maanantai 7. heinäkuuta 2008

Taivaallista tarjottavaa

Unohtui hehkutella eilen universumin parasta krapularuokaa. Ei kebua eikä pitsataksia, vaan risottoa. Tädin kaapista löytyi nimittäin iltapäivällä (sinne itse ostamani, toim. huom.) risottoriisipaketti [arborio-riisi taisi olla kyseessä]. Kipaisu tien toiselle puolelle S-markettiin toi keittiön pöydälle myös sipulia, parmesaania ja sitruunaa. Ja näinpä oli taas kohmeloinen kirsusein hetken aikaa onnellinen, kun lautaselta löytyi kukkurakaupalla ihan törkeän hyvää sitruunarisottoa.

Kas näin se käy:

1 (salotti tai ihan tavallinen) sipuli hienonnetaan ja kuullotetaan öljyssä muutaman minuutin ajan. Risottoriisi lisätään pannulle/kattilaan (tarkemmat määrät riittävyydestä sun muusta löytyy paketin kyljestä, I promise) ja sekoitellaan puukapustalla 3-5 minuuttia, niin että riisi muuttuu läpikuultavaksi.

Samaan aikaan toisaalla on keitelty noin litra kanalientä (kuutiosta, hullut, ei mistään kananluista!). Kun riisi on ihanasti kuullottunut, ryhdytään kanalientä lisäilemään kauha kerrallaan riisien joukkoon. Seosta saa varovaisesti sekoitella nesteytymisen aikana. Ajatuksena kuitenkin siis se, että uusi kauha nestettä lisätään vasta sitten, kun edellinen on imeytynyt riisien joukkoon.

Noin varttitunnin päästä (kun riisi on jo melkein kypsää) lisätään yhden sitruunan mehu sekä isohko kourallinen raastettua parmesan-juustoa. Maustetaan pienellä määrällä mustaa pippuria. Annetaan vetäytyä hetki - kannattaa kuitenkin pitää mielessä termi al dente. Eli risoton tulisi olla hammastuntumaltaan mieluummin vähän rapsakka kuin ihan kauhiaa lötköä. Nautitaan sohvalla vaakatasossa. Tai romantillisesti kynttilänvalon hohkeessa jonkun ihqttajan kauniisiin silmiin uppoutuen. [Niin. Itse vedin tuolla ensimmäisellä vaihtoehdolla. Tietty. Mutta te muut voitte myös kokeilla tuota kakkosvaihtoehtoa *kyynikköiliö*]

Oli niin julmetun hyvää, että piti vähän ehkä kuolla salaa.

ps. Vitsikäs päivä päättyi ihanasti, kun kurkkasin nettipankin kautta mun tilitietoja. Juma - kahden kuukauden palkka (siis kuun palkka, lomarahat ja kaikkia ylityökorvauksia) nollaverokortilla näyttää kohtuuttoman vitsikkäältä. Mun tilillä siis. Luulen, että Oulun nuurdean pankinjohtaja on jo järkytyksissään etsimässä mun yhteystietoja - ja mua epäillään pian kaiken maailman laittomuuksista. Ihana tunnelma. [Ja tältäkö normaalipalkkaisista ihmisistä tuntuu aina kaikkina universumin palkkapäivinä...*wirn*?!]

Ei kommentteja: