torstai 16. lokakuuta 2008

380. postaus

Juhlan kunniaksi - tassapa taas matkaraporttia Ameriikan ihmemaasta (ja kylla - kostoksi kaikille niille ystavilleni, jotka eivat koskaan laheta mulle sahkopostia, taa on nyt sita copypastea. Nih.)

Viikonloppu vierahti roadtripilla läpi itärannikkoisen Ameriikan. Matkaa kertyi maileissa vajaat 900 – aikaa moinen tempaus vei noin seitsemän tuntia suuntaansa. Nimipeliä pelattiin 200 km, muuten ajomatka meni ruskaisia maisemia ihastellessa ja Ameriikan Yhdysvaltoja kummastellessa.


Erie, Pennsylvania oli matkan päämäärä – kerrassaan hurmaava kaupunki, ja ihmiset jälleen kerran valloittivat ystävällisyydellään ja lämminsydämisyydellään. Viikonlopun jenkkihenkisimmät aktiviteetit lienee koulujenvälisen soittokuntakilpailun (marching bandeinäkin tunnetaan) seuraaminen.


Lisaksi sunnuntaiaamun kirkossakäynti Raamattukerhoineen (kyllä; istuin 3 tuntia kuulemassa Sanaa pyhäpäivän kunniaksi!!) ja bonuksena vielä hetkea ennen kotiutumista hankitut rakennekynnet. Joilla sanalla sanoen on v*tun vaikea kirjoittaa koneella…


Muina positiivisuuksina mainittakoon vierailun host, Mama Vicky, joka miehensä kanssa järjesti meille muun muassa käynnin viinirypälefarmin sadonkorjuuseen. Korjuukone ajeli siististi viinitarha edestakaisin eräänkin suomalaisen kiljahdellessa takaritsillä. Noin viiden metrin korkeudessa siis.

Ennakko-odotuksista huolimatta navigointi kohteeseen sujui täysin (!!!) moitteetta, ja autovuokraamosta varattu compact car olikin yllättäen valtamerilaivaakin muistuttava katumaasturi. Kunnon lähiömammoina käytettiin tilaisuus hyväksi ja kotiin Washingtoniin löytyi tuliaisiksi takaluukullinen kuivamuonaa ja kurpitsoita Wal-Martista. Hih.


Oikein virkistava oli siis suomalaisen delegaation vierailu - nyt pitaisi ehka jollain ilveella saada itsensa taas motivoitua kauheaan tyontekoon. Taalla on tosi lammin edelleen, loppuviikoksi on luvattu pariakymmenta plusastetta - ja aurinko paistaa mita kauniimmin. Eika siis yhtaan tunnu lokakuun puolivalilta - kummallista, kuinka aika kuitenkin juoksee...

Loppuun viela kuva kuunvalossa kylpevasta Jefferson Memorialista (aaah.. Jefferson, Mason, mitanaitanyt on. Kaisu, sano saa mika monumentti tuossa oikeasti on!!)


ps. Maa taytan kahden viikon paasta kolkyt. Prkl.

4 kommenttia:

david santos kirjoitti...

Really beautiful!!!

Kaisa F kirjoitti...

hei, tässä on sentään kuvat mukana nii ei haittaa ;)

Kati kirjoitti...

Tää on niin kauheen kätevää vaan lukea sun blööögistä kaikki tapahtumat :) Ei vais, josko sitä itekin sais joskus viestiä kirjoitettua sinne päin...

Trevligt veckoslut!

Nevis kirjoitti...

Hyvää viikonloppua Kirsu-beibe!
Täällä vaan flunssassa paiskitaan töitä ja raahaudutaan kodin ja työn väliä. Toivottavasti Ameriikassa on kaikki toisin;)