maanantai 27. lokakuuta 2008

Hyvaa syksya vaan!


Olipa reipas sunnuntai. Aamun iloksi tempaisin matkalaukullisen likapyykkia kuuden korttelin paassa sijaitsevaan laundromatiin (..itsepesula? No siihen paikkaan, jossa on kolikoilla toimivia pesukoneita vierivieressa). Matkalaukulla siis siksi, etta markaa pyykkia on vittumaista kantaa yksin kotiinsa - valtava tekninen parannus siis pyykinpesumatkoihin taalla keksitty. Ja toivottavasti Searsin pojut kantavat Jerryn ostaman pyykkikoneen kotiini melko sutjakkaasti. Esimerkiksi huomenna.

En ihan ehtinyt linssikeiton aareen, kun piti jutustella mukavia koti-Suomeen [ja ehka vahan Kanarialle kanssa] - mutta herkullista chilia tein. Ja sitten jossain kauhiassa mielenhairiossa paatin vaapustaa oikein Virginiaan asti [metrolla], kavelemaan Arlingtonin hautausmaalle. Oli oikein kaunista ja tunnelmallista. Ja otin ihan tasan samat kuvat sielta nyt kuin viimeksikin, vuonna 1996.

Kaupungissa oli mun lisakseni myos ehka kolmisensataa miljoonaa maratoonaria, kun eilen juostiin 33. Marine Corps Marathon. Ja tytot, ei - ne ei [valitettavasti!] juosseet uniformuissaan siella. Believe me, ma kylla yritin tihrustaa. Vahan nolotti, kun eraskin maaliin paassyt maratoonari tarjosi kohteliaasti mulle penkkiaan metrossa. Enemman sen jalkoihin nyt varmaan sattui neljan tunnin juoksemisen jalkeen. Ma sentaan vaan taapertelin pari tuntia ympariinsa vainajien seurassa.

Illalla uskaltauduin myos ensimmaista kertaa elamassani yksin leffaan. Mehilaisten salattu elama [Sue Monk Kiddin kirja on kaannetty myos suomeksi] esitettiin noin viidellekymmenelle afroamerikkalaiselle. Ja mulle. Eittamatta kulttuurienvalinen viestinta hieman huvitti, kun en selvastikaan ihan hoksannut kaikkia ko. genren vitseja, joita leffassa kylla riitti. Muu teatteri repeili tyystin, allekirjoittaneen miettiessa jotain edellislauseessa kuultua. Mutta oikein oli suositeltava elokuva. Vahan vaan ehka ahdistava valilla.

[Ja jotenkin tuli elokuvanalusmainoksesta niiiin eraatkin vaasalaiset mieleen. Ihan kasittamatonta yhdennakoisyytta, etten sanoisi. *muahahahah* Vaan niinhan ne sanoo, etta mainostajat kayttavat aikalaismusiikkia tiettyyn ikaluokkaan vedotessaan. Toimi kylla kuin naula paahan. Ja onneksi tota biisia ei sentaan viela kayteta osteoporoosihoitoja tai elakevakuutuksia mainostettaessa. Kai?]

1 kommentti:

Nevis kirjoitti...

Hei Kirsu pien, miltä tuntuu kolmosen ja nollan vääjäämätön lähestyntä? Joskus postasit tänne sarjan asioita, joita pitää tehdä ennen kolmeakymppiä. Mitäs niille kuuluu?!
Kaatosade piiskaa taas pääkaupungin kattoja ja itse kukin haluaisi olla jossain muualla - vaikka ihanan syksyisessä Washingtonissa.
Vaaliraportointia odotetaan kovasti sieltä asian ytimestä, varpaat ja peukut ja kaikki on pystyssä Barackin puolesta!
halaus