perjantai 31. lokakuuta 2008

29 vuotta ja 364 päivää

Naise elämää?

Jos sää ole itsenäine, sää ole pelottava.
Jos sää ole ystävälline ja ymmärtäväine, sää ole liian kiltti.

Ku sää sano, mitä sää ajattele,

sää ole rääväsuu.

Jos sää ole hiljaa, on sus

jotta kummallist.

Jos sää anna, sää ole helppo nakki.

Jos sää pihtaat, haet joltain muult.


Yritä täsä sit olla. Jua pari lasi kuaharii.

Venytel tualis semmottos,

et pää menee taakse ja kattelet maailmaa ylösalasi.

Hiukka hianon näköst.

Ei iloseks tulemiseks enemppä tarvita.


-Heli Laaksonen-


ps. Ei ole vanhentumiseen liittyvaa kriisia. Liian kiire selvita ulkosuomalaisuuden tuomista haasteista, koti-ikavasta, kulttuurishokista ja enkunkielisista unista. Kaikki ajallaan siis..?

torstai 30. lokakuuta 2008

Keittua kansalle

Oli vissiin aiemmin puhetta, etta olen haaveillut linssikeitosta kohta kaksi viikkoa. [Joo, nain saalittavaa on kolmekymppisten elama. Haaveen kohteena -of all things- linssit!!] Eilen vihdoin sain raahattua Giant-merkkisesta hypermarketista kotiini linssikeittotarpeita - ja kyllapa lampeni kirsuseinin varpaat ja nokanpaakin, niin tirpakkaa keittoa tuli kokonainen kattilallinen. Suosittelen.

Mausteinen linssikeitto loppusyksyn lohduttomiin iltoihin
1 sipuli
pari valkosipulinkyntta
1-2 rkl oliivioljya
parin porkkanan raaste
1 tl juustokuminaa eli jeeraa
1 tl korianterin siemenia (ground coriander)
1 tl chilipulveria
200 g punaisia linsseja. Itse kaytin niita ei-punaisia ja ne oli kylla myos ihan hyvia. Mutta keitto on ehka semisti mielenkiintoisen varista... :)
1 tolkki tomaattimurskaa
1 l kanalienta
hyppysellinen suolaa, pippuria ja sokeria
1/2 sitruunan mehu

Ja se kay nain... Silputaan sipuli ja valkosipuli - ja kuullotetaan oljyssa porkkanaraasteen kanssa vajaat viisi minuuttia. Maustetaan jeeralla, korianterin siemenilla ja chililla. Kannattaa ehka lahtea kohtuullisella maustemaaralla liikkeelle ja sitten lisata loppua kohti. Maistelemalla loytyy varmasti sopivin tulisuuden aste.

Lammitetaan kanaliemi ja lisataan kattilaan juoksevan veden alla huuhdeltujen linssien ja tomaattimurskan kanssa. Annetaan hautua kannen alla noin 40 minuuttia, tai kunnes linssit ovat kypsia. Eli keiton suutuntuma on pehmea, ei al dente. Maustetaan suolalla ja pippurilla - tassa vaiheessa voi viela myos roiskia kattilaan lisaa mausteita, jos silta tuntuu. Viimeistellaan maku sitruunanmehulla. Ja halutessaan lautaselle voi viela lisata lusikallisen ranskankermaa tai luonnonjugurttia makua pyoristamaan.

Nautitaan hoyryavan kuumana, mielellaan takkatulen ratistessa tai hyvan musiikin soidessa taustalla. Itse nautiskelin samalla viime viikon NYT-liitteesta, joka yllatyksekseni kopsahti postiluukusta eilen. Enpa varmaan ole ikuna lukenut suomalaista sanomalehtea vastaavankaltaisella pieteetilla - joka jumalan rivin tavaten. Kahteen otteeseen *wirn*.

Ps. Happy Halloween people - huomenna on sitten ihanasti tyopaikalla Halloween-hipat. Joihin mun pitaisi pyorayttaa lakkakaaretorttu. Seka keksia jotain paallepantavaa naamiaisiin. Oikeasti, aikuiset ihmiset!!

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Demokratiaa?

Katsoin eilen pitkasta aikaa televisiota - ja Rachel Maddowin ajankohtaisohjelmaa. Kolme faktaa vaaleista, jotka todella mielestani kyseenalaistavat 2000-luvun demokraattisen ajattelumallin. Esimerkkeja lukiessanne pitanette mielessa, etta kyseessa on tosiaan Yhdysvallat, ja taalla(kin) edelleen eletaan vuotta 2008. Kraist.

1. Virginian osavaltiossa (yksi ns. Swing Stateista, joissa vaalitulos voi olla kumman puolesta tahansa) jaetaan talla hetkella ihmisille koteihinsa flaijereita, jonka mukaan demokraattien aanestyspaivaa on siirretty. Kaikkien demokraattien tulisi siis antaa aanensa vasta ke 5.11.2008 - paivaa virallisen aanestyspaivan jalkeen. Eipa niin - tyhmahan se on, joka moista vedatysta uskoo. Mutta silti. Paikalliset republikaanit kuulemma saavat kiitokset tasta projektista.

