maanantai 28. heinäkuuta 2008

Kauhiasti kiitoksia

Se on sitten menoa. Melkein. Takataskussa on vakuutuspapereita, viisumi ja valuuttaa (sekä cashina että matkashekkeinä). Matkalaukut on esipakattu - mikä tarkoittaa siis sitä, että olen nostellut kaikki tavarat laukkuihin ja silmämääräisesti arvioinut, että mahtuu, mahtuu. Mistään kiloista ei kuitenkaan ole ollut vielä puhetta, että we'll see about that later.

Kone lähtee keskiviikkona, keskipäivällä. Saattojoukkoihin kuuluu yksi kummitäti ja yksi ystävä - and let's keep it that way. Mä en oikeasti ole yhtään hyvä jättämään jäähyväisiä (edes kuukaudeksi), ja itkevä kirsusein on aina kuitenkin itkevä kirsusein. Not fun at all.

Läksiäisjuhlatkin on nyt lusittu, lauantaina meni kuutisen tuntia juhlallisuuksien järjestelyyn - Martha Stewartkin kyllä kadehtisi kanansiipiemme tahmiaa ja tulista kastiketta. Viideltä alkoi ovisummeri kilistä - ja joskus kymmenen maissa saapui kai viimeinen juhlaseurue. All in all, puolensataa ystävää ja kylänmeistä kävi allekirjoittaneen maastamuutolle kilistämässä. Ja kerrassaan kivaa oli! Koska pohojoispohojammaalaisella on universumin pisimmät piuhat (MOT.) niin liikuttaviksi tarkoitetut ohjelmanumerot itkettivät allekirjoittaneen melkoisen perusteellisesti - sunnuntaina. Iltapäivällä. *hihi*

Läksiäislahjojakin jaettiin: kuusi kanaa kehitysmaahan (muistuttamaan kotiinjäävästä kanamaisen ihanasta kirjapiiristä), vaahtokarkkia, salmiakkia ja vodkaa [juotiin pullo porukalla pois samoin tein], shampanjaa odottamaan syyskuun gaalajuhlallisuuksia, Aikuiset ystäväni-kirja ja niin edelleen. Sekä sokerina pohjalla järjestömme ihanaisilta ihmisiltä kerätty lähes 500e lahjakortti käytettäväksi kotimatkaan ikävän iskiessä. Matkan tulee kuulemma suuntautua nimenomaan Helsinkiin, ko. ystävällismielisiä tahoja tapaamaan.

Naureskelin eilisellä, että melkoisen miehekästä järjestää tuon mittaluokan kinkerit noin lähtölaukaukseksi yhden kuukauden reissulle Ameriikkaan - kun tosiaan on tuo paluulippu varattuna JFK-Helsinki jo syyskuun toiselle päivälle. Saapa nähdä, minkälainen megaspektaakkeli on syyskuussa tiedossa. Muaha. Oli kuitenkin vallan ihanainen ilta - kiitokset kaikille osallisille ja halauksia vielä näin virtuaalisesti. Voitte sitten iloisesti vilkutella taivaalle keskiviikkona, kaikille yliajaville lentokoneille.

4 kommenttia:

Kalu kirjoitti...

yeah, emännille kiitos! Oli oikein rattoisaa.

Sii juu, bai!

toinen kommentaattorisi seiti kirjoitti...

Ehtoisille emännille kiitokset! Vodka oli riittävän hyvää, miehet riittävän komehia ja laulu riittävän äänekästä. Hyvin meni!

Syyskuuhun.

Kaisa kirjoitti...

Kiitoksia vain kovasti kemuista. Oli hauskaa eikä avecikaan pahasti traumatisoitunut :)

Kaarina kirjoitti...

Kauhian mukavat kinkerit oli!!
Ja ikävähän tässä jo tulee.
Lentele kiltisti Atlaanttian toispuolel ja pian jo takaisin! Korkataan sitten lisää skumppaa. *wirn*
Nautinnollista jenkkikuukautta ja myötäisiä työtuulia!