lauantai 27. syyskuuta 2008

Kamppis


Mulla on seuraavan viikon ajan vieraanani (huomatkaa, edes freudilaisittain ei paassyt pimpsahtamaan sana riesanani) sveitsilainen kamppis. Periaatteessa siis se lahin esimieheni, joka piti majaa kodissani oman Amerikan-komennuksensa ajan. Melkoisen vitsikasta tama valtava sosiaalistelu: Suomessa kun siis bunkkasin kolme viikkoa avoliitossa eraan larulaisen kollegani kanssa – ja taalla vastaavasti samanlainen yhteiselo jatkuu.

Yllattavan laid-back oli eilinen ilta, vaikkei keskustelun-turruttavaa televitsioonia ollutkaan missaan. Viela. Esimies on (vinkeasta maineestaan huolimatta) oikeasti suhteettoman mukava tapaus. Jarjettoman pateva vaan, mika ehka saa allekirjoittaneen puntit hieman vipattamaan. Ja kyselee melkoisen pistavia kysymyksia, mm. kaikesta! Joihin siis pitaisi pystya vastaamaan lonkalta, ja mielellaan oikein. Mutta, so far, so good.

Hieman myos hihitytti eilen, kun kaytiin viela poikain kanssa syomassa naapurin italialaisessa ravintolassa (pojat being siis esimieheni ja naapurin-seta Scott. Molemmat herrat myos niinsanotusti puttaavat eri griinilla). Aina, kun sisaan kaveli hauskannakoinen kundi, alkoi armoton tsekkailu – ja ko. tahon poistumisen myota valtava spekulaatio siita, kuinka sopo ja ihq kundi oli ollut. Ja siita, mahtaako tyyppi kuulua heidan perheeseensa. Ma puolestani istuin paikallani, pihalla keskustelusta kuin lumiukko, mika heratti kundeissa yhta lailla suurta huvitusta.
Huomenna ollaan suuntaamassa Annapolisiin roadtripille (Marylandin osavaltion paakaupunki noin tunnin ajomatkan paassa taalta, I’ve been told). Telkkari pitaisi vihdoin hankkia. Jihuu. Kamerassa on akku ladattuna ja palkkashekki jalleen tilille siirrettyna, etta paasee taas shoppailun makuun. Ehka.

Mukavaa viikonloppua siis koti-Suomen kamaralle. Mekin paastaan taalla seuraamaan presidentillista vaittelya, koska *tattadaa* Breaking Newsina molemmat kandidaatit on juhlan kunniaksi myos tulossa paikalle. Ellei sitten joku katastrofi taas iske viime metreilla ja vanhempi herra republikaani joudu perumaan osallistumaan jonkun ilveen avulla. We’ll see.

Ps. Kuvassa siis Capitol Building yovalossa. Satuttiin kerran siihen kulmille sopivasti juuri, kun sinfoniaorkesteri aloitti ilmaiskonserttinsa. Soittivat vitsikkaasti musiikkia piirretyista.

torstai 25. syyskuuta 2008

Kaikkia asioita ihan hulluna

Onpa ollut radiohiljaisuutta ilmassa viimeiset viikot. Suomessa meni kaikki vallan hurmaavasti – pitkista paivista huolimatta kotimaa naytti kauniit(kin) kasvonsa ja jarjestomme juhlagaala Kalastajatorpalla oli mita suurin menestys. Oikeasti: 330 vierasta, mukaanlukien tasavaltamme entinen presidentti, kauniita naisia ja komeita miehia – nuoria ja vanhoja. Seka mita liikuttavinta ohjelmaa. Naamakirja on nyt pullollaan tunnelmallisia kuvia ko. illasta – ja allekirjoittaneen silmat menee kylla hymysta sikkuralle, aina kun aihe tulee puheeksi. Ihan HUIKEA ilta, kaikkineen.

Amerikan-maalla on kaikki myos hyvin, vaaleihin on tosin enaa kuusi viikkoa (saman verran kuin allekirjoittaneen kolmekymppisiin, apua!). Kuten Suomeenkin saakka kuului, on maan taloudellinen ahdinko syvenemassa entisestaan – ja vihdoinkin myos herra presidentti on myontamassa laman kolkuttelevan kulman takana. Lieko sitten republikaanien vaalitemppu (kun Obaman kannatus on viimeinkin nousussa), etta vain paivia ennen ensimmaisen suuren VaaliDebatin kaymista molemmat ehdokkaat kutsuttiin naapurissa sijaitsevaan valkeaan rakennukseen keskustelemaan taloustilanteen mahdollisesta ratkaisusta. Sedat on siis talla hetkella muutaman kilometrin paassa mun kotoani – ja toivottavasti huomenna myos teeveessa. Olisi nimittain kutsu kisakatsomoon huomisillalle, ja olisi oikeasti kiva menna! Obama ainakin uhkasi osallistua keskustelutilaisuuteen, vaikka sitten yksin. Sen mielesta kun tulevan presidentin pitaa pystya keskittymaan useampaankin kuin yhteen asiaan kerrallaan. Heh.