2. Virginiassa on kunnostauduttu myos opiskelijoiden kannustamisessa vaaliuurnille. Not. Virginia Tech -yliopiston (joo, se sama ammuskeluopisto) opiskelijoille on jaettu tietoa, jonka mukaan paikallisvaaleissa aanestavilta otetaan stipendit ja muut apurahat pois - ilman sen kummempaa tutkimusta ja kyselya. Jalleen kerran - pelko joidenkin tahojen persiissa nuorten ratkaisevista aanista on ilmeisesti sen verran suurta, etta parempi pitaa opiskelijat kokonaisuudessaan pois uurnilta. Niin eivatpahan paase sotkemaan aikuisempien aanestysvinkeita.

3. Pennsylvaniassa (toinen ns. Swing State) puolestaan paikallisen yliopiston opiskelijoille toitotetaan jatkuvasti, etta aanestyspaikan parkkipaikalla partioi poliiseja, jotka ovat paikalla pidattamassa aanestamaan saapuneita, joilla on rekisterissaan maksamattomia parkki- tai ylinopeussakkoja. Kiitos republikaaneille.

Epailysta on kuulunut myos siita, etta yliopistojen ja korkeakoulujen aanestyspaikoilla ei olisi tarpeeksi aanestyskoneita - kuulemma edellisissa vaaleissa eraankin Marylandilaisen yliopiston 13 000 opiskelijalle oli varattu kokonaista kaksi elektronista vaalilipukkeenlukijaa. Joista toinen rikkoontui muutaman tunnin kayton jalkeen. Jonka jalkeen aanestajat seisoivat jonossa tuntitolkulla odottamassa vuoroaan - itse asiassa viela siinakin vaiheessa, kun vaalin voittajaa oltiin julistamassa.

How scary is this shit anyways? Sen sijaan, etta annettaisiin parhaan miehen voittaa vaalit - molemmat puolueet kasaavat nyt lakimiehiaan naihin kiikunkaakun-osavaltioihin. Ja meanwhile media raportoi paivittain, kuinka erityisesti republikaanit ovat erikoistumassa annettujen aanten (ja aanestajien) mitatointiin, mita kummallisimmilla periaatteilla. Ei voi kasittaa.

Paivan positiivisuutena mainittakoon kuitenkin eilinen Dupont Circlen Korkkarijuoksu. Parikymmentuhatpainen yleiso villiintyi taysin sadan Drag Queenin paraatista ja kahden korttelin korkkarijuoksusta. Jostain syysta eras nimeltamainitsematon alaskalainen varapresidenttiehdokas oli erityisen suosittu imitaation kohde tana vuonna...?

==
Muoks: Lisasin oikeaan laitaan reaaliaikaisen vaaliennusteen. Lyhykaisyydessaan homma toimii siis nain: Sininen osavaltion vari kertoo siita, etta kyseessa on vahvasti demokraattinen osavaltio. Vaaleansininen taas siita, etta demokraatit eivat ole ihan kauhean vahvoilla kyseisessa osavaltiossa. Ja demokraatit johtavat enaan nippanappa sellaisessa osavaltioissa joiden reunat enaan vain sinertavat.

Punaisen varityksen kohdalla on sama juttu, mutta kyse on silloin tietysti republikaaneista. Valkoisissa tilanne on tasan.

Numero osavaltion kohdalla kertoo siita kuinka monta aanta kukin osavaltio saa vaaleissa.
Kartan ylareunassa oleva EV (electoral votes) on se (ennustettu) presidentinvaalitulos. "Sen" ja "HR" ovat kongressivaali ennusteita.

tiistai 28. lokakuuta 2008

Kirsuseinin 30 Aikaansaatavaa Asiaa ennen 1.11.2008

Joopa joo. Nelja paivaa aikaa – ja kylla: mun listassa on edelleen melkoisia aukkoja. Tarkoittaak taa nyt siis sita, etta mun ei tarvii juhlia kolmekymppisiani viikonloppuna *wirn*

Edellisen kerranhan listaa on paivitetty vuosi sitten, lokakuussa 2007. Eli nuo yliviivatut kohdat ilman selitysta loytynevat sielta. Tai sitten ei. Go figure..

1. Osallistu mielenosoitukseen. Ei tarvitse tulla pidätetyksi – pelkkä demonstraatio riittää
Me ei periaatteessa osallistuttu mielenosoitukseen sillai niinku pahassa – vaan [no joo, epahuomiossa] tuettiin kyseisen valmennuksen vetajaporukalla maailmanlaajuista homofobian vastaista paivaa, punaisilla paidoillamme. Mika on musta ihan kannatettavaa.

2. Lähde viikonloppumatkalle yli 1000 kilometrin päähän. Joko yksin tai seurassa.
3. Eksy maassa, jonka kieltä et osaa. Ei välttämättä tarvitse liittyä edelliseen kohtaan.
4. Osallistu telkkariohjelman tekemiseen ja tule kansallisesti kuulluksi

5. Asu ulkomailla ainakin kahden kuukauden ajan.

Taa on nyt se juttu, jonka toteutuminen mua lahtokohdallisesti eniten epailytti, kun listaa laadin. Oikeasti – melkoista kaukonakoisyytta. Mutta siis aika tasan kolme kuukautta sitten Washingtoniin muutin, ja kaikkineen yli kaksi kuukautta taalla on jo tullut majailtua. Aika vitsikasta [satunnaisesti] – ja tosi, tosi epatyypillista kirsuseinia. Oikeasti, viihdyin omalla Comfort Zonellani akselilla Kallio-Kaisaniemi vuositolkulla ihan mainiosti. Mutta tulipahan muutettua ambitioiden perassa Atlantin yli. Etta ei voi ainakaan sanoa jattaneensa asioita tekematta.

6. Aja autolla yli 180 km/h.
No siis, kaytannossa en ehka ihan sataakahdeksaakymppia ole kaahannut. Ma luulen, etta 160 km/h on ehka lahempana totuutta. Mutta menkoot tan kerran. Lisaksi olen ajellut alle neljaakymppia melkein sata kilometria valilla Oulu-Kuusamo viime joulukuussa. Alijaahtynyt vesi teki peilijaassa olevasta tiesta melkoisen haastavan ajaa – ja pikkuveli nukkui vieressa krapulaansa pois. Ihan kamala tunnelma. Mutta perille paastiin. Ja oli niiin kivaa!

7. Osta liput rokkikonserttiin (stadionkeikalle siis). Antti Tuiskun keikkoja ei lasketa.

8. Aiheuta riita ja vanhana fasilitoijana yritä myös osallistua eripuran sovitteluun.

Taa menee kylla nyt vahan tulkitsemiseksi, mutta sen pahamaineisen gaalan jatkosuunnitelmat sai allekirjoittaneen ehka hieman riidanhaluiseksi. Ja pahantuuliseksi. Ja ankyraiseksi. Mutta. But. Naiselliseen tyyliini en voinut vastustaa dimangeja [no, melkein] ja kuplivaa. Etta eripura ratkesi noin varttitunnin mokotyksen jalkeen, ja ihan onnellisesti viela *blush* Vielakin tosin ehka semisti nolottaa...

9. Tee valitus kokemastasi epäkohdasta ja saa siitä ilmaista (hyvää!) kamaa hyvitykseksi. Viiden euron seteli kirjekuoressa won’t do!!

10. Juo itsesi humalaan Absintilla.
Olen juonut drinksuja, shampanjaa [nelja pulloa yhden illan aikana], olutta, siideria, shotteja – ja melko lailla kaikkea paitsi Absinttia. Ehka taa on kuitenkin vain ja ainoastaan hyva asia…?

11. Valvo yö ja kuuntele tunne-elämän kriisiä läpikäyvää ystävää
12. Lyö vetoa senkaltainen summa, jota ei ole varaa hävitä
13. Lue vähintään 400-sivuinen kirja yhdellä istumalla.

14. Käy oopperassa.

Savonlinnan Oopperajuhlat vuodelta 1997 seka Altar Boyz ja High School Musical vuodelta 2008 lasketaan. Lasketaan, lasketaan!!

15. Kävele Kiinan muurilla.

16. Tee itse huonekalu. Jonkun kouluaikaisen puutyön loppuunsaattaminen lasketaan.
Leikittiin pikkuveljen kanssa Stromsota viime kesana ja lakattiin senkki, jonka velikulta itse oli tehnyt puupalikoista, koulun lopputyona. Siis mina. Ostin hiomapaperia ja lakkaa. Hioin ja lakkasin. Kaksi kerrosta. Ja tulipa hieno. [Ja ei, ei puhuttu ruotsia askarrellessamme. Se siita nyt olis viela puuttunutkin.]

17. Hanki palkankorotus
18. Opettele taskuunparkkeeraus kolmella sujuvalla liikkeellä.

En ma periaatteessa edelleenkaan osaa taskuparkata. Mutta annan mielellani neuvoja pelkaajan paikalta. Ja navigoin (Tompan avulla tosin) mita sujuvimmin ulkomailla – ja valilla vahan Suomessakin.

19. Käytä kompassia.

20. Avaa shampanjapullo miekalla.
Olen nahnyt kuinka skumppapullo avataan viivoittimella. Baarissa. Tuli paljon verta. Ja teoriassa osaisin kai tehda sen itsekin jollain tera-aseella. Mutta. Puolustuksen puheenvuoro – me edelleen juotiin nelja (4) pulloa shampanjaa (!) saman illan aikana. Etta kylla se sekin mun puolustuksekseni lasketaan johonkin. Right?

21. Lähetä drinksu mielenkiintoisen ihmisen pöytään.
22. Hae pankista lainatarjous ja käy ainakin kahden myytävän asunnon näytössä.
Aah. Monta tekematonta juttua *blush*.

23. Laula yleisön edessä.
24. Katso jotakuta silmiin ja sano ”rakastan sinua” – ja tarkoita sitä.

Skypessa sanonut monestikin (suomalaiskansallisesti tietenkin niin, ettei tarvitse nahda vastapaan reaktioita) – ja maastamuuttoa tehdessa kai myos ihan livena. Ja muistaakseni eraan gaalan jalkihuminoissa taisin jenkkihenkisesti tunnustaa rakkauttani suurelle yleisolle myos ihan sillai englanniksi. Etta ehka saan puolikkaan pisteen – siita, etta tarkoitin kylla sita, mita sanoin!

25. Ota riski työasioissa (ks. kohta 17). Jos minä en sitä tee, ei tee kukaan muukaan!
26. Pyydä kiinnostavaa ihmistä treffeille. Kieltäytymisenkin uhalla.


Lisakohdat 27.-30.. Ehdotuksia otetaan vastaan kommenttiloorassa. Joko siis niita tekemattomia tai lukijan tiedossa olevia tehtyja juttuja. Aikaa on perjantai-iltaan saakka – ma lupaan myos toteuttaa muutaman hulvattomimmista ehdotuksista [ei mitaan tuhmia laittomuuksia tosin], jos sellaisia saan...

maanantai 27. lokakuuta 2008

Hyvaa syksya vaan!


