksi. Ainakaan ennen joulua. Apua. [Ja mikä pettymys se nyt sitten oikeasti onkaan, kun käy loppuviimein ilmi, että kirsusein on kyllä ehkä melkoisen sanavalmis ja highly opionated - mutta silti ihan tavan tallukka. Joka on suunnattoman hyvä ja tehokas postittaja ja uusien asioiden visioija, mutta teoriatasolla perustelut eivät aina ole ihan täysin aukottomia...?]

Onpa jännää tuntea ekaa kertaa pitkään aikaan olevansa ihan oikeasti melko suuren työaiheisen haasteen edessä. Nöyrtymistähän tämä vaatii. Ja ehkä paluuta kaiken maailman vanhojen kurssikirjojen pariin. Ei riitä enää, että on vaan hulluna mielipiteitä ja suuria suunnitelmia - vaan pitäisi jopa osaa perustella tietonsa monella tavalla, monien eri kulttuurien edustajille. Ngh.

Lentopäivään tasan neljä viikkoa. Mihin tää aika menee? Läksiäisten menu on kuitenkin suunniteltu. Ja juhlalokaatio varmistunut. Eli pikkuhiljaa ehkä valmista tulee. Kai?

Ei kommentteja: