tiistai 5. elokuuta 2008

Pienta puhetta, melkein

Olen ehka universumin kolmanneksi huonoin smalltalkaaja. Seriously. Tama kavi taas ilmeisen selvaksi eilen lahikaupassa, kun tuijotin iPod korvillani suoraan tyhjyyteen, samalla kun kassaneiti pakkasi ostoksiani kasseihin. (Merkittakoon tassa vaiheessa poytakirjaan, etta suomalaiskansalliseen tyyliin olin kuitenkin tervehtinyt ko. tahoa saapuessani pienella nyokkayksella – ja ilmeettomasti tarjosin hanelle sopivaa summaa maksuksi ostoksistani.) Kun olin jo poistumassa kaupasta, havaitsin itseani seuranneen nuoren kauppastelijan kayvan kiivasta keskustelua kuulumisistaan, ilmoista, kissoista ja koirista – itselleen ventovieraan kassaihmisen kanssa siis. Naturally.

Naureskelin (jalleen kerran) omaa osaamattomuuttani, kunnes paasin Lexington placelle asti. Tien paassa seisoskeli pari nuorta miesta, jotka ehtiessani heidan kohdalleen kohteliaasti lausahtivat “hi ma’am, how are you today..” Tupisin puoliaaneen “fine and how are you..” ja jatkoin matkaani mita suurimman huvituksen vallassa. Saan ehka tan viikon loppuun mennessa jonkun Washingtonin antisosiaalisin hirvio –palkinnon kaikista ansioistani small-talkin valttelyssa. Ma en vaan kerrassaan muista, etta ihmisille pitaa olla kohtelias ja etta kaikille roskakuskeista satunnaisiin koirankusettajiin vaan pitaa sanoa jotain. Niin tyhjanpaivaiselta kuin se tuntuukin.

Illalla ollaan menossa intialaiseen – ja huomenna pitaisi vihdoin perehtya tarkemmin sosiaaliturvatunnusten, televisioiden ynna muiden jannittavien asioiden maailmaan. Ehka. Jos jaksaisi. Talla hetkella jet lag vaikuttaa lahinna siihen, etta mulla on ihan jatkuva uni. Illalla sammahdan viimeistaan puoli kymmenelta kuin saunalyhty – ja viikonloppuna tuli tosiaan otettua parin tunnin torkut molempina paivina. Sitapa se kai teettaa, kun rasittaa aivojaan vaarankielisella informaatiolla.

[ps. Jos Suomeen tulee yhteydenottoja epamaaraisesta Antti Tuiskua ja Anna Eriksonia Union Stationilla aaneen hoilaavasta suomalaisnaisesta, niin se en sitten ole maa. Oikeastikaan. Nimimerkilla taisi vahan lipsahtaa eilen kotimatkalla lauleskelun puolelle..]

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Näitä on kyllä mielenkiintosia lukea näitä sun Amerikan kokemuksia. Tsemiä! (Saadaanko koskaan kuvia - ehkä feisbuukkiin joskus?) -sanna u.