Olipa reipas sunnuntai. Aamun iloksi tempaisin matkalaukullisen likapyykkia kuuden korttelin paassa sijaitsevaan laundromatiin (..itsepesula? No siihen paikkaan, jossa on kolikoilla toimivia pesukoneita vierivieressa). Matkalaukulla siis siksi, etta markaa pyykkia on vittumaista kantaa yksin kotiinsa - valtava tekninen parannus siis pyykinpesumatkoihin taalla keksitty. Ja toivottavasti Searsin pojut kantavat Jerryn ostaman pyykkikoneen kotiini melko sutjakkaasti. Esimerkiksi huomenna.

En ihan ehtinyt linssikeiton aareen, kun piti jutustella mukavia koti-Suomeen [ja ehka vahan Kanarialle kanssa] - mutta herkullista chilia tein. Ja sitten jossain kauhiassa mielenhairiossa paatin vaapustaa oikein Virginiaan asti [metrolla], kavelemaan Arlingtonin hautausmaalle. Oli oikein kaunista ja tunnelmallista. Ja otin ihan tasan samat kuvat sielta nyt kuin viimeksikin, vuonna 1996.

Kaupungissa oli mun lisakseni myos ehka kolmisensataa miljoonaa maratoonaria, kun eilen juostiin 33. Marine Corps Marathon. Ja tytot, ei - ne ei [valitettavasti!] juosseet uniformuissaan siella. Believe me, ma kylla yritin tihrustaa. Vahan nolotti, kun eraskin maaliin paassyt maratoonari tarjosi kohteliaasti mulle penkkiaan metrossa. Enemman sen jalkoihin nyt varmaan sattui neljan tunnin juoksemisen jalkeen. Ma sentaan vaan taapertelin pari tuntia ympariinsa vainajien seurassa.

Illalla uskaltauduin myos ensimmaista kertaa elamassani yksin leffaan. Mehilaisten salattu elama [Sue Monk Kiddin kirja on kaannetty myos suomeksi] esitettiin noin viidellekymmenelle afroamerikkalaiselle. Ja mulle. Eittamatta kulttuurienvalinen viestinta hieman huvitti, kun en selvastikaan ihan hoksannut kaikkia ko. genren vitseja, joita leffassa kylla riitti. Muu teatteri repeili tyystin, allekirjoittaneen miettiessa jotain edellislauseessa kuultua. Mutta oikein oli suositeltava elokuva. Vahan vaan ehka ahdistava valilla.

[Ja jotenkin tuli elokuvanalusmainoksesta niiiin eraatkin vaasalaiset mieleen. Ihan kasittamatonta yhdennakoisyytta, etten sanoisi. *muahahahah* Vaan niinhan ne sanoo, etta mainostajat kayttavat aikalaismusiikkia tiettyyn ikaluokkaan vedotessaan. Toimi kylla kuin naula paahan. Ja onneksi tota biisia ei sentaan viela kayteta osteoporoosihoitoja tai elakevakuutuksia mainostettaessa. Kai?]

perjantai 24. lokakuuta 2008

Intterweb-pankissa

Ameriikan ihmemaassa on pankkeja [on on, valtiokin niita taalla nykyaan oikein tukee]. Lisaksi taalla on kaapelikaupalla interwebbia (paitsi tietenkaan mun kotona, kun edelleen on joku piuha irti kirsuseinin kannettavan ja naapurin langattoman netin valissa – vaikka skype toimiikin). Naiden kahden yhdistelma on tassa maassa kuitenkin varsin mielenkiintoinen.

Fakta 1:
Mulla ei ole erikseen kayttajatunnusta, salasanaa, avainlukulistaa tahi muita salausteknisia ratkaisuja nettipankin kayttamiseen. Vaan. Olen itse maaritellyt itselleni tietyn maaran jannittavia kysymyksia (ensimmaisen siskonpojan nimi, lapsuusajan kotiosoitteen postinumero, ruotsalaisen salarakkaan kengan koko – you name it), joihin oikein vastaamalla paasen tiirailemaan nettipankkiani. Kunhan lisaksi muistan viela pankin maaritteleman kuvan ja sanan yhdistelman (tyyliin televisio – kurpitsa).
[Ja ei. I’m not kidding. Seriously – taalla(kin) eletaan vuotta 2008.]

Fakta 2:
Netissa voi maksaa laskuja. Totta. Mutta hauskuus piilee siis siina, etta kaytannossa netissa maksettuja laskuja ei siirreta suoraan vastaanottajan tilille. Sen sijaan pankki suhakasti lahettaa vastaanottajalle iiihanan shekin – jonka han voi sitten kiikuttaa omaan pankkiinsa lunastusta tai tilisiirtoa varten. Kylla. Vuonna 2008.

Tama kaikkihan selvisi allekirjoittaneelle vitsikkaasti niin, etta kuvittelin siirtaneeni vuokranantajasedan –joka siis edelleen majailee Filippiineilla- tilille (sopimuksen mukaan) viime viikon alkupuolella kasakaupalla dollareita. Eilen odotti kuitenkin eteisen matolla kirjekuori kyseiselle herralle – lahettajaksi oli merkitty allekirjoittanut. Ja kuoreen lyoty lisaksi leima “Payment Enclosed”. Voinette kuvitella sita paskahalvauksen maaraa – ma en oikeasti voi kasittaa taman kansakunnan tiettyja vajavaisuuksia.

