sunnuntai 24. elokuuta 2008

Vieraita ja shekkitileja

Tassa pirkanmaalaisen lahetyston kamerasta otos kirsun kotiovesta. Teretulemast ystavat ja kylanmiehet... Ja tuo alapuolella oleva pytinki sijaitsee kymppiminsan kavelymatkan paassa.


Valtavia sattumuksia ja tapahtumia. Ensimmainen suomalainen delegaatio paasi perille Washingtoniin, ja kovasti ollaan kierrelty ympari kaupunkia niin jalkaisin kuin metrollakin. Perjantai-ilta kului piknikilla jazz-puistossa ja tanaan lauantaina luvassa on grilli-ilta kotosalla.

Torstain huikeista spektaakkeleista pitaa viela kertoa seuraavaa. Kun oli puhetta, etta piipahdan tyopaivan aikana asioilla - niin tosiaan nelja tuntia ja risat siihen kaikkineen meni. Sosiaaliturvatoimistossa oli nelja jonoa – jotka etenivat vaihtelevalla nopeudella. Hyvin hitaasti. Ihmiset olivat loppupeleissa paitsi turhautuneita ja vihaisia, myos keskustelivat keskenaan siita, kuinka paskaa valtionhallinnon palvelut noin ylipaataan yleensa ovat. Ma muikistelin keskenani ja bongasin salista myos yhden suomalaisen pariskunnan. Melkoisen hyva finndar (vs. Radar tai gaydar) mulla alkaa jo olla: tuo pieni perhe kun ihan todistetusti puhui suomea. Munkin kanssani, kun kavin heita ohimennen tervehtimassa.

Pankissa oli ovella vastassa nuori mies, joka asiaankuuluvan iloisesti toivotti tervetulleeksi Ameriikan Pankkiin – ja kyseli kuinka tanaan meikalaista voisi auttaa. Puolen tunnin istuskelun jalkeen intialainen pankkitati tuli avaamaan mulle tilia. Ja tosiaan kaksi tuntia meni siihen, kun han nakutteli mun osoitteen, nimen, osoitteen uudestaan, nimen, osoitteen viela kuudennenkintoista kerran tietokoneen syovereihin. Lopputulemana kuitenkin se (ja vaan ihan pienen paskiksen jalkeen), etta nyt on mulla sitten paitsi shekkitili, niin myos saastotili siella Pankissa. Ja shekkivihko, ja pankkikortti (tosin valiaikainen vain, tai sitten mun nimi on vaihtunut yhdessa yossa Preferred Customeriksi..?). Nettitunnuksetkin sain, mutten ole ihan viela niita ehtinyt testaamaan. Mahtaa olla edistyksellinen tuo ameriikkalainen nettipankki. Muahaha.

Ja kun on kai tullut niita suomalaisia cubiclen tupareita taallakin mainostettua, niin poytakirjaan merkittakoon, etta juhlat oli muikeat, perjantaina lounastunnilla. Mun avokonttuurissani on tarjolla suklaata ja pinsseja. Olivat kuulemma lounaspoydassa kovasti etukateen spekuloineet, etta onkohan silla pimealla eukolla tarjolla myos Finlandiaa – en ihan uskaltanut testata meidan company policya keskipaivan alkoholitarjoilujen suhteen. Tuparilahjaksi sain ikkunanpesuainetta, sydamenmuotoisia post-it -lappuja ja ison, auringon mallisen helium-ilmapallon.

Huomenna Kanadaan. Jatkan raportointia siis Ontariosta. Ehka.

ps. Mun gmail on rikki. Ei yhtaan kivaa sahkopostia ihanilta perheenjasenilta tai ystavilta moneen paivaan. *murjottaa*

Ei kommentteja: