tiistai 21. lokakuuta 2008

Hiiria ja miehia.

Enemman ensimmaista. Hyvin vahan toista. Valitettavasti. Tiistai-aamun kulku oli seuraava.

7.08 Ylos sangysta ja suihkuun.
7.21 Alakertaan - dining roomin (hahaa, mulla on oikeasti dining room, eli ruokasali) kautta kohti keittiota.
7.22 Silmakulmassa vilahtaa jotain. Kuuluu epamaaraista rapinaa.
7.23 Katse tavoittaa hiiren matkalla hellalle. Hiiren. Sisalla. Mun kotona. MUN KEITTIOSSA. Ja ei, sarjakuvatyyliin en hypannyt poydalle. Paastin inhon vinkauksen, hain kengat. Kokosin meikit ja poistuin takaoikealle.
7.26 Ulkona kadulla, miettimassa mita helvettia juuri tapahtui.
8.30 Toissa. Jonkinlainen ennatys kai lienee tamakin - teoriassa matkaan ovelta ovelle kuluu noin 75 minuuttia. Paitsi hiiribongauksen jalkeisessa traumassa.

Yllattaen paiva on siis mennyt hiirenkarkoitusloitsuja kartoittaessa - kampan edellinen (sveitsilainen) asukas totesi kylman viileasti, etta loukkuja loytyy tiskipoydan alla olevasta kaapista. Ja ecuadorilainen kollega kyseli elukan karvan varia. Mista helvet*sta mun se nyt pitaisi tietaa. En todellakaan jaanyt kyselemaan otuksen sielunmaisemaa, rotua tai ruokatottumuksia.

Nyt pitaisi siis ryhtya jokasyksyiseen hiirijahtiin. Yyh. Ei kai siina loukussa nyt sinallaan mitaan - mutta enta sitten kun siina lojuu kuollut elukka? Ja voiko sen kuolleen karvakaverin laittaa jonkun tikun nokkaan takapihalle, kavereille ja sukulaisille (hiiren siis, ei allekirjoittaneen) varoitukseksi..?

Hmph. Tata tarkoitusta varten asutaan kerrostaloissa. Tai avoliitoissa. Vaan kokemus kai lienee hiirijahtikin - ilskottaa silti.

[Ja kylla. Mieluummin pieni hiiri kuin iiiso rotta. Tai kahmalokaupalla torakoita. Kaikki on niin kovin suhteellista, I know.]

2 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Heh, eikö teillä ollut koskaan hiirulaisia Oulussa? Niitä näkyi jopa Nurmijärvellä mun teinivuosina, ja ae että ne oli lihavia..

Kirsi kirjoitti...

Anunen, olihan meilla hiiruja. Mutta meilla oli myos kissa, joka piti huolen tasta ongelmasta. Eli mun ei tarvinnut sorkkia kuolleita (tahi elavia) elukoita.

Viirun kunniaksi sanottakoon, etta lahes 20 elinvuotensa aikana katti pisti poskeensa hiirien (eli myyrien, I know) lisaksi pupuvauvan, yhden rakkaudesta huumaantuneen kaen, satoja pikkulintuja ja ainakin yhden kymmensenttisen rotan. Niin ja pikkuveljen lemmikkiminihamsterin.

Madness. It runs in the family.