Aikani kiroiltua pakkasin kuoren vuokrashekkeineen uuteen kirjekuoreen, kirjoitin mukaan ystavallissavyisen saatteen ja lykkasin koko hoidon sellaisenaan postipojalle vuokranantajasedan pankkiin vietavaksi. Saa nyt sitten pankintati Teksasissa hoitaa tan ongelman. Ja saapa nahda, nakeeko Jerry-parka koskaan rahojaan.

Illalla tyokaverin laksiaisiin. Viikonlopun muihin suunnitelmiin kuuluu pyykinpesua, hiirijahtia, ehka elokuva [uskaltaisiko menna yksin, ekaa kertaa elamassaan?] ja linssikeiton valmistusta. Ihan kasittamaton linssikeittohinku ollut kohta jo kaksi viikkoa. Mistakohan puutteesta sekin kertoo?

Ps. Intteraktiivisuuden nimissa (ja aanestyshumusta huumaantuneena) lisasin tuohon oikealle mun ikioman ja ihanaisen vaalikoneen. Saa kayttaa aantaan, ihan ilmaiseksi. Kiitos!

torstai 23. lokakuuta 2008

$150 000

Viime viikon presidenttidebatistahan nousi taalla parrasvaloihin putkimies-Joe. Vanhempi herra McCain oli kuulemma tavannut kyseisen hahmon (oikeasti Samuel Ohiosta) vaalikiertueensa tolskeessa, ja tama tavallinen tallukka tayttymattomine toiveineen omasta putkifirmasta edusti kuulemma kaikkea sita, mita Obaman talouspolitiikka tekisi mahdottomaksi. [Ja joo, toki myohemmin kavi myos ilmi, etta Joe the Plumber ei ole putkimies ollenkaan - tai ainakaan hanella ei ole siita mitaan todistusta. Eika Samuel oikeasti edes haluaisi omaa putkifirmaa, vaan kuulemma koti, koira, pari pyssya ja vene riittaisi.]

Joka tapauksessa. Tanaan uutisissa on ollut pienen ystavamme Palinin Sarahin puolueltaan (!) saama vaatimaton USD 150 000 vaate- ja meikkibonus. Rouva oli ostaa tirpaissut syyskuussa kahteen otteeseen vaatteita Neiman Marcusilta (USD 72 000 ja USD 42 000) - ja sittemmin kayttanyt myos noin USD 4000 hius- ja meikkikonsulttiin. Kivoja vaatteitahan silla kai lienee ollutkin - noin viiden lapsen alaskalaisaidiksi. Mutta ei mitenkaan keskivertokansalaismaista moinen holtiton shoppaus.

Etenkaan, kun putkimies-Joet tienaavat tuon saman rahasumman noin neljassa vuodessa. Tai vastaavasti keskiverto amerikkalaisperhe kayttaa tuonkaltaisen summan rahaa vaatteisiin 80 vuodessa. Hmph. Alkaa siis tehko, kuten republikaanit tekee - vaan kuten he sanovat!

[Ja ma taalla mietin, olisiko tan kuun palkasta rahaa ostaa talvitakki. Meille tuli syksy. Aamuisin on jo varmaan lahempana 10C ulkoilma - ja nokasta vahan ehka nipistelee. Ja sormista. Pitaiskohan mun vapaaehtoistua republikaanien vaalikampanjaan ja pyytaa vaateavustusta pipoon ja hanskoihin..?]

ps. Kuten ennakoitua, pahin koti-ikavan tyrsky havisi viikossa. Taas. Saatan ehka pitaa elamani suuntaviivana tasta eteenpain, etta en tee koskaan enaa minkaanlaisia paatoksia mistaan, viikkoon. Siina ajassa pahin kary ja katku ja poly on laskeutunut - ja asiat nakee ehken astetta selvemmin. Toinen elamanviisaus lienee se, etta se, mika ei tapa - tekee paremman vaihtarijarjeston tyontekijan. *wirn*

tiistai 21. lokakuuta 2008

Hiiria ja miehia.

Enemman ensimmaista. Hyvin vahan toista. Valitettavasti. Tiistai-aamun kulku oli seuraava.

7.08 Ylos sangysta ja suihkuun.
7.21 Alakertaan - dining roomin (hahaa, mulla on oikeasti dining room, eli ruokasali) kautta kohti keittiota.
7.22 Silmakulmassa vilahtaa jotain. Kuuluu epamaaraista rapinaa.
7.23 Katse tavoittaa hiiren matkalla hellalle. Hiiren. Sisalla. Mun kotona. MUN KEITTIOSSA. Ja ei, sarjakuvatyyliin en hypannyt poydalle. Paastin inhon vinkauksen, hain kengat. Kokosin meikit ja poistuin takaoikealle.
7.26 Ulkona kadulla, miettimassa mita helvettia juuri tapahtui.
8.30 Toissa. Jonkinlainen ennatys kai lienee tamakin - teoriassa matkaan ovelta ovelle kuluu noin 75 minuuttia. Paitsi hiiribongauksen jalkeisessa traumassa.

Yllattaen paiva on siis mennyt hiirenkarkoitusloitsuja kartoittaessa - kampan edellinen (sveitsilainen) asukas totesi kylman viileasti, etta loukkuja loytyy tiskipoydan alla olevasta kaapista. Ja ecuadorilainen kollega kyseli elukan karvan varia. Mista helvet*sta mun se nyt pitaisi tietaa. En todellakaan jaanyt kyselemaan otuksen sielunmaisemaa, rotua tai ruokatottumuksia.

