maanantai 21. heinäkuuta 2008

Vielä on kesää jäljellä

Joku voisi kääntää hetkeksi kellon seisahtumaan paikalleen. Aika juoksee ihan käsittämätöntä vauhtia - eikä hetkestä tunnu millään saavan kiinni.

Viseerattu passi kolahti työpöydälle perjantai-aamuna. Kansainvälinen ajokortti on haettu. Keskiviikkona hammaslääkärin tuomittavaksi, ja huomenna vara-antibiootteja sekä allergialääkkeitä työterveyslääkäriltä. Perjantaina haen loput tavarat varastosta pakattavaksi (sekä arvon sopivaksi katsomani määrän ruokaa lauantain juhlallisuuksiin. Tilaisuuteen arvellaan saapuvaksi väkeä jotakin 20-50 hengen väliltä. Mikä v*ttu siinä on, että saan catering-vastuulleni vaan ihan käsittämättömiä juhlia...?) ja yritän saada sunnuntain ja keskiviikon välisenä yönä jopa pakattua jotain. Eli kaiken omaisuuteni kolmeen Samsoniteen.

Positiivisuuksina todettakoon, että torstaina oli mukava ilta eräänkin riihimäkisen elektroonisen sodankävijän sekä fajitasten kanssa. Perjantaina kokoonnuttiin akkaporukalla juhlimaan nimipäiväviikkoamme - se ilta päättyi karmaisevaan humalaan ja valtaviin tunnustuksiin. [Sekä erinomaisen epävireiseen muka-kaksiääniseen laulantaan eräässäkin kaisaniemeläisessä soittoruokalassa]. Lauantai meni kaamiassa krapulassa Suokissa, kalliolla makaillessa. Eilen vanhempani, siskokulta numero kaksi ja eräs kolmevuotias saapuivat puolestaan lomamökkimatkalle. Käytiin ihmettelemässä ratikoita, metroa, Lintsiä ja Korkeasaarta jo toiseen kertaan viikon sisällä. Mikäs sen mukavampaa.

Vaan seriously. Tuntuu siltä, että tämä läheisyyden tankkaaminen on jotenkin auttanut lohduttomuuteen - ja tänään lähestyvä lähtö tuntuu jotenkin astetta helpommalta kuin vielä eilen. Tai viime viikolla. Washingtonissa on kuulemma kuuma kuin kattilassa. Onnekseni pääsen asustelemaan ilmastoimattomaan taloon - ja toimiston sisätiloihin hommiin. Mun keuhkoilleni kun nuo ilmastoinnin aiheuttamat lämpötilaerot kun tunnetusti sopii niin valtavan hyvin.

Nimimerkillä olen ehkä koko elokuun keuhkoputkentulehduksen takia antibiooteilla. Just in Timberlake. Eiku case.

1 kommentti:

Kalu kirjoitti...

En aluks halunnu kommata mitään koska protestoin tän postauksen otsikkoa. Tuo lause, sen esittäjä ja kaikki mitä se edustaa on niin syvältä toiletista, ettei kukaan pysty sitä ymmärtämään.

Pakko on silti aukoa päätään - ne oli tacoja eikä fajitaksia ;) Vielä on saivartelua jäljellä! Enihuu, kivaa ol´. Kiitoksia vain linnanneidolle ja linnan omistajalle.

Muistaakseni oot esiintyny myös aiemmin tuossa nimeltämainitsemattomassa soittoruokalassa. Tuolloin vain henkilökunta kuin myös asiakkaatkin tulivat pyytämään että oltaisiin hiljaa.
Minkäs teet jos sattuu laulattamaan. Saatika laatotuttaa. Taisi eräs ensiviikolla "morsian" statuksensa menettävä senkin tehdä.

Jee! Lauantaina vielä leikitään. Sitten se on bai bai!