perjantai 1. elokuuta 2008

Paiva kolme

Jetlaginen olemukseni sai tanaan uutta puhtia, kun naapurustossa asuva Scott haki mut toihin. Lupauduin jossain amerikkalaishenkisessa mielenhairiossa eilen tulla paatoimistollemme vapaaehtoiseksi soittelemaan jenkkilaisia kouluja vaihtareiden mahdollisten koulupaikkojen perassa... Ihan kiva siis istua ilmastoidussa toimistossa, kun ulkona meinaa paahtua - ja taalla on mainio yhteys myos ulkomaailmaan noinniinq intterweebin kautta.

Eilen illalla naapuruston tyypit (alkaaka vahingossakaan kyselko nimia, eivoitietaa!) ja vuokraisannan tyttoystava, ja sen muutama kaveri tulivat kylaan grillaamaan. Meita oli paikalla vajaat kymmenen henkea, grilli taynna tuoreita maissintahkia ja kolmesenttisia rib-eye-steakeja. Ja allekirjoittanut urheili jopa juomalla kaksi olutta. Get that! Oli tosi mukava, amerikkalainen ilta - tosin huomasi kylla sen, kuinka oikeasti rasittavaa voi valilla olla seurata sivusta ennaltaan toisilleen tuttujen ihmisten keskusteluja - kun itsella ei kuitenkaan ole minkaan valtakunnan ajatusta siita, kenesta tai mista jutuissa on kyse.. No, parempi kai vaan totutella.

Muiden juttuja seuraillessa oli kuitenkin helpottavaa panna illalla merkille, etta talla suunnalla Amerikkaa asuu kylla oikeasti astetta tiedostavampia ihmisia (jos noin nyt ylipaataan on lupa sanoa..). Seurueestamme yli puolet on matkustelleet ihan valtoimenaan, yksi on toissa Yemenissa (amerikan suurlahetystossa) ja pari kolmekymppista mimmia olivat tavanneet toisensa Bagdadissa, ollessaan siella toissa vuonna 2003. Kummallista. Verrattuna siihen small town Americaan, Michiganin maissipelloilla (jota edelleen kuitenkin suurin osa tasta maasta edustaa), tankaltaisia toiminnan ihmisia talla suunnalla selvastikin on. Ihmisia, jotka siis ennemmin lahtevat komennukselle maapallon toiselle puolelle, edes hetkeksi, ottaakseen jotain selvaa asioiden tilasta itse - ei vaan sanomalehtia tahi uutisia seuraamalla. Melkoisen ihailtavaa, taytyy sanoa.

[Ja sanomattakin lienee selvaa, etta marraskuun vaalit on melkoisen palava aihe talla hetkella. Oikeasti, suorastaan pelottavaa, kuinka paljon muutosta -seka taloudellista etta muuta- toivotaan, erityisesti, jos ja kun vaalitulos ei yhtakkia olekaan odotettu. Tai esimerkiksi yhdessa yossa paranna koko maan tyollisyystilannetta...]

Etta sellaista. Elamme mielenkiintoisia aikoja. Viikonlopun saaennuste lupaa lisaa auringonpaistetta - ajattelin selvitella tanaan fillarinhankintamahdollisuuksia ja ryhtya valtavaan sight-seeing -operaatioon heti huomenna. Ja kaupassakin pitaisi kayda *wirn*. Muksaa viikonloppua evrivan, wherever juu aar.

Ps. Amerikkalaisista mielenhairioista puheenollen - mun suusta lipsahti ihan vahingossa eilen naapuritalon remonttia tekevalle pariskunnalle (kolmevitosia, joilla on ehka yksi-kaksi lasta), etta "jos tarviitte jeesia noiden muksujen kanssa, niin let me know.." Oikeasti. Tan kansan vaajaamaton jeesataan naapuria aina kun voi -mania on selvastikin tarttuvaa. Apua!

Ei kommentteja: