maanantai 4. elokuuta 2008

Apua ulkona?

Viikonlopusta selvisin hengissa – eika ollut edes hankalaa. Perjantaina illalla kaytiin uusien kollegoiden kanssa happy hourilla. Rasittavinta so far onkin olleet kaksi olutta juoneet jenkkimimmit, joiden kasittamaton haroily (pikkusievissa siis) hakee vertaistaan. Suomessa vastaavaa kaytosta loytyy ehka ripari-ikaisilta. Jos niiltakaan.

Anyhow, lauantaina tiedossa oli siis jannittava ostosmatka ruokakauppaan – ja indeed siina manikin sitten simakasti yksi kaksituntinen. Piti yhtaikaa navigoida (kirjan perusteella, salaa, laukunpohjalta – ettei nayttaisi niin turistilta), lukea kadunnimia, esittaa ettei yhtaan jannita ja kavella eteenpain. Yllatin itsenikin ja selvisin Safewayhin. Kauppastelu oli yhta kivaa kuin aina Ameriikassa (loytyi vaikka mita aarteita!). Pieni hihitys meinasi paasta kassalla, kun yltioystavallinen kassarouva tiedusteli multa ‘Ma’am, do you need help outside..?’ Kieltaydyin kohteliaasti ja mietin vaan tykonani, etta onko mun olemus oikeasti niiin jetlaginen, etta naytan tarvitsevan ulkopuolisten apua. Kunnes tajusin (rouvan tiedustellessa asiaa uudestaan), etta kyse on siis parkkipaikalla tarjolla olevasta autonlastausavusta. Lievaa huvitusta oli havaittavissa myos kassarouvassa, kun europpalaiseen tyyliin vaan tokaisin ‘I have to walk home with all this – so help at the parking lot probably isn’t enough..’ *muahaha* [Merkittakoon poytakirjaan, etta reissu kesti kokonaisuudessaan kaksi tuntia, eli fillarinhankinta on paiva paivalta ajankohtaisempi. Ngh.]

Eilen leikin turistia, kavelin Capitol-kukkulalle ja hyppasin siita hopsansaa-bussiin. Siis niihin avokattoisiin “hop-on-and-off” –malllisiin hirvityksiin, joissa on vaan kaikki universumin turistit katevasti yhteenliitettyina. Kovin oli kiinnostava turnee, kahdessa tunnissa kaytiin lapi niin Georgetownit ja Dupont Circlet kuin Arlingtonin hautausmaat. Jos ei olisi ollut niin kuuma, niin olisi voinut jopa harkita poistuvansa bussin kakkoskerroksesta. Ehka sitten, jos mukana on ensi kerralla oikeita turistivieraita.. Mutta tuo oli erinomainen alku elolle taalla; sai jonkinlaisen kasityksen kaupungin laajuudesta ja siita, mita kaikkea taalla halutessaan voisi tehda. Illalla pesin pyykkia ja sain lahestulkoon pienen hermoromahduksen kaasulieden kanssa. Etta voi ruuanlaiton jalkimainingeistakin saada jannittavaa, kun pitaa hermoilla mahdollisesti avoimen kaasuhanan kanssa. Haha.

Huomenna luvassa perehdytysta uusien kollegoiden toimesta (tanaan sain skypessa vaan noin nelisivuisen tyolistan, joka pitaa sisallaan jarjestomme maailmanlaajuisen valmennusmanuaalin [ja –tyoryhman] kokoamisen, nettisivuston sisallon luomisen ja jotain muuta very basic juttua. Pitaisi kuulemma pitaa mut kiireisena tanaan. Eli ehka loppuviikon. Ihmeellista – kuvittelevat, etta ma muka osaisin jo tehdakin jotain. Missa on pehmea lasku, missa on kohtuus..?

[Skypesta allekirjoittanut loytyy osoitteella etunimisukunimi. Ollaan yhteyksissa]

2 kommenttia:

Kalu kirjoitti...

Heippa Kirsu rapakon takana. Oli lohdullista huomata ettet oo vaihtanu vielä blogauskieltä maantieteellisen sijainnin mukaan. Tosin, siinä sulle haaste sitä Thaimaan matkaa silmälläpitäen. Onpa muuten tyhmä ilmaisu. Kuka nyt silmää pitää, paitsi siis silmakuoppa.

Nyt kun se valuutta siellä ui jossain pohjamudissa niin sähän voisit alkaa trokaamaan kaikkea tavaraa sieltä, niinku Orioita tai kaikkia keikmiksejä tai autuja. Laitan heti yhden dodgeviperin tilaukseen. Lähetä bensaa kans.

Ootko jo käyny äänestämässä Hillaryä?

Kirsi kirjoitti...

Eikakon maa aanestan Georgea jatkokaudella. Kun nain sen helikopterinkin jo ihanasti sunnuntaina. (Siis sen ilmailukoneen, en _sita_ helikopteria, hullut pervot!)