Nyt pitaisi siis ryhtya jokasyksyiseen hiirijahtiin. Yyh. Ei kai siina loukussa nyt sinallaan mitaan - mutta enta sitten kun siina lojuu kuollut elukka? Ja voiko sen kuolleen karvakaverin laittaa jonkun tikun nokkaan takapihalle, kavereille ja sukulaisille (hiiren siis, ei allekirjoittaneen) varoitukseksi..?

Hmph. Tata tarkoitusta varten asutaan kerrostaloissa. Tai avoliitoissa. Vaan kokemus kai lienee hiirijahtikin - ilskottaa silti.

[Ja kylla. Mieluummin pieni hiiri kuin iiiso rotta. Tai kahmalokaupalla torakoita. Kaikki on niin kovin suhteellista, I know.]

maanantai 20. lokakuuta 2008

Ohi syyskuun, lapi repaleisen lokakuun...


..no viela ei juurikaan kaljakorit taalla kilise. Mutteipa ole paljon muutenkaan. Selvaa innostuksen laskua (hohoo, tuossapa vuosisadan understatement) on havaittavissa kylla allekirjoittaneen olemuksessa. Niin on lyhyt ihmismieli - ettei aina ihan jaksa muistaa Oikeasti Tarkeita Asioita. Vaan ennemmin kayttaa aikaansa epaolennaiseen mussuttamiseen.

HOT (as of lokakuun puolivali, 2008)

- Eilinen elokuvailta. Kaytiin katsomassa leffa nimeltaan "W." - a life misunderestimated. Jolteensakin viihdyttava raina, jos politiikka - ja sen epakohdat kiinnostaa. Ja joo, kertoi presidentti Bush nuoremmasta.
- Marras-joulukuun vaihteen excu sivilisaation pariin, Berliiniin. Viisi paivaa koulutusta ja (toivottavasti) mukavia ihmisia.
- Kotiportaikon kurpitsakaksikko, jota naapuripuussa asuva kurre on alkanut kovertaa. Arvasi lienee, etta maa en sita viela osaa.
- iPod ja sen suomalaiset biisit.
- Lumenen kasvonpuhdistusaine, joka loytyi paikallisesta CVS:sta. Jesh.
- Kuulaat, aurinkoiset syysaamut.
- Viikonloppuloma Nykkiin (vaihteeksi) - ensi viikon viikonloppuna.

NOT

- Naapurin langaton netti, joka (taysin laittomasti, I know) toimii kaikkien muiden koneissa paitsi mun. Ja viela niin valikoivasti, etta mullakin toimii skype, mutta ei nay mitaan muuta intterwebbia. Prkl.
- Se eilinen elokuva. Kuinka helppoa on oikeasti tokata sormi epaonniseen ja vaikeaan isasuhteeseen - ja selittaa silla kaikki maailman paha. Oikeasti, aika halpa ratkaisu.
- T-mobile puhelinfirma, joka mun lukuisista yhteydenotoista huolimatta edelleen lahettelee kuukausittaisia karhulaskuja typerasta liittymasta. Eika kukaan osaa tehda asialle mitaan. Mur.
- Maaraamaton koti-ikava ja lohduton yksinaisyys. Menee ohi. I know. Voisko joku silti hukata nama ahdistuspaivat jonnekin lokeroon meanwhile?
- Kolmekymppiset. Ensi viikon viikonloppuna.

Argh. Saatan hautautua jonnekin ojaan muutamaksi paivaksi ja koota siella itseani hetken. Ja kylla: KAIKKI on ihan hyvin. On on. I know. [Tervetta vaihtarijarjeston tadin myos valilla reflektoida kulttuurishokkia ja sen merkitysta ihmisen itsetuntemukselle. Ihan nainniinku ensikaden tietoa, juu sii.]

Ps. Puu on Pennsylvaniasta. Ja alapuolella oleva tottero taalta Washingtonista. Molemmat aika ihqja, eh?

torstai 16. lokakuuta 2008

380. postaus

Juhlan kunniaksi - tassapa taas matkaraporttia Ameriikan ihmemaasta (ja kylla - kostoksi kaikille niille ystavilleni, jotka eivat koskaan laheta mulle sahkopostia, taa on nyt sita copypastea. Nih.)

Viikonloppu vierahti roadtripilla läpi itärannikkoisen Ameriikan. Matkaa kertyi maileissa vajaat 900 – aikaa moinen tempaus vei noin seitsemän tuntia suuntaansa. Nimipeliä pelattiin 200 km, muuten ajomatka meni ruskaisia maisemia ihastellessa ja Ameriikan Yhdysvaltoja kummastellessa.


Erie, Pennsylvania oli matkan päämäärä – kerrassaan hurmaava kaupunki, ja ihmiset jälleen kerran valloittivat ystävällisyydellään ja lämminsydämisyydellään. Viikonlopun jenkkihenkisimmät aktiviteetit lienee koulujenvälisen soittokuntakilpailun (marching bandeinäkin tunnetaan) seuraaminen.


Lisaksi sunnuntaiaamun kirkossakäynti Raamattukerhoineen (kyllä; istuin 3 tuntia kuulemassa Sanaa pyhäpäivän kunniaksi!!) ja bonuksena vielä hetkea ennen kotiutumista hankitut rakennekynnet. Joilla sanalla sanoen on v*tun vaikea kirjoittaa koneella…


Muina positiivisuuksina mainittakoon vierailun host, Mama Vicky, joka miehensä kanssa järjesti meille muun muassa käynnin viinirypälefarmin sadonkorjuuseen. Korjuukone ajeli siististi viinitarha edestakaisin eräänkin suomalaisen kiljahdellessa takaritsillä. Noin viiden metrin korkeudessa siis.

