perjantai 15. elokuuta 2008

Ei mitaan asiaa

Elokuu on toisaalta rientanyt kuin siivilla – ja toisaalla taas on valilla tullut hetkellista epatoivoa siita, kun tunnit eivat millaan tunnu menevan eteenpain. Kaksiviikkoinen elamaa Ameriikassa on takana: yllattaen arki on tullut vastaan taallakin. Ja on satunnaisesti sellainen fiilis, etta taalla olisi ollut pidempaankin.

Suuremmilta yllatyksilta on valtytty – lahinna allekirjoittanutta satunnaisesti ihmetyttaneita asioita ovat Washingtonin ilmatilan ruuhkaisuus (tai sitten vaan satun asumaan jonkun helikopterilainaamon valittomassa laheisyydessa) seka kanssaihmisten yltiopainen sosiaalisuus (ja kirsuseinin vastaava antisosiaalisuus. Oikeastikin!). Lisaksi Ameriikassa on ihan hilliton inflaatio, kuulemma korkein 17 vuoteen. Bensan hinta on 4 dollaria gallonalta (verrattuna kahteen dollariin/gallona viela pari vuotta sitten). Ja ruoan hinta on jatkuvassa nousussa – heina-elokuun aikana pelkastaan korotusta on tullut 1,2%. Puhuvat taalla jopa lamasta. Tosin hyvin hiljaisella aanella ja puolisalaa. Vastaavasti tyollisyystilanne on sanalla sanoen haastava – edes yliopistotutkinto ei takaa tyonsaantia. Ja tyoperainen muuttoliike osavaltioista toisiin on jatkuvassa kasvussa.

Naistenlehdet kuitenkin pursuavat saastovinkkeja ja neuvoja, kuinka itse voi kasvattaa vihanneksensa ja leipoa leipansa. Jotenkin on sellainen kutina, etta Amerikka on hintatasoltaan vihdoin jollain tapaa normalisoitumassa (jos noin nyt voi edes sanoa) - tai ainakin naiden kasittamaton vimma tuhlata energiaa, luonnonvaroja, ruokaa ja ylipaataan rahaa on nyt saavuttamassa astetta normaalimman tason. Mutta sanokaa mun sanoneeni, elamme mielenkiintoisia aikoja.

Viikonloppuna olisi tiedossa nokan karistamista softball-turnauksessa –viela pitaisi ostaa aurinkovoidetta ja piknikevaita- ja sitten sunnuntaina pakotan itseni valtaisalle shoppauskierrokselle. Eras gaala kaipaisi asustusta: jonkinlainen kasitys siita, minkamoisen leningin haluan mulla kylla jo on – enaa puuttuu vaan se kauppa, josta mekon voisi loytaa. Ngh. Mutta pitakaa peukkuja, pliis.

Ps. Kummipoika (kolme vee ja vahan paalle) on erikoistunut skypeilyyn. Istua torottaa tarkeana kuulokkeet korvillaan tietokonepuhelimen aaressa ja jutustelee mukavia tadin kanssa. Ihmetyksen aiheina ovat olleet mm. seuraavat: Minkälainen on ameriikan poliisiauto ja ambulanssi? Mistä tulee tuliaisia? Millä oot sinne päässyt? Minkälainen lentokone oli? Minkälaista siellä on? Minkälainen kauppa ja koneita?? Onko moottoripyöriä ja monsteriautoja? Minkälainen telvisio? Minkälainen auto sulla on? Onko sun sängyssä jalat, peitto, tyyny ja lamppu ja lakanat? Minkänimisiä kavereita sulla on siellä...?

4 kommenttia:

Kalu kirjoitti...

Yllättävän poliittisesti latautunut postaus Kirsuseiniltä. Onnittelut osallistumisesta debaattiin. Tietääkö Katainen, Vanhanen, Urpilainen tai Isä Mitro jo sinusta?

Taas joku hullunvaikea "word verification", katotaan montako yritystä menee...

Anonyymi kirjoitti...

Hei tyttö, kohtahan sää oot jo täällä...
Mulla olisi erittäin tärkeää ja vähän tyhmää kerrottavaa. Mutta koska olen skypetön, niin lähetätkö mun s-postiin sun s-postiosoitteen? Tiedätsä mun s-postin? Jos et, niin laitan sulle feisbuukissa viestiä.
Mirkku

henrik kirjoitti...

Tervehdys,

Luin otteen blogikirjoituksestasi Yleisradion kansalaismediakatsauksen viikon #34 jaksoon. Olen antanut

kaiken kunnian sinulle kirjoittajana ja olen linkittänyt sivulla suoraan kyseiseen kirjoitukseen.

Ohjelma on vapaasti kuunneltavissa internetissä:
http://blogit.yle.fi/node/2244

Kirsi kirjoitti...

Mirkku: ei. Et. Voi. Perua. Piste. Oikeasti. Ja Henrik: kiitos tiedosta, aika vitsikasta kuulla omia tekstejaan noin aaneen luettuna.