torstai 7. elokuuta 2008

America's most wanted criminals?

Viikko ulkomaanelelya takana. Melkein. Arki on asettumassa uomiinsa ja eilen oli itse asiassa illalla ensimmaista kertaa ihan vilpittomasti sellainen olo, etta tasta olemisesta taalla voi jopa tulla jotain – positiivista siis. Merkittakoon poytakirjaan myos se, etta tanaan juttelin ensi kertaa viikkoon aidinkielellani, kun tati killuutti skypeen. Mielenkiintoista sekin. Siis seka skypeily etta Suomen puhuminen. Nimimerkilla kavelytie tai jalkakaytava, mitanaitanyton.

Mun suurin heikko kohtani taalla on nukkuminen yksin, isossa kaksikerroksisessa talossa. Jossa on kylla triplalukot ovissa, mutta kun kasitteena ovi johtaa kuitenkin suoraan kadulle, niin kaiken mailman nitinat ja paukahdukset tuppaa jannittamaan iltaisin. Viime yo veti kylla semminkin hiljaiseksi – kavin mukavan intialaisen aterian paatteeksi nukkumaan, vain heratakseni ihan infernaaliseen meluun yhden aikaan.

Hetki meni elinymparistoa hahmottaessa, kunnes tajusin aanen lahteeksi ulkona meuhkaavan helikopterin. Joka sitten pyori puolisen tuntia hyvin, hyvin matalalla kotikatuni valittomassa laheisyydessa ympyraa – ja teeveesta tuttuun tyyliin kopterissa oli valonheittimet ja kaikki. Naapurustossa asuva kollega tiesi kertoa, etta jonkinsortin karussa olevia vihulaisia ne siella vaan etsii – kuulemma H Street on Washingtonissa eraanlainen tilanjakaja hyvan ja huonon naapuruston valilla. Ja siis noin neljan kadun paassa meikalaisesta (ma asun D:n valittomassa laheisyydessa) asuu sitten niita vahan huonompiosaisia ihmisia.

Suurkaupungin elamaa se on kai tamakin – lohduttelin itseani yolla silla ajatuksella, etta naapurustossa ei kuitenkaan ole vuosiin sattunut mitaan vakavaa, eika kollegallenikaan siis kahdeksaan vuoteen koskaan mitaan. Janna olo silti – erityisesti, kun mieliala oli nukkumaan mennessa niin hurmaavan positiivinen. Pitaisi ehken hankkia vahtikoira (tai –vaihtari) untani valvomaan…?

Kiinnostuneille tiedoksi: kuvien puute johtuu siis lahinna akuutista kameran puutteesta. Mulla ei yksinkertaisesti ole sellaista aparaattia, jolla kuvia voisi ottaa. Viela. Menee sille samalle hankintalistalle kaikkien muiden valttamattomyystarvikkeiden kanssa. Ellei sitten jokin ystavallinen taho haluaisi muistaa kohta kolmekymmenta tayttavaa kirsuseinia, ja antaa lahjaa jo etukateen. Digitaalisessa muodossa.

Huomenna kylaan tulee norjalainen toiminnanjohtaja – ja illalla softball-peli ja grillausta pelaajien kanssa. Viikonloppuna pitaisi hoidella kaikkia asioita. Ja ensi viikolla (jos musta siis ei tule vaihtarin hata-aitia sunnuntaina) suunta on mahdollisesti Kanadaan. Siella kuulemma paikallinen organisaatio kaipaisi jeesia – ja esimieheni vaan tanaan alustavasti kyseli, olisikos mulla kiinnostusta tahi resursseja lahtea pariksi paivaksi Ontarioon. *wirn* Luonnollisestikaan missaan kirkossa tuo reissu ei viela ole kuulutettu, etta silla pieteetilla.

Ps. Yha edelleen: saa kommaa. Tai lahettaa spostia. Kiitos!

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mä kommaan, oon ollut mielessäin!

Jopa niin paljon, että kerroin puhelinmyyjälle, että oon nähnyt susta unta. Sillä oli sun nimi ja ääni. Ja sitten oltiin molemmat hämmentyneitä, enkä edes ostanut lehteä.

Ooks jutellu jo amerikkalaisten kaa paljonkii? Onks ne kivoi vai tyhmii?

Mä ehkä laitan sähköpostiakin joku päivä.

Onxsul kulttuurishokki, ooks ollu galtsus vuodattaa?

Anonyymi kirjoitti...

niin siis mirkku täs moi

Kirsi kirjoitti...

Siis kerroit musta puhelinmyyjalle vai nait unta siita, etta kerroit musta puhelinmyyjalle..? Mystista.

Kulttuurishokki tulee aina vessassa. Ihan helvetin allottavaa kun pytyssa loiskii gallonatolkulla vetta ja kaikki vaan roiskuaa ja tyrskii koko ajan. Mutta ei, en ole avautunut aiheesta galtsussa. Ne on ihan ihme pissiksii siella kaikki. (You should know!)

Kohta nahdaan ja voidaan leikkia nuorten mielilla viela enemman *muahahahahaha* Kai oot viela tulossa mun juontajakaveriksi?

seiti kirjoitti...

Mä voin lainata sulle yhden vahtikoiran. Saat vallan valita kahdesta: otatko pienemmän luppakorvaisen vai vähän isomman pystykorvaisen? Ei tarvitse itse kouluttaa eikä ulkoiluttaa tai mitään, mä tuun koiran kylkiäisenä hoitamaan kaikki sen juoksutusasiat.

Seuraavan kerran juokset sit sinne valokeilaan viuhtomaan, voit päästä telkkariin!

Kirsi kirjoitti...

Rouva Seitikille kiitokset tarjouksesta - jos samaan pakettiin saisi molemmat koirat, kusettajan ja suomalaista kahvia, niin mun tilaukseni olisi valmis.