Ennakko-odotuksista huolimatta navigointi kohteeseen sujui täysin (!!!) moitteetta, ja autovuokraamosta varattu compact car olikin yllättäen valtamerilaivaakin muistuttava katumaasturi. Kunnon lähiömammoina käytettiin tilaisuus hyväksi ja kotiin Washingtoniin löytyi tuliaisiksi takaluukullinen kuivamuonaa ja kurpitsoita Wal-Martista. Hih.


Oikein virkistava oli siis suomalaisen delegaation vierailu - nyt pitaisi ehka jollain ilveella saada itsensa taas motivoitua kauheaan tyontekoon. Taalla on tosi lammin edelleen, loppuviikoksi on luvattu pariakymmenta plusastetta - ja aurinko paistaa mita kauniimmin. Eika siis yhtaan tunnu lokakuun puolivalilta - kummallista, kuinka aika kuitenkin juoksee...

Loppuun viela kuva kuunvalossa kylpevasta Jefferson Memorialista (aaah.. Jefferson, Mason, mitanaitanyt on. Kaisu, sano saa mika monumentti tuossa oikeasti on!!)


ps. Maa taytan kahden viikon paasta kolkyt. Prkl.

torstai 9. lokakuuta 2008

Uptown girls

Times Square. Ihania valotauluja ja hulluna porukkaa.

Pilvenpiirtajia ja puistoa.

Tyttojen matka Isoon Omenaan oli mita suurin menestys. Lievista logistisista haasteista huolimatta loysimme toisemme helvetin esikartanosta eli JFK:n kentalta – ja saatiin valokuvamuistin avulla navigoitua itsemme myos Upper West Sidella sijaitsevaan hotelliimme. Kaksi paivaa vilahti ohi kuin siivilla – kaveltiin ympari kaupunkia ja nahtiin itse asiassa hurjan paljon kaikenlaista. Puolalainen paraati soittokuntineen ja hevosineen, muistomerkkeja elaville ja kuolleille. Pilvenpiirtajia. Takseja. Hodaristandi 5th Avenuella. Ja hurmaava Keskuspuisto – josta poispaaseminen tosin osoittautui ennakoitua haastavammaksi. Heh. Seurueemme ikiaikaisen tavan mukaan lounastimme TGI Fridaysissa (olisikohan kyseessa jo neljas maa…?) ja illallista nautittiin Hi Life –nimisessa, herkullisessa kuppilassa. Suosittelen!

Julkinen liikenne toimi myos moitteetta, molempiin suuntiin. Junalla menomatka ja palatessa Peter Panin bussin kyytiin. Matkaseurueemme on myos kehittanyt tassa viime vuosien aikana melkoisen zenilaisen (no, melkein ainakin!) suhtautumisen asioihin ja ihmisiin – kauhean kiva reissata kimpassa ihmisen kanssa, johon voi luottaa kuin vuoreen. Ja joka saa omalla olemuksellaan ilahdutettua paitsi vastaantulijoita (ja kaupungin lukuisia pikkuoravia), myos allekirjoittanutta. Alkaen kello 06.30 sunnuntaiaamuna.

Nyt ollaan sitten hengailtu DiiCiissa muutama paiva – tiistaina seurattiin valkoviinin voimalla presidenttidebattia ja eilisella kaytiin “Monuments by Moonlight” –iltakavelylla. Vain se moonlight puuttui. Kauhean kaunishan tama kaupunki on illalla, valaistuna. Ja myos ihan typotyhja. Lentokoneita laskeutui saannollisesti kaupungin liepeilla sijaitsevalle kentalle – mutta muuten saatiin kylla vaapustaa Mallilla ja toisen maailmansodan muistomerkilla lahestulkoon kahdestaan. Puoli yhdeksalta illalla siis. Mihinkohan lie oli koko muu kaupunki hautautunut?

Illalla Greg Giraldon stand up –komiikkaa – ja huomenna sitten vuokra-auton nokka kohti Pennsylvaniaa. Kuuden-kahdeksan tunnin reissu on meidan molempien neitsytmatka autolla ajamisessa Jenkkiloissa. Toivottavasti Tomppa the Navigaattori on tehokkaalla tuulella ja opastaa meidat sujuvasti kohti pohjoista viikonloppukohdettamme. [Rehellisyyden nimissa taytyy myontaa, etta lievaa skeptisyytta on kylla havaittavissa. Navigointi + meidan seurue = harvemmin se lyhin ja suorin reitti… *wirn*]

Ps. Tuli sitten tuettua paikallista laakariasemaa eilen vaatimattomasti 270 dollarin verran. Ja 130 dollaria meni sitten laakkeisiin. Nyt ei kun vakuutuspapereita tayttamaan – toivottavasti tuosta saa jossain vaiheessa osan myos takaisin…? Ei ole koyhalla varaa olla kipea tassa maassa, tosiaankaan!

perjantai 3. lokakuuta 2008

Vilkkusilmaa


Tassapa sahkoposteja kiertava kaavio eilisesta debatista. Melko hassu, etten sanoisi.

