keskiviikko 27. elokuuta 2008

Kiitos aiti!

Tama postaus on omistettu kirsuseinin ihastuttavalle aitimuorille, artistille joka tunnetaan myos nimella Rouskis. [Ja kylla: syy omistuskirjoitukseen loytyy testin loppupaasta.]

Vaahterasiirapin luvatussa maassa pyyhkii edelleen hyvin. Olen ehka maailmankaikkeuden vieraanvaraisimpien ihmisten seurassa, ja nautin keskimaarin joka minuutista. Tyoaiheiset keskustelut on olleet yllattavaa kylla hyvinkin rakentavia olkoonkin, etta itseani hieman ehka edelleen huvittaa ns. asiantuntijaroolini organisaatiossa, jonka omien ihmisten keski-ika on lahempana viittakymmenta – ja useimmilla on virkavuosiakin mittarissa meikalaista enemman.. Iltaisin olen saanut nauttia kolmilapsisen perheen ja heidan vaihtarinsa arjesta. Ja tanaan suunta otetaan kohti Niagaran putouksia. Kun pitaahan meidan kuulemma jotain kivaakin jonain iltana tehda.

Itsehan olen kyseista luonnonilmiota kaynyt tiiraamassa jo yli vuosikymmen takaperin – kuusitoistakesaisena angstisena vaihtarina. Meita oli tuolloin suomalaisia reissussa kaksi kappaletta, vedettiin kiukun vimmalla tupakkia koko leiriviikonloppu [joo, I know. Ma en silloinkaan polttanut. Hyi. Olipahan joku paheellinen tapa, jolla protestoida universumia vastaan. Hehee.] ja oltiin tuolloin hyvin jarkyttyneita Putousten ymparille rakennetusta suurkaupungista. Itsehan siis tiedostavana nuorisolaisena kuvittelin Niagaran putousten sijaitsevan keskella tuuheaa aarniometsaa, jonne erastellaan erinaisia pitkospuita pitkin ja nautitaan samalla jylhasta luonnosta.

Not quite. Hostini viehattyivat tasta tarinasta kuitenkin niin, etta vaen vangalla haluavat vieda mut (ja pari naapuruston vaihtaria) ajelulle vesiputouksia ihastelemaan. Ajomatkaa suuntaansa vaatimattomat 2,5h. Eipa silti, en valita. Ollenkaan. Olen lahinna sydameni pohjasta otettu siita vaivannaosta ja ystavallisyydesta milla meikkis meikalainen on jalleen kerran toivotettu tervetulleeksi maailman tahan kolkkaan. Seriously – saattaa allekirjoittaneen isannointitaidoissa olla viela vahan hiomista.

Jja: iloisena uutisena ilmoitettakoon, etta taman bloogin molemmat lukijat saavat nauttia tasta eteenpain myos viikon luontokuvista. Kiitos digikuvamaailman avautumisesta kuuluu Kirsun emolle, joka tietamattaan [terveisia kotiin tassa samalla!!] osallistui eilen allekirjoittaneen 30-vuotissyntymapaivalahjan hankintaan. Ostaa tirpaisin nimittain ensimmaisen kamerani noin 15 vuoteen, ja meinasin vieda 8 megan Sony Cybershottini neitsyysmatkalle Niagaraan. Jahka siis akku latautuu kunnolla – ja saan hymyetsimen toimimaan aamuun mennessa. Onnea siis kirsulle, nain pari kuukautta etukateen. Ja kiitos aipalle. Jutellaan naista osamaksusopimuksista lisaa puhelimessa ensi viikolla jooko..? [Elaka aiti-kiltti suutu ihan hulluna, ethan? Lupaan lahettaa lahjakerjuukirjeita myos muille sukulaisille, kunhan taalta tokenen.]

TJ 5. Ja kylla; kylla maa lasken!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Itse muistan miettineeni vaihtarina ollessani ihan samaa noista putouksista ja sen ympärille rakennetusta kaupungista. Mitenköhän ne on saanu poistettua rakennelmat kaikista niistä lukuisista kuvista, joita aiemmin olin nähnyt moisesta luonnonilmiöstä...
Tervetuloa 6 yön päästä Suomeen.... sinua jo ihan odotellaan.
-MacNaksu-

Anonyymi kirjoitti...

Nii-in, siitä kaupungin kasvustahan se kirjapiirin lukema Putouskin kertoili tarinaa. Muistan 17-vuotiaana pitäneeni putouksia "ihan kivoina". Teiniin ei selvästikään tehneet luonnonilmiöt vaikutusta...
Pian nähdään!
T. Flunssaviruksen kourissa kärvistelevä käpyläläinen

Kaisa F kirjoitti...

Wiii, hajatuksia ja viritelmiä visualisoituu entisestään. Terkkuja vesisateesta. Pian mulle kasvaa kidukset!

Kirsi kirjoitti...

Hei kaikki. Taytyy tassa vaiheessa todeta, etta niita pilvenpiirtajia oli kasattu Kanadan puolelle entista enemman. Seriously. Oli kymmenia kerroksia korkeaa kasinoa ja viiden tahden hotellia ja vaikka mita. Melkein kuin Vegasissa..? Ja ihan hulluna intialaisia turisteja :).

Veikea retki siltikin. Vaikka takapenkilla istui kaksi meluavaa vaihtaria - oikeasti lauloivat iipodinsa tahtiin keskimaarin kaksi tuntia putkeen. Paskaa musiikkia. *sigh*