Suru-uutinen Suomesta tavoitti allekirjoittaneen Frankfurtin lentokentalla. Taalla aihe on myos saanut melko lailla nakyvyytta. Sanomalehdissa spekuloidaan suomalaisten aseinnostuksella ja silla, etta (hetko..kaivan paivan ilmaisjakelulehden laukusta, seuraa suora kaannos) “Napapiirilla sijaitseva, harvaanasuttu pieni kansakunta on pitkaan pitanyt kiinni karkean yksilollisesta ilmapiiristaan, jossa (toisin kuin muualla lantisessa Euroopassa) kansalaisten oikeus aseenkantolupaansa on syvalle juurtunut maan kulttuuriin. Kouluammuskelusta tyrmistyneet suomalaiset kayvat nyt vihdoin keskustelua aselain oikeutuksesta ja muista sosiaalisista ongelmistaan; valtoimenaan riehuvasta alkoholismista ja korkeista itsemurhaluvuista…” (Kylla. Valtoimenaan riehuu alkoholiongelma ja joka toisessa kodissa on aseita. Vahan kuten ameriikassa, paitsi heidan itsensa mielesta.)

Luin muistaakseni lahtopaivana Hesarista, kuinka Suomen maine ja houkuttelevuus matkailumaana on Euroopan heikointa. Eipa kay kateeksi matkailuihmisia, jotka naiden uutisten jalkeen yrittavat edelleen houkutella vieraita Suomeen.

[Ja kylla. Vakava aihe, jolla ei pitaisi vitsailla. Anteeksi. Lisaa maararahoja tyota nuorten ennakoivan mielenterveystyon parissa tekeville, sanon mina. Ja oikeasti keskustelu suomalaisten yhteisollisyyden puutteesta on aina HYVIN tervetta. En silti missaan nimessa halua vahatella tapahtumaan mukaan joutuneiden surua ja tuskaa.]

maanantai 8. syyskuuta 2008

Matkustaja

Onpa taas ehtinyt sattua ja tapahtua monenlaista. Karistin siis Amerikan-tomut jaloistani maanantaina ja lennähdin sinivalkoisin siivin takaisin kotimaahan. Kymmenen tunnin välilaskusta huolimatta JFK:n matkatavarahahmot eivät ihan ehtineet lastata laukkuani Helsingin-koneeseen. Mistä syystä siis piti pienoinen paskahalvaus toimittaa Seutulassa. Kauhiaa olisi, jos gaalahamonen olisi eksynyt väärille reiteille. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja laukkukin siis jo levällään Lauttasaaressa.

Suomeen palaaminen tuntui viime viikolla kohtuuttoman erikoiselta - nukkumisen kanssa on ollut oikeasti hankalaa, ja jotenkin kylmä ja märkä ja ihmisten epäystävällisyys (siis vieraiden, ei omien ystävien) on ollut ahdistavaa. Viikonloppu tuli kuitenkin vietettyä mitä hilpeimmässä seurassa - jo perinteisesti - Virroilla. Oli bändiä ja luennointia ja nuotiopaikkoja ja vinkeää kuulumisten vaihtoa. Siinä vietiin taas täti-ihmistä kuin pässiä narussa, puoli viiteen asti aamulla. Kuulemma. *ngh* Loput leirikertomukset nielee sensuuri, tällä kertaa ainakin.

Nyt pitäisi sitten saada kasaan eräskin gaalajuhla. Sekä ehtiä nähdän kaikkia maailman kavereita ja kylänmiehiä seuraavan kahden viikon aikana. Melko sipakasti on kyllä ollut ohjelmaa so far, eli eiköhän tästä ihan hyvä setti saada aikaiseksi. Kun vielä saisi unirytmin kuntoon ja kämppiksen takaisin Kreetalta, niin homma olisi melkein pulkassa. Melkein.

Ps. kun puhutaan kivuliaista maanantaiaamuista, niin saan kyllä ehkä tämänpäiväisestä yhden pisteen. Ja tarroja. Olin nimittäin tunnin hammaslääkärin paikattavana. Neljä reikää ja ultraääninen hammaskiven poisto. Kauhian miellyttävää palvelua, kaikesta huolimatta. Eli terveisiä siis vaan Hammasnäkkiin, Hämeentielle. Sinne kyllä palajan varmasti vielä! 370e laskusta huolimatta *hoh*