lauantai 30. elokuuta 2008

Kolme yota joul..eiku Suomeen on...

Olipas mielenkiintoinen viikko, kerrassaan. Ensimmainen virallinen tyovierailu (kavereiden kesken support visit vaan) on nyt takana, ja nahtavaksi jaa mika on sen lopputulema. Vahan edelleen hymyilyttaa asiantuntija-asemani organisaatiossamme – olkoonkin, etta vastapuolen ehka hieman epailevasta asenteesta (suhteessa nuoreen ikaani ja kompetenssiini) paastiin yllattavankin akkia. Ja loppuviikosta sain jopa ohimennen kiitosta kehitysehdotuksistani. Interesting, indeed.

Jotenkin tuntui hurjan hyvalta paasta kasiksi kentalle, niihin oikeisiin toihin. Toimistolla puurtaminen on jolteensakin aatteesta etaannyttavaa – ja pitkasta aikaa jouduin oikein kunnolla kosketuksiin myos paivittaisen tyomme kohteiden, nuorisolaisikaisten vaihtareiden elaman kanssa. Hieman hihityttaa kuusitoistakesaisen tiedan vahintaan kaiken, muun muassa kaikesta –asenne, eika kylla elaissani ole ollut yhta vanha olo, kuin paluumatkalla Niagaran putouksilta, kahden nuorisolaisen laulellessa jaetun iiPodinsa tahtiin takapenkilla. Jotain perkeleen rappia. Ristus, kuinka rasittavia teiniksit voivatkaan tahtomattaan olla.

Reissu vaahterasiirapin luvattuun maahan oli siis kaiken kaikkiaan oikeinkin positiivinen kokemus: sai luottamusta siihen, etta olen oikeissa hommissa – ja jopa satunnaisesti parjaan tyossani. Seka naki melko lailla jokapaivaista kanadalaista arkea, sita samaa jota elellaan ympari maailmaa keskimaarin koko ajan. Kolmelapsisen perheenaidin yla- ja alamakia, seka kanadalais-tanskalaisten lasten arkea viikolla ennen koulujen alkua. Tosi, tosi hyva keikka kaikin puolin, taytyy siis sanoa.

Viikonlopun ohjelmassa on massiivista pakkaamista ja pyykinpesua kotona Lexington Placella. Lisaksi pitaisi viimeistella matkaraportti ja toimittaa se asianosaisille eteenpain, kayda kaupassa, menna sunnuntaina vastaan ecuadorilaista kollegaa – ja paasta maanantaiaamuna Dullesin kentalle noin viideksi. Kraist. Kuka lie oli se aalio, joka rahan saastamisen vimmassa varasi lennot kotiin niin, etta Nyy Jorkissa on kahdeksan tunnin valilasku..? Labor Dayna siis, kun mitkaan kaupat ei edes ole auki. Paitsi ehka tax freessa. Ngh. Olen kylla paattanyt olla taysin zen asian kanssa – ei auta paskahalvaus markkinoilla (eika Deltan tiskilla), vaan taytyy muikeana tyytya kohtaloonsa. Onneksi sain kanadan-tuliaisina kymmenen Nora Robertsin romantillista novellia (siis lahjaksi, en suinkaan maksanut niista, hullut!). Lukaisen ehka ne lapi kotimatkaa odotellessa.

Nimimerkilla saa tulla vastaan Seutulaan, tiistaiaamulla noin kello yhdeksan *wirn*

Ps. Ja tarkein meinasi unohtua. Meikkiksella onkin nykyaan ikioma Social Security Number. Saan siis ryhtya maksamaan veroja tahan ihastuttavaan maahan \o/.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoja kuvia! Sun Kanadan majapaikka kuulosti myos erittain vitsikkaalta.
Sun lentohan oli kuitenkin JFK:lta Nykissa? La guardia on hieman neuvosto-henkinen ratkaisu eli siella sen 8h viettaminen vois olla haastavampaa. JFK on kuulemma toista luokkaa. Itsehan kylla sain 3h meneen kuin siivilla La guardialla kun olin siella jokseenkin hyvissa ajoin keskiviikko iltana. :)

Hyvaa matkaa Suomeen!

T