Keuhkopohoinen kirsu vilkuttelee ameriikasta *hei vaan*. Kun on joskus ollut puhetta herra Murphysta – ja siita, kuinka koskaan ei pitaisi sanoa mitaan aaneen. Mainostin suunnilleen keskiviikkona, paikallista aikaa aamulla, sita etten jaksa muistaa koska viimeksi ollut sairaana. Ja kuinkas sitten kavikaan..? Nyt on niin pirullinen hakkaava yska, ettei paremmasta valia. Ja viluttaakin. [Ainakin iltaisin.] Ja huomenna pitaisi Amtrakoida Nykkiin – eika yhtaan ehtisi vaan sairastaa. Enka aiokaan. Aloitin eilen kostotoimenpiteina vara-antibioottikuurin keuhkotautia vastaan (olenhan pateva laakari) – ja toivon kovasti, etta tauti kaikkonee takavasemmalle seuraavan 24h aikana. Which I’m sure it will.

Eilista debattiakaan en siis nahnyt (kun piti ohimennen ottaa 11h younet) – paitsi tanaan klippeja JuuTuubista. Aika paljon hihitytti alaskalaismomin huutelut kaljatolkki-Joesta ja jaakiekkoaideista - silmaniskuista ja jatkuva papereistalunttaamisesta nyt puhumattakaan. Mutta valitettavasti ihan odotetunlaista mokausta ei tainnut siita keskustelusta irrota. Toisin kuin rouvan haastatteluhetkesta Katie Couricin kanssa. Seriously, jos ette viela ole juutuubanneet patkaa, missa Saturday Night Live parodioi tuota haastattelua, niin suosittelen lampimasti kokeilemaan. Kerrassaan vitsikasta.

Ja vitsikkyydesta puheenollen. Ma saan varmaan jonkun anti-ihmisen palkinnon kohta. Aamun tyomatkalla tervehdin kylla onnistuneesti tuttua (lue: jo kolmatta paivaa vastaantullutta) koirankusettajaa. Mutta meinasin paskoa paalleni JA taisin bonuksena ihan nakyvasti pyorayttaa silmiani, kun ihan-hauskannakoinen vastaantulija katsoi silmiin, hymyili JA nosteli kulmakarvojaan ohikulkiessaan. Meinasin huutaa peraan, etta poyristyksessani ei ole mitaan henkilokohtaista – maa olen vaan Suomesta ja taysin tottumaton siihen, etta ohikulkijoihin kiinnitetaan minkaanlaista huomiota.

Eittamatta meni hihittelyksi koko loppumatka. Ja vahan viela toissakin, kun sain kasiini niin vitsikkaita kuvia meidan gaalasta.

Mukavaa viikonloppua. Ja pitakaa peukkuja, etta loydan itseni Penn Stationille, sielta Jamaicalle ja viela lopuksi lentokentalle vastaanottokomiteaan.

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

A woman's place is in the House - and in the Senate


Taalla taas. Pitkasta aikaa. Melkoiseksi hulinaksi mennyt elama kamppiksen saapumisen myota. Piipahdettiin paivaseltaan Annapolisiin lauantaina (missa oli oikein kaunista. Ja markaa. Ks. kuva!), jarjestettiin kahdeksan hengen ja neljan ruokalajin paivalliskutsut samana iltana – ja muutenkin ollaan kokkailtu ja juoruttu hulluna vaan kaikki illat. Eittamatta lahimman esimiehen kanssa asuminen asettaa melkoisen haasteen yhteistyon aloittamiselle. Seriously. Ma olen myos ylittanyt itseni Asioista puhumisessa – valehtelematta kyseinen hahmo tietaa allekirjoittaneen olemisesta ja ajatuksista ehka eniten talla hetkella. Eika olla oltu edes mitenkaan hullun kannissa. Kaikkina iltoina.

Mutta taa vaan todistaa jalleen sita, etta joidenkin kanssa vaan on helppo puhella, ja kun olen edelleen melko lailla irti kontekstista taalla (tarkoittaen siis sita, etta naiden silmissa mulla ei ole juurikaan mitaan taustoja tai rasitteita riesanani), niin on ollut aika vapauttavaakin kertoa mita mielta oikeasti on maailmasta. Ja ihmissuhteista. Ja elamisesta ylipaataan. Ventovieraalle siis.

Illalla ollaan menossa entisen naapurin (!) siskon (!!) ja hanen perheensa luo syomaan. Claudio lahtee huomenna – ja vastaavasti mun pitaisi sitten lauantaina roiskaista itseni Amtrakin hellaan huomaan ja paatya New Yorkiin. Aikataulun mukaan sinne on kolmen tunnin matka – paluu bussilla tosin on arvioitu kestavan lahemmaksi viitta.

Musta on kohtuullisen vitsikasta silti, etta voin vaan junailla itseni Isoon Omenaan. Ja sitten seuraavana viikonloppuna navigoitua autolla Pennsylvaniaan. Olen yrittanyt jankuttaa autoseuralaiselle, etta olisi hauskaa eksya matkalla esimerkiksi Pohjois-Dakotaan. Mutta suostun myos ilomielin esimerkiksi Philadelphian lapiajoon. Aika nayttaa. Muina ohjelmanumeroina ensi viikolla on (mahdollisesti) Bethesdan ikiomat Altar Boyzit – tai teeveestakin tutun Greg Giraldon standup show. Kauhian kiva silti, kun tulee suomeapuhuvaa seuraa, ja voi suunnitella kaikkia turistillisia aktiviteetteja <3.

Mutta siis. Takaovella kolkuttavasta lamasta huolimatta Amerikassa kaikki hyvin. Huomiseen varapresidenttidebattiin asti ainakin.